kirjoitettu n, vuosi sitten . nyt sattunut kaikenmoist. minä nostan esiin tämän eli kadonnut ystävä
Tai paremminkin ystävyyden. Näitä mietin toipilaana, liikuntarajoitteisena
vuoteessani . Nyky-yhteiskunta, joku etsii turhaan kenkiään, hukassa.
Joku toinen jotain muuta.
Moni tuumii , mä mistä löytäisin ystävän.
Sairasvuoteella tosiaan tulee mieleen monia juttuja, ja ottaa vaarin
jopa pienestä ystävällisestä eleestä.
Hannu Tohilan kirjoitus kolahti minuun, kun viimein jaksoin lukea sen
kokonaan.
Nyt on pakko pistää tähän erään
ystäväni ja minun omia ajatuksia.
Tämä ”ystävä” viestitti minulle tosiasiaa:
Ystävyys ei kerskaa, ei esitä sopimattomia,
eikä itseriittoisia ajatuksia.
Vaikka
ystävyyden kaikkia sisäisiä tuntoja ei tarvitse tuoda julki, silti moni
asiakin,kaunis ja
jalo on hyvä ystävä. Ja asioitten
ymmärtäminen. Elämä itsessään ennenkaikkea on parasta. Eikä ystävyydellä
ole viimeistä käyttöpäivää. Niin kauan olet
ystäväni, kun olemme peilissä samalla tasolla.Olemme kumpikin
vilpittömiä,kuuntelemme, autamme toisiamme. Emmekä ole
välinpitämättömiä.
Lehdissä lukee monasti, ystävää ei jätetä.Toisinaan se on totta,
useimmiten fiktiota. Humaanisuuden tavoittelu onnistuu vain, jos
yrittää kovin. Se ei luonnu itsestään.
Tässä vielä analysointia ystävyydestä yllämainittujen lisäksi.
Monesti olen nykyään aistivinani jonkun ns. ystävän kohdalla
kateuden jyvän mitä kummallisimmissa asioissa.
Kilpailemisen aiheita löytyy tuskan, sairauden,surun ja jopa kuoleman
kohdalla. Silloin on ajatus hakoteillä, jos mitataan meriittejä, kipuja,
itkun määrää ja suremisen laatua jollain asteikolla.
Siteeraan erästä viisasta: ystävyyttä eikä mitään sen osaa mitata rahassa
eikä
metreissä.Ystävä on
ystävä ja tuska on jokaisella ainutkertainen,
Ja tuskan aiheuttajallekin voi joskus antaa anteksi. Joskus..?
Tuskasta puhun siksi, että olen huomannut useasti:
Paperilla lehdissä on helppo esittää myötätunnon ele ja teeskennellä
empatiaa. Mutta tosielämässä voi sattua, että sairaana ollessa
ja apua pyytäessäsi linja menee poikki.Kommenttina: sitä varten on
lääkärit ja hoiturit.
Näin ystävyydestä, eli se ei tule ovesta sisään ,se on ansaittava
Ja oma asenne ratkaisee sen jatkuvuuden.
Se on jalo asia, sitä pitää kohdella silkkihansikkain.
Jollei sinulla ole ystävää, olet kuin lintu ilman siipiä
Senkin olen huomannut, parhain frendi on nelikinttuinen.
Se on lojaali, ei isottele,
auttaa ylä ja alamäet
sairauden aikana ja pudottaa jaloilleen
Eli näin ystävyys kaikkineen ei
ole ollenkaan mahdoton yhtälä
Keväällä luonto puhkeaa,
syksyllä jääriite
ystävyys pysyy
Kurkiaurat kyllästyivät- palaavat
Ystävä on joskus vierellä- joskus kauempana
Kuittaan sanani
irmaliisa laine
Vastaa