HARJATTULAMAISIA AJATUKSIA KESKELLÄ SUVEA

KIRJOITETTU MONEN MONTA VUOTTA SITTEN SYKSYN PIMEÄNÄ.  nyt istun SENIORILIITON ATKSSA, HAIN VANHAA KIRJOITUSTANI, JA LÖYSIN TÄMÄN. TOINEN TULEE MYÖHEMMIN

On sade ja kuin syksy ilmassa. Elämäni rata enteilee
  jotenkin elettyä, jo koettua taivalta.Joko on loppukiri ???
   Kuljettuko kaikki, jo aika ja tien pää ??
   Äänettömyys ja omituinen kipu ahdistavat.
   Tutkimuksia tutkimusten perään.
   Milloin pamahtaa jotain pahaa ilmoille
   Minun teitäni nämä..
>
> Teitten kulkijoita, heitä on varmaan yhtä paljon kuin
> heidän teitäänkin.Jokaisella on omat askeleet ja tapansa,
> mutta sen tiedän:mikään tie ei ole helppo.
  Monenkaan via dolorosa
> ei vie Roomaan.Jokainen joutuu
> tekemään omat ratkaisunsa ja päätöksensä harkiten- valiten.
> Valinta -sana, se kolahti minuun totaalisimmin kuin aikoihin ottaessani
> hyllystä Marjatta Svennevigin kirjan: Minun tieni-minun valintani.
>
> Olen kyllä jo monet vuodet uskonut, että ihminen voi paljolti säätää ja
> määrätä omaa minuuttaan. Tähän kantaan käännyttäjiä on tuttavapiirissäni
> ollut jo tovin. Kauan sitten eräs silloinen työtoverini yritti selvittää
> asiaa minulle,miten sairauden ja kivun olemusta voi osittain muuttaa
> ns.henkisellä tasolla.
  Minä tyhmä nauroin silloin hänelle.
> Samoin Hämäläisen Apa toimittaja-aikoinaan totesi kolumneissaan
> hengenkultturin ja luonnonmukaisuuden olevan nykyihmiselle tuikitärkeä.
>
> Pisteenä iin päällä sain ammoin olla osallisena Hämeenkyrön yrttitilan
  kurssilla.
>
> Luonnonlääkintä ja värit oli teemana silloin.
> Kuusikymmenluvun loppupuolella opin elämänurani vuoksi kaikki juuret, kukat,
> lehdet. Vielä nykyäänkin voin kertoa, mikä, missä muodossa, miten paljon,
> mihin vaivaan. Mutta virkani puolesta olin leikkisästi sanoen osa
> kemiallisuuttta. Mutta sen sanon, että nytkin sateiden vallitessa
> on mahtava  nautinto esim. minttutee.
  Kemiallisuus ja huima kehitys ja aina
> vain lisäjalostus tuli siis tiellemme. Se on tutkittua, mutta kuitenkin…
>
> Niinpä voi sanoa:olemme oman itsemme vankeja nykyään. Maailma menee
> eteenpäin huimalla vauhdilla, samoin esim. hygieenia.
> Joukossa loisii kuitenkin aina uusia pöpöjä. Emme pysy perässä, emme
> jaksa, emmekä ehdi paneutua joka asiaan.Oleme stressien vaivaamia,
  harrastamme
> vääristynyttä totuutta.
>
> Meitä kiinnostaa oma itsemme yhä vähemmän.Niin minunhan piti jutustaa
> tästä Svennevigin kirjasta..Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että
  sairaus tulee- jos on tullakseen. Mutta voimme omaa itseämme vaalimalla
  ja kuuntelemalla kehomme tai sisimpämme hätähuutoa jarruttaa tapahtumia.
  Svennevig kertoo omasta sairastelustaan ja ennenkaikkea veljestään.
  Tämä kuoli alle nelikymppisenä mahasyöpään. Otin tämän asian esille
  noin seikkaperäisesti, koska veli oli koko nuoruusikänsä tuskaillut
  jotain tällaista tapahtuvan. Ja näin kirjoittajan mielestä  oli
  saanut itsessään aikaan negatiivisia prosesseja.

  Katsoin taannoin filmin, dokumentti, joka todisteli samaa.
  Vaikeasti sairas  nainen toipui sinnikkään itseluottamuksen ja
  elämäntapamuutoksen avulla. Hän antoi siis kertakaikkiaan aikaansa
  itselleen. Me , jos meitä jostain nipistää tai sattuu, tehkäämme näin.
  Buranan sijaan voisimme pysähtyä ,miettiä- katsoa, kuunnella. Menikö
  jossain kohtaa joku pieleen.??
  Sillä meillehän olemme me itse juuri tärkein luomus, pois haihattelu
  ja raadollisuus. Aikaa pitää löytyä, onhan sitä ollut ennenkin. Ja
  tautivuoteella sitä vasta on yltäkyllin.Silloin kun olemme
  loppuunpalaneita
  sisimpämme kysyy meiltä apua. Ei tupakkaa, ohraviskiä,kahvia, burgeria.
  Vaan se käskee kauppaan ostamaan teepakkauksen , ja hedelmiä.
  Se pyytää kylpyyn,ja sen jälkeen sytyttämään kynttilän. Ja sen minä
  ainakin teen.
  Hoyrytän teen ja laitan levylautaselle Frankie Boyn My Wayn.
  Siinä on minun ramadani ja ensi askeleeni naturaaliin.
  Näin minä, tiedän mistä puhun.
  Olen kokeillut ja tapa vie myös liikakiloja mennessän.
  One two three
  eli ei eletä paksusti.

  Me olemme sairasta koko parvi täällä pallolla, kehityksen saastuttamia.
  Elämänarvotkin ovat muttuneet .Ne saavat meidät voimaan pahoin.
  Kunnioitamme sellaista, mikä on kaukana henkisestä ja fyysisestä
  kauneudesta. Vedä ihmessää tähän väliin happea, sillä ulkoilma ja
  happi ovat in. Sen jälkeen voit etsiä sitä henkisyyttä, vaikka
  olemme varmaan sen viskanneet jo hypermarketin roskikseen.
  Älkää herrantähden kloonatko meitä lisää. Että tällä lailla.
  Oi nyt podengo karkasi ovesta ulos.
  KYLLÄSTYI VARMAAN MINUUN.
  Eteenpäin , ainoa tie
  Kaikesta huolimatta
  Ja koska  tohtorisetä kehoitti välttämän ääntä,
  viimeinen toivo on vielä
  nämä  versiot.
  Muuten   n i i n   paljon sanomatta jää.

  ja silloin tuntuu , että tuuli käy turhaan.
  Ja kivet tiellä ovat tyhjänpanttina.
   Eli ortodoksiystäväni sanoin
   ei ne sinua unohda, ne
   tuolla jossain.
   Olethan nöyrtynyt…

   henkistä soulia
   meriline


Posted

in

by

Tags:

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *