Viime viikonloppu hurahti ohitse melkeinpä huomaamatta. Lauantaina oli paikallisella Nokian toimistolla järjestetty family day. Siellä hurahti puoli päivää. Ohjelmaa oli järjestetty kaikenlaista. Pomppulinna oli taas päivän suosikki 🙂

Virallinen logo tapahtumalle.

Paikalle oli eksynyt myös kung-fu Panda

Todella lapsi ystävällistä toimintaa… 🙂

Mikäköhän taho on ollut päivän sponsorina vai värväritkö ovat paikalla… 🙂

Olisin ymmärtänyt värikuula aseet ja varustukset, jos niillä oikeasti olisi voinut ampua maaliin tai kaupunki sotaa. Mutta varusteet ja rekvisiitta oli tarkoitettu ainoastaan kuvaamista varten. Ei ehkä ihan heti tule vastaan Suomessa lapsille suunnatussa tapahtumassa vastaan, poseerapa kullanmuru täydessä sotilas asustuksessa niin äippä ottaa kuvan.

Toinen asia mitä ei lasten tapahtumasta Suomessa löydä, on olut tarjoilu 🙂

Myyrän nuijimis-peli livenä.

Kirpputoria, jokunen lapsi oli myymässä omia lelujaan ja muutama ammattilainen omia kirpputori tavaroitaan.

Renkaan heittoa, osu renkaalla pehmoleluun niin saat sen. Meillä ei ollut tuuri kohdallaan tässä pelissä.

Golffausta. Asiasta mitään tietämättömänä voisin silti väittää, että mailan asennossa olisi vähäsen vielä treenaamista 😀

Kolme innokasta pallon reikään yrittäjää oli ja tyttö ainoana sai pallon reikään asti. Juniorilla oli hieman suunta hukassa ja voimaa kuin pienessä kylässä. Saivat paikan pitäjätkin hieman liikuntaa hakiessaan palloja takaisin muidenkin lyötäväksi. Isäntä taasen oli liiankin varovainen, suunta hyvä, vauhti vaan loppui kesken.

Ei antanut rautakourakaan meille yhtään pehmolelua.

Firman tarjoama houkutteleva lounas. Ihan kohtalainen, suurin osa syötävää. Tämä oli aikuisten annos.

Tässä lasten versio lounaasta.

Ja näitähän on oikeasti ihan joka paikassa 🙂

Yhden tapahtuman sponsorin tuote, joka kiinnosti paikalla ollutta miesväkeä. Täytyy myöntää, kyllä voisin tuollaisen ottaa seuraavaksi kauppakassiksi. 🙂

Ihan mukava tapahtuma kaiken kaikkiaan, päivä kului rattoisasti ja tuli ulkoiltuakin jonkin verran. Samalla lapset näkivät missä iskä on töissä. 🙂

Yksi must-juttu on nyt suoritettu. Expattien sunnuntai huvina on käydä hotellien brunsseilla. Nyt sekin on testattu. Eikä siinä juuri moitittavaa ole, ainoa ongelma oli vatsalaukun rajallisuus. 🙂
Paikaksi valikoitui The Westin. Paikalla oli muutama muukin suomalaisperhe, koska vietimme samalla erään perheen läksiäisiä, toisen vai kolmannen kerran. 🙂
Ajankohdasta johtuen ruoka oli teemaltaan hirveää, nythän on halloween. Brunssi aloitettiin tietysti asiaankuuluvasti kuplivalla. Sen jälkeen hieman sushia. Valikoima oli valtava, jokaiselle jotakin. Kasviksia kaikella tapaa samoin lihaa. Kalaa ja muita meren eläviä. Soosilla ja ilman. Riisiä, pastaa, perunaa. Varsin vaikuttava oli myös jälkiruoka puoli, se oli minusta ainakin mielenkiintoisin. Jätski baariin en enää jaksanut mennä, oli niin kaukanakin. 🙂
Enkä myöskään testannut drinkkejä, hyviä ovat kuulemma. Yksi syy Westinin valikoitumiseen brunssin paikaksi oli, että siellä on hyvä ja iso lasten leikkipaikka. Lapsille oli myös laitettu oma tarjoilu, jossa oli hampurilaisia ja ranskalaisia. Leikkipaikassa oli myös oma herkkupöytä, karkkeineen ja muine herkkuineen.

Yksi kätistä tarjoilua.

Miten onnistuinkin kuvaamaan juotavia, vaikken edes itse niitä juonut…

Tässä oli jotain lihaa tarjolla.

Hieman rekvisiittaa.

Sitten itse asiaan eli jälkkäri herkkuihin.

Jotain hyytelöä kurpitsassa sekä kummitus marenkeja ja muffinsseja.

Muffinsseja. ”Tarjoilija muffinssissani on kärpänen!” 🙂

Kärpänen vähän lähempää.

Herkkuja herkkuja.

Kummitus.

Tässä päässä ruokailu tilaa oli soittamassa musiikkia DJ. Toisessa päässä, tavallaan salin puolella soitti live bändi.

Kaiken kaikkiaan mukava kokemus, johtui varmaan suurimmaksi osaksi mukavasta seurasta. Sinänsä mielestäni hieman tyyristä touhua, mutta silloin tällöin kivaa pientä ylellisyyttä. Paikka johon voisin viedä vieraita brunssille.
Naisten matka jatkui pois lähtevän Rouvan läksiäislahjan merkeissä. Ensin hierontaan ja sen jälkeen hetkeksi istahtamaan vielä juotavien äärelle.

Minun tuoppini, vaikkei sitä heti uskoisikaan. Minähän en juo olutta. 🙂

Läksiäiset kuuluvat osana ulkomailla asumisen huonoihin puoliin. Juuri kun on tutustunut ihmiseen, hän tai itse lähtee pois. Joko takaisin Suomeen tai komennukselle jonnekin muualle. Toivottavasti törmäillään jatkossakin.

Tytön koululla oli järjestetty Field Day eli lähinnä kai vastasi suomalaista ulkoilupäivää. Kiinalainen puoli lähti urheilemaan jonnekin ja englantilainen puolisko jäi koululle. Heillä on vastaava urheilu sessio keväällä. Koulun pihalle oli järjestetty erilaisia pisteitä, joissa piti suorittaa tehtäviä. Kun sai esim. maalin tehtyä sai lipukkeen jonne piti kirjoittaa nimi ja viedä se ämpäriin. Ämpäristä sitten päivän loppupuolella arvottiin voittajia jollekin. Emme nähneet arvontaa, joten en tiedä mitä mahtoivat voittaa. Pelkkää kunniaako vai stipendin tai vesipullon.

Nämä olivat päivän ehdottomasti suosituimmat kohteet. Pomppulinnoihin oli jonoa koko ajan. Uteliaita ja kateellisia pikkulapsia iso-vanhempineen seisoi aidan toisella puolella ihmettelmässä touhua.

Paikalla oli myös DJ. Ja tottakai koulun tapahtumassa pitää karaoke olla. 🙂 Kiinalaiset kuten suomalaisetkin ovat hyvinkin innoissaan karaokesta. Pieni eroavaisuus toki löytyy… Suomessa koulun ulkoilutapahtumassa, kukaan vanhempi ei mene laulamaan karaokea yksin, varsinkaan kun ämyrit huutaa sen verran lujaa, että varmaan viiden kilometrin säteellä kaikki kuulevat ja saavat vielä selvää sanoistakin. 🙂 Pikku tytöt lauloivat myös hyvinkin innokkaasti, enkä voi mitenkään moittia laulutaitoa, ihan hyvin vetivät. Ensimmäiset viisi kertaa sama biisi oli ihan hyvä, mutta sen jälkeen elätteli hieman toivoa repertuaarin laajennuksesta. 🙂

Frisbeen heittoa maaliin.

Pingispallon kuljetusta lusikassa rataa pitkin. Pientä lisä haastetta toi tuuli.

Hula hula vanteiden pyöritystä. Oli isoja vanteita ja sitten näitä pienempiä. Pyörivät hyvin käsissä ja kaulassa. Ja toisille ne mahtuivat myös lanteille 🙂

Paikalta löytyi myös ihmispyramidi. 🙂 Vähäsen oli huteraa tekoa, eikä kovin kauaa pystyssä pysynyt. Sen aikaa, että ehti pari kuvaa ottamaan.

Keilojen kaatoa, siis pullojen, potkimalla palloa ja taustalla myyntipöytä. Pientä purtavaa ja juotavaa oli myynnissä. Löytyi jopa ns. kahvia. Eli pikakahvia pussissa, eikä tietenkään sokeria tai maitoa. Onneksi käsilaukkuun oli jäänyt yksi pussi sokeria jostain kahvilasta, tuli meinaan tarpeeseen. Vesi automaatteja oli raahattu useampaa ulos, joten jano ei päässyt yllättämään.

Loppupäivästä vielä yleiskuvaa kentästä. Aivan takana oli lentopallo peli, en mennyt nolaaman opettajia. Pelasivat meinaan sulkapalloverkolla ja hetken katseltuani touhua totesin, että yksi ainoa opettajista osaa pelata. Pari oppilasta myös oli joskus ennenkin kokeillut. 🙂
Tietysti paikalta löytyi jalkapallo piste, potkittiin palloa maaliin, tosin pikkuiseen sählymaaliin.
Toisella puolella koulua oli koripallokenttä, jossa sai pelata ja paikalta löytyi vielä ainakin hernepussien heitto piste. Siellä sai varoa, ettei tule pussista päähän. 🙂
Päivä meni ihan kohtalaisesti, lapset pitivät ulkoilusta ja juoksentelusta paikasta toiseen. Aikuisille se ei ehkä ollut niin rattoisaa. Ilma olisi voinut olla lämpimämpi, varsinkin tuuli jäädytti luut ja ytimet.
Automaattisesti tulee verrattua vanhoihin kokemuksiin, niin tapahtuma ei ollut kovin hyvin organisoitu. Aikuiset ja lapset juoksentelivat paikasta toiseen, opettajista jokainen teki vähän kaikkea, mikä taas lisää sekavuutta, eikä kukaan oikein tiedä mitä missäkin tapahtuu.
Koululaisille oli järjestetty välipala. Mitä me emme kutsuisi edes välipalaksi. Se meinaan oli kaksi pulloa vettä, joista toinen makuvettä ja suklaapatukka. 🙂 Sekin oli yhtä kaaosta, oppilaat eivät oikein tienneet mistä vetensä hakevat, jotkut opettajat jakoivat omilleen laatikosta toiset taas eivät. Seassa vielä vanhemmat paapomassa omiaan ja meteli oli hirveä. Onneksi patukan syömiseen ei kauan nokka tuhise, joten ulos pääsi aika nopeasti.
Mukavaa, että järjestävät erilaisia tapahtumia koko perheelle, mutta hiemaan lisää suunnittelua ja kokemusta niin alkavat hommat sujumaan jouhevasti.

Tässä taannoin oli meillä Isännän kanssa juttua ravuista.Satuimme näkemään kauniisti paketoituja rapuja Sam´s clubin kala-osastolla. Sopivan tarjouksen osuessa kohdalle päätti Isäntä tilata kotiin rapu-illallisen. Kyseisen päivän aamuna vielä sain muistutuksen, että rapu-illallinen saapuu sitten tänään.
Eikä mitään, soihan se ovikello sitten ilta-päivällä kuten pitikin. Ja niin olivat ravut saapuneet meille…

Tämmöinen laatikko siellä oven takana olevilla miehillä oli mukana.

Jep, vähän oli ihmetystä puolin ja toisin kun oven avasin. Miehet ihmettelivät pöllähtäneen näköistä länkkäriä ja minä miehiä, jotka kiinaa sopottaen esittelivät laatikkoa minulle. Kuvista päättelin, että meidän illallinen on saapunut. Eikä siinä mitään aikailtu, kun toinen miehistä kaivoi mattoveitsen esiin ja ryhtyi availemaan siinä rappukäytävässä laatikkoa. Ja tässä kohtaa oli meikäläisen ilme näkemisen arvoinen, kun tajusin laatikossa olevan eläviä rapuja. Mies nosteli ravut yksitellen laatikosta esille ja tarkisti, että kaikki olivat vielä hengissä. 🙂
Kuljetus oli saapunut perille ja tuoreena kuten pitikin eli homma oli heidän osaltaan pulkassa. Siispä minä toivottelin bye bye:t ja siirryin sisälle ihmettelemään meidän pakettia.

Muuten lähetys oli ok, mutta yksi oli saanut narunsa aukaistua.

Eli tälläisiä paketteja siellä piti olla…

… ei näin vilkkaasti juoksevia 🙂

Tiukasti kaveri piti laatikon nurkasta kiinni, kun kaivoin sitä esille kuvattavaksi. Vauhtia löytyi siinä kohtaa kun tilaa tuli ympärille. Juoksee muuten yllättävän lujaa 🙂 Ei toki päässyt karkaamaan, vaikka Juniori kovin ehdottelikin sen päästämistä lattialle. Hän oli muutenkin kovin kiinnostunut ravuista. Kävi vähän väliä kurkistamassa laatikkoon ja tökkimässä tikulla irti päässyttä rapua. Pakko oli kieltää ruualle leikkiminen. 🙂

Juoksijan viimeiset hetket.

Me teimme nämä ravut suomalaisittain eli keitimme ne suolavedessä. Kiinalainen tapa olisi ollut höyryttää ne, mutta elävien rapujen marinointi tai paloittelu ei nyt ihan istunut tähän meidän kokkaus ideologiaan. Pohdiskelimme sitäkin, kun tämän hetkisen trendin mukaan ravut pitäisi laittaa pakkaseen tunniksi kuolemaan. Niin kumpi nyt sitten on inhimillisempää kuolla hitaasti turtuen jäätymiseen vai hetkessä kuumuuteen. Me valitsimme kuumuuden.

Tässä kivasti punoittavia juuri kylvystä tulleita yksilöitä.

Lisukkeeksi me teimme ranskalaisia.

Perinteinen suomalainen rapujuhlien palanpainike meiltä puuttui.Olihan ruokailemassa myös ala-ikäistä väkeä. 🙂 Ranskalaiset tietysti tehtiin uppo-paistamalla rasvassa. Eikä meillä mitään rasvakeitintä ole. Kuka sellaista nyt mihinkään tarvii. Näppärä kokki hoitaa rasvalla paistamiset ihan toisilla laitteilla.

Wokkihan on todella monikäyttöinen ruuan valmistus väline 🙂 Siellä valmistuu satsi ranskalaisia.

Tältä näytti valmis annos. Ihan hyvältä näyttää vaikka itse kehunkin.

Kovinkaan paljon näissä ravuissa ei syömistä ollut. Suomessa käytettävissä jokiravuissa on paljon enemmän. Jo sakset ovat isommat. Saattoi tietysti vähäiseen lihan löytymiseen syynä olla myös ensimmäinen tutustumis kerta näihin meren eläviin. Nämä olivat villasaksirapuja. Lapset kyllä tykkäsivät, niin elävinä, vaikka hieman pelottikin kuin lautasellakin. Tyttö oli ensin hyvinkin skeptinen sen suhteen, ettei se rapu nyt vaan puraise häntä, kun hän repii siltä jalkoja irti… 😀

Lähi kuva kaverista lautasella. Yleisesti ottaen en hirveästi pidä siitä, että minua tuijotetaan lautaselta.

Kasa syömisen jälkeen lautasen vieressä näytti isommalta kuin mitä lautasella oli rapua ollut. 🙂

Ensimmäisen kerran elämässäni tuli rapujen kokkailua vierestä seurattua. Kokemuksena ihan mielenkiintoinen, jopa niinkin paljon, että tiedossa olisi kokemuksen uusiminen jossain vaiheessa. 🙂

Päästiinhän me vihdoinkin paikalliseen Ikeaan. Lähinnä pitkän matkan takia reissu on jäänyt tekemättä. Tarvetta on kyllä ollut, pari työpöytää pitäisi saada. Tai oikeastaan kolme, lapsille kummallekin huoneisiin ja heidän tietokoneelleen myöskin jokin alusta, että sen voisi laittaa käyttökuntoon.

Hieman pimeä kuva, mutta siinähän se on, ruotsalaisten lahja maailmalle. 🙂

Hetken harkinnan jälkeen päätimme jättää lapset smålandiin eli lapsiparkkiin, se olikin hyvä idea. Eivät olisi jaksaneet kävellä siellä tungoksessa. Suomen Ikeoissa lapsiparkki-aika on muistaakseni tunti, täällä se oli 1,5 tuntia. Lapsia noutaessamme ymmärsin kyllä syyn tähän pidempään aikaan. Vaikka lähinnä vain kävelimme esittely-hallin ja tilpehööveri osaston läpi, meiltä meni melkein tuo puolitoista tuntia.Emmekä edes joutuneet pahemmin jonottamaan kassoilla.

Sitten näitä pakollisia toteamuksia siitä, että kiinalaiset todellakin tulevat tänne viettämään aikaa, kuin puistoon. 🙂

Päikkärit pitää ottaa jos siltä tuntuu ja rouvan shoppailu vaan kestää ja kestää…

Mitä sitä turhaan likaiseen ja epämukavaan lastenhoito-huoneeseen menee vaippaa vaihtamaan, kun mukavampiakin alustoja on tarjolla 🙂 Enkä oikeasti haluaisi miettiä sitä, ettei täällä vauvoilla tai pikku-lapsilla vaippa ole mikään trendi juttu 🙂

Mihinkäs ne ostokset oikein laitetaan? 🙂

Tärkeät ostokset saatiin tehtyä eli kahvia ja juustohöylä. Pari lamppua yöpöydille ja näkkileipää ja mukeja vessaan. Kirjoituspöydät ja tuoli jäivät vielä ostamatta pienien epäselvyyksien takia. Mutta nyt tiedämme mitä haluamme ja joku paikallinen lukutaitoinen saa jeesata nettisivujen kanssa. Tarkoitus on siis tilata keräilypalvelu kotiin kuljetuksella. Kiva olisi myös tietää kuljetuksen hinta etukäteen.
Kotiin tulimme taksilla, ison kassin kanssa ruuhka-aikaan metro ei ole se mukavin vaihtoehto. 🙂

Ei, emme käyneet syömässä Ikean lihapullia, vaan hyviksi havaittuja paikallisen ruokapaikan lihapullia. 🙂