Tytön koululla oli järjestetty Field Day eli lähinnä kai vastasi suomalaista ulkoilupäivää. Kiinalainen puoli lähti urheilemaan jonnekin ja englantilainen puolisko jäi koululle. Heillä on vastaava urheilu sessio keväällä. Koulun pihalle oli järjestetty erilaisia pisteitä, joissa piti suorittaa tehtäviä. Kun sai esim. maalin tehtyä sai lipukkeen jonne piti kirjoittaa nimi ja viedä se ämpäriin. Ämpäristä sitten päivän loppupuolella arvottiin voittajia jollekin. Emme nähneet arvontaa, joten en tiedä mitä mahtoivat voittaa. Pelkkää kunniaako vai stipendin tai vesipullon.

Nämä olivat päivän ehdottomasti suosituimmat kohteet. Pomppulinnoihin oli jonoa koko ajan. Uteliaita ja kateellisia pikkulapsia iso-vanhempineen seisoi aidan toisella puolella ihmettelmässä touhua.

Paikalla oli myös DJ. Ja tottakai koulun tapahtumassa pitää karaoke olla. 🙂 Kiinalaiset kuten suomalaisetkin ovat hyvinkin innoissaan karaokesta. Pieni eroavaisuus toki löytyy… Suomessa koulun ulkoilutapahtumassa, kukaan vanhempi ei mene laulamaan karaokea yksin, varsinkaan kun ämyrit huutaa sen verran lujaa, että varmaan viiden kilometrin säteellä kaikki kuulevat ja saavat vielä selvää sanoistakin. 🙂 Pikku tytöt lauloivat myös hyvinkin innokkaasti, enkä voi mitenkään moittia laulutaitoa, ihan hyvin vetivät. Ensimmäiset viisi kertaa sama biisi oli ihan hyvä, mutta sen jälkeen elätteli hieman toivoa repertuaarin laajennuksesta. 🙂

Frisbeen heittoa maaliin.

Pingispallon kuljetusta lusikassa rataa pitkin. Pientä lisä haastetta toi tuuli.

Hula hula vanteiden pyöritystä. Oli isoja vanteita ja sitten näitä pienempiä. Pyörivät hyvin käsissä ja kaulassa. Ja toisille ne mahtuivat myös lanteille 🙂

Paikalta löytyi myös ihmispyramidi. 🙂 Vähäsen oli huteraa tekoa, eikä kovin kauaa pystyssä pysynyt. Sen aikaa, että ehti pari kuvaa ottamaan.

Keilojen kaatoa, siis pullojen, potkimalla palloa ja taustalla myyntipöytä. Pientä purtavaa ja juotavaa oli myynnissä. Löytyi jopa ns. kahvia. Eli pikakahvia pussissa, eikä tietenkään sokeria tai maitoa. Onneksi käsilaukkuun oli jäänyt yksi pussi sokeria jostain kahvilasta, tuli meinaan tarpeeseen. Vesi automaatteja oli raahattu useampaa ulos, joten jano ei päässyt yllättämään.

Loppupäivästä vielä yleiskuvaa kentästä. Aivan takana oli lentopallo peli, en mennyt nolaaman opettajia. Pelasivat meinaan sulkapalloverkolla ja hetken katseltuani touhua totesin, että yksi ainoa opettajista osaa pelata. Pari oppilasta myös oli joskus ennenkin kokeillut. 🙂
Tietysti paikalta löytyi jalkapallo piste, potkittiin palloa maaliin, tosin pikkuiseen sählymaaliin.
Toisella puolella koulua oli koripallokenttä, jossa sai pelata ja paikalta löytyi vielä ainakin hernepussien heitto piste. Siellä sai varoa, ettei tule pussista päähän. 🙂
Päivä meni ihan kohtalaisesti, lapset pitivät ulkoilusta ja juoksentelusta paikasta toiseen. Aikuisille se ei ehkä ollut niin rattoisaa. Ilma olisi voinut olla lämpimämpi, varsinkin tuuli jäädytti luut ja ytimet.
Automaattisesti tulee verrattua vanhoihin kokemuksiin, niin tapahtuma ei ollut kovin hyvin organisoitu. Aikuiset ja lapset juoksentelivat paikasta toiseen, opettajista jokainen teki vähän kaikkea, mikä taas lisää sekavuutta, eikä kukaan oikein tiedä mitä missäkin tapahtuu.
Koululaisille oli järjestetty välipala. Mitä me emme kutsuisi edes välipalaksi. Se meinaan oli kaksi pulloa vettä, joista toinen makuvettä ja suklaapatukka. 🙂 Sekin oli yhtä kaaosta, oppilaat eivät oikein tienneet mistä vetensä hakevat, jotkut opettajat jakoivat omilleen laatikosta toiset taas eivät. Seassa vielä vanhemmat paapomassa omiaan ja meteli oli hirveä. Onneksi patukan syömiseen ei kauan nokka tuhise, joten ulos pääsi aika nopeasti.
Mukavaa, että järjestävät erilaisia tapahtumia koko perheelle, mutta hiemaan lisää suunnittelua ja kokemusta niin alkavat hommat sujumaan jouhevasti.