Arkisto, kesäkuu, 2011

HARJATTULAMAISIA AJATUKSIA KESKELLÄ SUVEA

kesäkuu 25, 2011 - 6:57 Kommentoi

KIRJOITETTU MONEN MONTA VUOTTA SITTEN SYKSYN PIMEÄNÄ.  nyt istun SENIORILIITON ATKSSA, HAIN VANHAA KIRJOITUSTANI, JA LÖYSIN TÄMÄN. TOINEN TULEE MYÖHEMMIN

On sade ja kuin syksy ilmassa. Elämäni rata enteilee
  jotenkin elettyä, jo koettua taivalta.Joko on loppukiri ???
   Kuljettuko kaikki, jo aika ja tien pää ??
   Äänettömyys ja omituinen kipu ahdistavat.
   Tutkimuksia tutkimusten perään.
   Milloin pamahtaa jotain pahaa ilmoille
   Minun teitäni nämä..
>
> Teitten kulkijoita, heitä on varmaan yhtä paljon kuin
> heidän teitäänkin.Jokaisella on omat askeleet ja tapansa,
> mutta sen tiedän:mikään tie ei ole helppo.
  Monenkaan via dolorosa
> ei vie Roomaan.Jokainen joutuu
> tekemään omat ratkaisunsa ja päätöksensä harkiten- valiten.
> Valinta -sana, se kolahti minuun totaalisimmin kuin aikoihin ottaessani
> hyllystä Marjatta Svennevigin kirjan: Minun tieni-minun valintani.
>
> Olen kyllä jo monet vuodet uskonut, että ihminen voi paljolti säätää ja
> määrätä omaa minuuttaan. Tähän kantaan käännyttäjiä on tuttavapiirissäni
> ollut jo tovin. Kauan sitten eräs silloinen työtoverini yritti selvittää
> asiaa minulle,miten sairauden ja kivun olemusta voi osittain muuttaa
> ns.henkisellä tasolla.
  Minä tyhmä nauroin silloin hänelle.
> Samoin Hämäläisen Apa toimittaja-aikoinaan totesi kolumneissaan
> hengenkultturin ja luonnonmukaisuuden olevan nykyihmiselle tuikitärkeä.
>
> Pisteenä iin päällä sain ammoin olla osallisena Hämeenkyrön yrttitilan
  kurssilla.
>
> Luonnonlääkintä ja värit oli teemana silloin.
> Kuusikymmenluvun loppupuolella opin elämänurani vuoksi kaikki juuret, kukat,
> lehdet. Vielä nykyäänkin voin kertoa, mikä, missä muodossa, miten paljon,
> mihin vaivaan. Mutta virkani puolesta olin leikkisästi sanoen osa
> kemiallisuuttta. Mutta sen sanon, että nytkin sateiden vallitessa
> on mahtava  nautinto esim. minttutee.
  Kemiallisuus ja huima kehitys ja aina
> vain lisäjalostus tuli siis tiellemme. Se on tutkittua, mutta kuitenkin…
>
> Niinpä voi sanoa:olemme oman itsemme vankeja nykyään. Maailma menee
> eteenpäin huimalla vauhdilla, samoin esim. hygieenia.
> Joukossa loisii kuitenkin aina uusia pöpöjä. Emme pysy perässä, emme
> jaksa, emmekä ehdi paneutua joka asiaan.Oleme stressien vaivaamia,
  harrastamme
> vääristynyttä totuutta.
>
> Meitä kiinnostaa oma itsemme yhä vähemmän.Niin minunhan piti jutustaa
> tästä Svennevigin kirjasta..Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että
  sairaus tulee- jos on tullakseen. Mutta voimme omaa itseämme vaalimalla
  ja kuuntelemalla kehomme tai sisimpämme hätähuutoa jarruttaa tapahtumia.
  Svennevig kertoo omasta sairastelustaan ja ennenkaikkea veljestään.
  Tämä kuoli alle nelikymppisenä mahasyöpään. Otin tämän asian esille
  noin seikkaperäisesti, koska veli oli koko nuoruusikänsä tuskaillut
  jotain tällaista tapahtuvan. Ja näin kirjoittajan mielestä  oli
  saanut itsessään aikaan negatiivisia prosesseja.

  Katsoin taannoin filmin, dokumentti, joka todisteli samaa.
  Vaikeasti sairas  nainen toipui sinnikkään itseluottamuksen ja
  elämäntapamuutoksen avulla. Hän antoi siis kertakaikkiaan aikaansa
  itselleen. Me , jos meitä jostain nipistää tai sattuu, tehkäämme näin.
  Buranan sijaan voisimme pysähtyä ,miettiä- katsoa, kuunnella. Menikö
  jossain kohtaa joku pieleen.??
  Sillä meillehän olemme me itse juuri tärkein luomus, pois haihattelu
  ja raadollisuus. Aikaa pitää löytyä, onhan sitä ollut ennenkin. Ja
  tautivuoteella sitä vasta on yltäkyllin.Silloin kun olemme
  loppuunpalaneita
  sisimpämme kysyy meiltä apua. Ei tupakkaa, ohraviskiä,kahvia, burgeria.
  Vaan se käskee kauppaan ostamaan teepakkauksen , ja hedelmiä.
  Se pyytää kylpyyn,ja sen jälkeen sytyttämään kynttilän. Ja sen minä
  ainakin teen.
  Hoyrytän teen ja laitan levylautaselle Frankie Boyn My Wayn.
  Siinä on minun ramadani ja ensi askeleeni naturaaliin.
  Näin minä, tiedän mistä puhun.
  Olen kokeillut ja tapa vie myös liikakiloja mennessän.
  One two three
  eli ei eletä paksusti.

  Me olemme sairasta koko parvi täällä pallolla, kehityksen saastuttamia.
  Elämänarvotkin ovat muttuneet .Ne saavat meidät voimaan pahoin.
  Kunnioitamme sellaista, mikä on kaukana henkisestä ja fyysisestä
  kauneudesta. Vedä ihmessää tähän väliin happea, sillä ulkoilma ja
  happi ovat in. Sen jälkeen voit etsiä sitä henkisyyttä, vaikka
  olemme varmaan sen viskanneet jo hypermarketin roskikseen.
  Älkää herrantähden kloonatko meitä lisää. Että tällä lailla.
  Oi nyt podengo karkasi ovesta ulos.
  KYLLÄSTYI VARMAAN MINUUN.
  Eteenpäin , ainoa tie
  Kaikesta huolimatta
  Ja koska  tohtorisetä kehoitti välttämän ääntä,
  viimeinen toivo on vielä
  nämä  versiot.
  Muuten   n i i n   paljon sanomatta jää.

  ja silloin tuntuu , että tuuli käy turhaan.
  Ja kivet tiellä ovat tyhjänpanttina.
   Eli ortodoksiystäväni sanoin
   ei ne sinua unohda, ne
   tuolla jossain.
   Olethan nöyrtynyt…

   henkistä soulia
   meriline

LINDAN LINJAT KESÄN OTSAKKEISSA KIRJOITIN TAANNOIN

kesäkuu 21, 2011 - 4:25 Kommentoi

 ALUEENI AVIISI PISTI MINUT LIIKEKANNALLE 2000 LUVUN ALKUMETREILLÄ. SILLOIN OLI LINDALINE TAKKUILEVA.

NYT SIELLÄ OLLAAN UNIIKKEJA. JETIT JA CATIT OVAT MENNEET

Niinpä. Edullisesti Eestiin. Lin­da Line lupaa nopeutta ja huip­pualhaista. Minä päätin ottaa asiasta .. selvän, lähdin matkaan, jonka todella toivoin kaikinta­voin. menevän päin honkia.

Ja menihän se .. Sillä kaikella on . hintansa ja sitä saa mitä tilaa.

tämä uusi   uusi suomalainen· seiväsmatkailu. Kommelluksia kylliksi. Sukku­loin aurinkoisessa,. ilmeettömässä Hesassa. viikonlopun aamuna ,Katajanokankautta löy­sin kaipaamani Makasiinitermi­naalin; Ajatusharha oli minun oma moka.

tuntien vieriessä  . ahtaassa terminaalrakennuksessa  tuli mieleen, onkohan tämä ollen­kaan lähtevien laivojen satama. Ihmismassa liikehti levottomas­ti, jotakin kuulutettiin eestinkielellä kamalan särisevistä kovaäänisistä. Tiedettiin mitä tiedettiin.

Joku sieltä lahdelta kenties on tulossa, melkein tunnin myö-

hässä. Päiväristeilysysteemiin se tiesi pientä kiirettä. Ja sieltähän nuhruisen lasiseinän takaa viimein näkyi katamariini.

se melkein juosten ta­voitti sataman. Ja kun kymme­nen minuuttia oli~kulunut ja kaikki rep­puselkäiset juosseet ulos, lähti siivekäs

takaisin lahdelle.

Pieni ahdas jahti, nuhruinen, mutta kiitos henkilökunnalle. Ystävällistä. Kahvikin tarjottiin pöytiin, ei tarvinnut thakea ..

Kiitämällä saavutimme Räävelin tuotapikaa

Ihanan kaunis meri, horison­tissa jo Olde Hansa. Voi jestas, tä­mähän rantautuu Linnahallin haisevaan, öljynkatkuiseen ter­minaaliin.

Vieressä Copterline, bensa­asema, kaukana entiset tuttava­ni, tasokkaammat siivekkäät. Ensimmäinen ja myös viimei­nen kerta Budget-tasolla. TÄHÄM LISÄÄN VANNOMATTA PARAS

Pikainen visiitti MUURILLAj a muissa tarpeellisissa koh­teissa. Ja myöhemmin tulee jut­tu, mit.ä kauneus maksaa Rapa-kon takana.

Ja paluu oli siis saman sorttinen, mutta toisiin suuntiin: Ja myö hässä, ihmiset hermona” / kahden hengen’ oviaukosta työntyy.neljä toveria samaan aikaa1~ kynnys ja hehto kaljaa, teloi mut, va:rpaat oioioi,

katamariini.Laura vatkasi  meidät koti Hesaan. Myöhässä,kuten oletinkin.

Kuule Linda, oletko haukan­nut liian ison palan kakkua? Tai etkö  ole oppinut, ei isoksi  kas­veta yht’äkkiä vaan vähitellen.

 Sinusta jäi sellainen maku, että et ole selvillä kuka menee vai meneekö kukaan

Siitä huolimatta siteeraan Jui­cea: – Eesti, kaipaan sinne p.lees­ti.

Merenkyntäjä Jaanica Terveiset ulapalta. Tällä kertaa rajavartiolaitos oli nopea, kiitos heille. Inhimillisyyttä. Ja kesää parhaimmillaan tai pahimmillaan

                                                                  ’

RAKASTETTAVAA MITTUMAARIA

kesäkuu 14, 2011 - 10:29 Kommentoi

kaikille meille, veliveikkosille on hetki nyt OTOLLINEN

> JUHANNUS LIPUTUS, KOSKA LIPUTAMME KAIKENMAALIMAN TURHUUKSIAKIN
> OPISKELUNI ON KANTANUT TAASEN TULOSTA, TIETOA JUHANNUKSESTA
> SAARISTOLAISKANSA OMII JUHANNUSSALON PYSTYYN. JA  SINIVALKOA PIDETÄÄN
> VIIRINÄ SALOSSA

MUTTA  AIHEESEEN
> JUHANNUSPERINTEET
>
> Erilaisia juhannuksen perinteitä edustavat juhannuskoivut; nuoret, katkaistut
> koivut, joilla pihamaata ja porraspieliä koristellaan. Eivät vain koivut ole
> olleet juhannuspuita. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla on porraskoivujen
> lisäksi
> keskelle pihaa pystytetty pitkä hoikka kuusi, ns. juhannuskuusi. Se oli
> oksittu
> ja karsittu paljaaksi, vain latvus oli paikoillaan. . Tärkeintä lienee
> yhdessäolo, iloinen mieli ja suomalaisuus
>  Juhannussauna, juhannushäät ja juhannustanssit kuuluvat kaikkialle
> Suomen
> juhannukseen. Juhannusviinojakin jotkut kuljettelevat povitaskuissaan ja
> juhannuskasseissaan.
>
> Juhannus on nykyisin täynnään erilaisia juhannustapahtumia,
> juhannuskonsertteja,
> juhannusnäyttelyitä ja juhannuskilpailuja.
>
> Luen paraillaan oivallista kesään liittyvää juttua. Otsake on : Luonnon
rytmissä.

Ja sanat kuuluvat näin:

Luonnon rytmissä kaikkien laulelmien  sanat siis ammentavat kielikuvia
luonnosta.

Keväällä rakastutaan ja syksyllä erotaan. Onko näin?

Väliin mahtuu meren vaahtoa ja rentun ruusuja.

Siinäpä se totuus koko lyhykäisyydessään.
TUOMARIT JA KAIKKI JUOMARIT JUOVAT.KUKA MITÄKIN.
OIVA JUOMA ON LASISSANI LEIJUVA HUMALATEE, YRTTIJUTTU ALKOHOLITON.
PITÄÄ NAUTTIA, JA VALMISTAUTUA
MEREN AAVA
JA LOITOMPANA
LINNUNLAULU
OMA RASTAANI OMA KIHU
PIHAN OMA TIKKATAULU
4 3 4 5 3 10
LIPPUNI MINUN
SEN ULOTTUVUDET
ELI KAIKENKAIKKIAAN

JUHANNUS ON KUIN RAKKAUSKIN aika kimurantti juttu.

ei sitä voi ostaa eikä päättää mitä missä milloin. se tulee jos on tullakseen.

eikä kukaan voi myös kontrolloida sitä yksin,  se on

kahden kauppa, molempien juttu.  siis RAKASTAA  MAATA, MERTA, LUONTOA JA

JA MUIT A OLIJOITA KUN OIKEIN TAJUAA ELI VOIMANNUUTTAVAA KESKIKESÄÄ

ELI VASTAVUOROA

TOIVOO  LAINE IRMALIISA

PERINTEIKÄSTÄ MITTUMAARIA

kesäkuu 9, 2011 - 5:49 Kommentoi
JUHANNUSPERINTEET

Erilaisia juhannuksen perinteitä edustavat juhannuskoivut; nuoret, katkaistut koivut, joilla pihamaata ja porraspieliä koristellaan. Eivät vain koivut ole olleet juhannuspuita. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla on porraskoivujen lisäksi keskelle pihaa pystytetty pitkä hoikka kuusi, ns. juhannuskuusi. Se oli oksittu ja karsittu paljaaksi, vain latvus oli paikoillaan. Eteläpohjalaisia erikois-perinneruokia juuri juhannuksen ajalta ovat juhannusjuusto ja juhannuskeitto. Kansanomaisissa juhlissa maito oli tärkeä raaka-aine ja juhannukseksi perinteisesti valmistettiin kotijuustot ja viilit. Pohjalaisilla ovat tuorejuustot, erityisesti herasta keitetty punainen juusto. Savossa taas tunnetaan maitohöllö ja maitovelli sekä muurinpohjaletut. Yleisesti ei tunneta mitään erityisiä juhannusruokia. Tomaatti, kurkku ja uudet perunat sillin kera kuuluvat kuitenkin monen juhannusajan herkkuihin. Tärkeintä lienee yhdessäolo, iloinen mieli, rantamaisema, oma mökki, lavatanssit sekä lämmin ja sateeton sää. Modernimpaa juhannussyötävää on suussa sulava grillattu makkara.

Juhannussauna, juhannushäät ja juhannustanssit taas kuuluvat kaikkialle Suomen juhannukseen. Juhannusviinojakin jotkut kuljettelevat povitaskuissaan ja juhannuskasseissaan.

Juhannus on nykyisin täynnään erilaisia juhannustapahtumia, juhannuskonsertteja, juhannusnäyttelyitä ja juhannuskilpailuja. Suomen lyhyeen kesään ja juuri juhannuksen tienoille yritetään mahduttaa kaikki mahdollinen.

Päinvastoin kuin puoli vuotta myöhemmin vuoden pimeimpänä aikana vietettävään jouluun juhannukseen ei liity juurikaan kirkollis-uskonnollista perinnettä. Juhannus on toki yleinen ripillepääsypäivä. Häidenviettoaikana juhannusta ruvettiin suosimaan syystalven sijaan 1800-luvulta alkaen, mutta nyt juhannushäät ovat vähentyneet. Helsingissä Seurasaaren juhannusjuhlissa tosin vihitään hääpari perinteisin menoin edelleen joka vuosi, kuten on tehty vuodesta 1956 alkaen

MITTUMAARI JA MERENI

kesäkuu 9, 2011 - 5:33 Kommentoi

Yleisönosastokirjoitus Vakka-Suomen Sanomissa 17.7.2003

 

Vehmassalmi se eilen, tänään, huomenna

Rantalava, juhannus… lauloi Junnu sinä kesänä joka niemessä. Oli aika nuoruuden, elo kohdallaan. Kaikki ne tai ainakin suurin osa silloisista kesälavoista ovat jo kokeneet romahduksen. Vain tämä nostalginen, nykyisen polvenkin hyväksymä Vehmis on paikallaan.

Oi niitä aikoja. Tämä ei ole toki mikään muistokirjoitus, toteanpahan vain – olin siellä minäkin. Juhannus vuonna kuuskytkolme! Siitä kertomukseni lähtee liikkeelle, samalla kuin silloinen Pyhärannan linja-auton linikka suuntasi Mietoisten läpi tänne lahden poukamaan. Olo oli jotakuinkin nykykielellä cool, tiesi näkevänsä suuria staroja.

Rautilan seutu oli itselle jo lapsuudesta juhannusviettopaikka, pappan luona. Mutta nyt oltiin isoja, nähtiin, koettiin uutta. Tämä vuosikymmen toi taivaallemme sellaiset parvet tositähtiä, osa vie-läkin loistavia. Oli huimaa nähdä luonnossa juuri tämä oma Eikkamme, samettiääninen Räpsön poika. Synnyinsaarensa arvoinen vieläkin, nykyään olen kuullut lauluaan niin laivalla kuin kappelissakin. Ollaan ylpeitä hänestä. Mieleen jäänyt on myös Lenne ja Leekings, Lenne esitti huiman lavavirtuoosin, twistiä tuhtien kattoparrujen kupeessa.

Kyllä tätä jatkuisi, sanon vain minimaalisesti: Kiitos sinulle Vehmassalmi, siitä että vielä olet jaloillasi. Olet yksi niitä asioita joita voi muistella, nuoruuden ilolla vielä näin ikääntyneenäkin. Malja elämälle.

Laineen laulua

KADOTITKO YSTÄVÄN

kesäkuu 6, 2011 - 6:25 Kommentoi

kirjoitettu n, vuosi sitten  . nyt sattunut kaikenmoist. minä nostan esiin tämän  eli kadonnut ystävä

Tai paremminkin ystävyyden. Näitä mietin toipilaana, liikuntarajoitteisena
vuoteessani . Nyky-yhteiskunta, joku etsii turhaan kenkiään, hukassa.
Joku toinen jotain muuta.
Moni tuumii , mä mistä löytäisin ystävän.
Sairasvuoteella tosiaan tulee mieleen monia juttuja, ja ottaa vaarin
jopa pienestä ystävällisestä eleestä.
Hannu Tohilan kirjoitus kolahti minuun, kun viimein jaksoin lukea sen
kokonaan.
Nyt on pakko pistää tähän erään
ystäväni ja minun omia ajatuksia.
Tämä ”ystävä” viestitti minulle tosiasiaa:
Ystävyys ei kerskaa, ei esitä sopimattomia,
eikä itseriittoisia ajatuksia.
Vaikka
ystävyyden kaikkia sisäisiä tuntoja ei tarvitse tuoda julki, silti moni
asiakin,kaunis ja
jalo on hyvä ystävä. Ja asioitten
ymmärtäminen. Elämä itsessään ennenkaikkea on parasta. Eikä ystävyydellä
ole viimeistä käyttöpäivää. Niin kauan olet
ystäväni, kun olemme peilissä samalla tasolla.Olemme kumpikin
vilpittömiä,kuuntelemme, autamme toisiamme. Emmekä ole
välinpitämättömiä.
Lehdissä lukee monasti, ystävää ei jätetä.Toisinaan se on totta,
useimmiten fiktiota. Humaanisuuden tavoittelu onnistuu vain, jos
yrittää kovin. Se ei luonnu itsestään.
Tässä vielä analysointia ystävyydestä yllämainittujen lisäksi.

Monesti olen nykyään aistivinani jonkun ns. ystävän kohdalla
kateuden jyvän mitä kummallisimmissa asioissa.
Kilpailemisen aiheita löytyy tuskan, sairauden,surun ja jopa kuoleman
kohdalla. Silloin on ajatus hakoteillä, jos mitataan meriittejä, kipuja,
itkun määrää ja suremisen laatua jollain asteikolla.
Siteeraan erästä viisasta: ystävyyttä eikä mitään sen osaa mitata rahassa
eikä
metreissä.Ystävä on
ystävä ja tuska on jokaisella ainutkertainen,
Ja tuskan aiheuttajallekin voi joskus antaa anteksi. Joskus..?
Tuskasta puhun siksi, että olen huomannut useasti:
Paperilla lehdissä on helppo esittää myötätunnon ele ja teeskennellä
empatiaa. Mutta tosielämässä voi sattua, että sairaana ollessa
ja apua pyytäessäsi linja menee poikki.Kommenttina: sitä varten on
lääkärit ja hoiturit.
Näin ystävyydestä, eli se ei tule ovesta sisään ,se on ansaittava
Ja oma asenne ratkaisee sen jatkuvuuden.
Se on jalo asia, sitä pitää kohdella silkkihansikkain.
Jollei sinulla ole ystävää, olet kuin lintu ilman siipiä
Senkin olen huomannut, parhain frendi on nelikinttuinen.
Se on lojaali, ei isottele,
auttaa ylä ja alamäet
sairauden aikana ja pudottaa jaloilleen
Eli näin ystävyys kaikkineen ei
ole ollenkaan mahdoton yhtälä
Keväällä luonto puhkeaa,
syksyllä jääriite
ystävyys pysyy
Kurkiaurat kyllästyivät- palaavat
Ystävä on joskus vierellä- joskus kauempana

Kuittaan sanani

irmaliisa laine