Yleisönosastokirjoitus Vakka-Suomen Sanomissa 17.7.2003
Vehmassalmi se eilen, tänään, huomenna
Rantalava, juhannus… lauloi Junnu sinä kesänä joka niemessä. Oli aika nuoruuden, elo kohdallaan. Kaikki ne tai ainakin suurin osa silloisista kesälavoista ovat jo kokeneet romahduksen. Vain tämä nostalginen, nykyisen polvenkin hyväksymä Vehmis on paikallaan.
Oi niitä aikoja. Tämä ei ole toki mikään muistokirjoitus, toteanpahan vain – olin siellä minäkin. Juhannus vuonna kuuskytkolme! Siitä kertomukseni lähtee liikkeelle, samalla kuin silloinen Pyhärannan linja-auton linikka suuntasi Mietoisten läpi tänne lahden poukamaan. Olo oli jotakuinkin nykykielellä cool, tiesi näkevänsä suuria staroja.
Rautilan seutu oli itselle jo lapsuudesta juhannusviettopaikka, pappan luona. Mutta nyt oltiin isoja, nähtiin, koettiin uutta. Tämä vuosikymmen toi taivaallemme sellaiset parvet tositähtiä, osa vie-läkin loistavia. Oli huimaa nähdä luonnossa juuri tämä oma Eikkamme, samettiääninen Räpsön poika. Synnyinsaarensa arvoinen vieläkin, nykyään olen kuullut lauluaan niin laivalla kuin kappelissakin. Ollaan ylpeitä hänestä. Mieleen jäänyt on myös Lenne ja Leekings, Lenne esitti huiman lavavirtuoosin, twistiä tuhtien kattoparrujen kupeessa.
Kyllä tätä jatkuisi, sanon vain minimaalisesti: Kiitos sinulle Vehmassalmi, siitä että vielä olet jaloillasi. Olet yksi niitä asioita joita voi muistella, nuoruuden ilolla vielä näin ikääntyneenäkin. Malja elämälle.
Laineen laulua
Vastaa