Tervehdys! Tämä blogikin näkyy olevan vielä tallella 🙂 Vuosi on vierähtänyt viime merkinnästä ja Suomessa ollaan. Välillä on käynyt mielessä kirjoittelun jatkaminen, mutta jotenkin on aihe ollut hakusessa. Eihän täällä Suomessa mitään mielenkiintoista tapahdu. Ei ole mitään kuvattavaa, arki on samanlaista kuin kaikilla muillakin. Näinhän tulee ajateltua 🙂 Voisin koittaa hieman kertoa miten asettuminen tänne, tai siis paluu muutto on sujunut. Alku aina hankalaa, mutta kyllä tämä tästä.

Siinä lasten matkalaukut valmiina lähtöön.

Kauan kaivattu sininen taivas ja kirkas auringonpaiste. Ei pelkoa ilman saasteista.

Eräs lasten kaipaama asia oli päästä rannalle ja uimaan järveen. Se oli tietysti ensimmäisiä ohjelma numeroita.

Koitan laittaa lisää viimeisen vuoden tapahtumia myöhemmin.

Taas on se aika kun keräilen tavaraa kaapeista ja laatikoista. Järjestelen niitä mukaan, laatikkoon vai roskikseen pinoihin. Reilu viikko sitten tuli yllätävä käänne meidän loma suunnitelmiin. Järkyytävän budjetti kriisin seurauksena päätimme lasten kanssa olla palaamatta enää Pekingiin. Joten edessä ei olekaan loma vaan muutto. Isäntä tulee suomeen vaan lomalle, hänellä työkuviot ovat hieman vaiheessa, mutta toiveissa olisi työpaikka Suomesta. Pidellään siis peukkuja! Tällä hetkellä on hieman tyhjä olo. Pekingin jättäminen aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia. Kiva on palata Suomeen, vaikkakin siellä on edessä paljon järjesteltävää ja aikaa ei ole paljon. Kivaa olisi ollut jatkaa vielää täälläkin. Jotenkin oleilu jäi kesken. Kokemuksena tämä on ollut mielenkiintoinen. Välillä olen mönkinyt syvällä koti-ikävän, turhautumisen, tylsyyden ja osaamattomuuden suossa. Pääasiassa kuitenkin on ollut kivaa, normaalia, mielenkiintoista ja uutta elämää. Missään vaiheessa ei ole kaduttanut tänne lähteminen. Jos jossain vaiheessa eteen tulee mahdollisuus muuttaa ulkomaille, tartumme toki tilaisuuteen. Ainoa edellytys muutolle on parempi sopimus. Talodellisesti täytyy tulla toimeen. 🙂
Suomessa meitä odottaa ankara kämpän metsästys, asioiden järjestely. Lasten koulu,- hoito,- ja harrastus asiat. Odotukset ovat korkealla, varsinkin jäälle on kummallakin kova hinku!

Pusuja!

Kiinan muuri on must-kohde, kun Pekingiin tulee. Joten sinnehän suunta sitten otettiin. Tälläkin kertaa menimme Mutianyuun, koska toiveena lapsilla oli päästä liukumäkeen. Lenkin muurilla teimme osittain hieman eri kohtaan kuin viimeksi, joten näkymät olivat aavistuksen erit. Myöskin kevään edistyminen muutti näkymiä talvi käyntiin verrattuna.

Tavaran myyjät olivat samoilla pakoilla ja roina oli samaa kuin viimeksikin. Samaa tavaraa löytää joka paikasta missä myyjiä on, täällä siinä on vaan muuri-lisä hinnassa. Näitä päivänvarjoja katselimme ja toisaalta sellainen olisi kiva. Lähinnä minua kiinnosti nuo pienet, koristeeksi. Juniori haluaisi tuollaisen ison aurinkovarjon, käyttöön.

Tämä ei taida kuulua ihan paikalliseen alkuperäis eläimistöön. Mutta siellä se makoili muurin juurella. Ehdin ottamaan kuvan ennen kuin huomasin kyltin, jossa kuvaaminen kielettiin. Kuvia sai ottaa vaan kun maksoi kamelin kaverille muutaman sata yuania.

Ylöspäin menimme näillä isommilla hyttihisseillä. Yhteen hyttiin mahtui hyvin koko perhe kerralla.

Vähän maisemaa hissistä.

Muutama maisema kuva muurista.

Päivä oli lämmin ja perhosiakin oli jo liikkeellä. Muurilla on aika ajoin kaupustelijoita, jotka myyvät lähinnä juotavaa ja karkkia. Osa laumastamme oli jo nääntymässä janoon, joten päätin ostaa pullon vettä. Meinasin kuitenkin saada halvauksen kun myyjä kertoi pullon hinnan. Kehtasi pyytää siitä 30 yuania! Hetken kakottuani ilmoitin maksavani 5 yuania enkä yhtään enempää, sekin on jo yli hintaa. Varsinkin kun en voi olla edes varma siitä mitä vettä pullossa oikeasti on. Hetken kinattuaan, myyjä luovutti, taisi olla näköpiirissä jo seuraava ulkomaalaisryhmä ja myi pullon 5 rämpylään. Normaalisti vesipullo maksaa 2-4 yuania, hiukan riippuen siitä mistä sen ostaa ja onko siinä länkkäri-lisä mukana. Vesi pullossa oli mautonta, joten tuskin se sentään hana vettä oli…

Rappuset, kuvakulma on hieman huono, mutta nämä tuottivat hankaluuksia vähän yhdelle jos toisellekin kulkijalle. Askelman väli oli aika pitkä ja jalan oli osuttava koloon, muuten oli tiedossa persliuku alas asti. Matka ei onneksi ollut kovin pitkä, mutta olisi sekin kirpaissut. Näitä rappuja oli meidän matkalla onneksi vain yhdet. Muutama muukin hankalampi rappusosuus oli kyllä. Hankaluutta lähinnä tuotti jyrkkyys ja käsituen puuttuminen. Koko porukka onneksi ylitti itsensä ja selviytyi kaikista hankaluuksista oikein mallikkaasti.

Siitepölykausi alkamassa.

Tykki, se oli muurattu paikoilleen.

Liukumäki ja tuolihissi.

Alas tulimmekin tuolihissillä. Alkuperäinen suunnitelma oli tulla liukumäkeä, mutta jonotukseen olisi mennyt yli tunti aikaa. Pienen neuvottelun jälkeen vastahakoisinkin saatiin käännytettyä suhteellisen pienellä metelillä.

Alhaalla syötiin taas suklaaletut. Eivät kyllä olleet niin hyviä kuin viimeksi, taisi kiire letunpaistajalla vähän vaikuttaa letun paistoon.Osa letuista kun oli jäänyt hieman liian vähäiselle rusketukselle. Autot odottivat siellä minne ne oli jätetty ja kuskitkin paikalla vielä, joten kotimatka saattoi alkaa…

Ensimmäisenä kohteena turisteille tarjottiin kesäpalatsia. Mekään emme olleet siellä aikaisemmin käyneet, joten kiinnosti meitäkin. Paikalle oli eksynyt jokunen muukin turisti. Oppaan mukaan kesäpalatsissa käy jopa 100 000 turistia päivässä, en kyllä epäile yhtään. Värikästä viiriä kantavaa opasta seuraili tiimi lippiksillä varustettu ryhmä.Näitä ryhmiä oli jos jonkinlaisia. Mummoryhmät olivat pelottavimpia, ne ihmettelivät meidän blondeja ja junnuja samalla mielenkiinnolla kuin historiallisia palatseja ja muita nähtävyyksiä.

Kesäpalatsin sisäänkäynti. Muutama turisti ryhmä.

Tanssi esitys palatsi alueen teatterissa.

Tässä näkymä puutarha osioon. Täällä kun lähes kaikki kohteet ovat joku ”puutarha” ja sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä kasvien kanssa. Se on puutarha, jos siellä on muutama kivi ristissä ja joku pelargonia ja siellä voi istua ja mietiskellä.

Pitkä ikäisyyden mäeltä sai hienoja maisema kuvia. Kunmingin järvi ja yksi turisteja kuljettava vene.

Kyllä siinä itsensä hyvinkin pitkä ikäiseksi tunsi kun mäelle rappusia pitkin kapusi. Näinkin kuiva tyyppi tunsi hien nousevan pintaan ja kaiken lisäksi ylhäällä ei tuullut juurikaan ja aurinko paistoi, joten siellä oli lämmin. Ei alhaallakaan kylmä ollut, vain joku n. 20 astetta jos oikein muistan. Palatsin alueellahan luonnollisesti on paikoitellen tupakoinnin kieltäviä suositus kylttejä. Tämä taas aiheutti nousevan lämpötilan, nälän ja janon, rasituksen yhdistelmänä joissakin retkueemme jäsenissä hallitsematonta narinaa. 🙂 Toki kun kerran Kiinassa ollaan niin maassa maan tavalla ja lähimmän roskiksen viereen tupakille. Ei siksi, että tumpit laitettaisiin roskiin vaan koska roskikseen voi nojailla tai istua sen päällä. Tai se vaan näyttää asiallisemmalta.

Pitkä ikäisyyden mäki kunmingin järveltä.

Marmorivene.

Rasittuneena kävelystä, päätimme tulla veneellä takaisin. Meillä olikin ”yksityis” vene käytössä.

Kesäpalatsi oli ihan perinteinen kiinalainen nähtävyys. Paljon rappusia, paljon palatseja, paljon kiinalaisia. Valitettavaa vain, että minusta melkein kaikki palatsit näyttävät samanlaisilta. Taitavat olla uudisrakennettu samalla aikakaudella. Henkilöt vain vaihtuvat rakennuksesta riippuen, yleensä joku keisari tai keisarinna. Toinen vaihtoehto asukille on joku munkki, tai sitten rakennus on budhan tai kunfutsen temppeli.
Paikalta poistuimme kävellen metroasemalle, hieman kiertäen. Epäluotettava teknologia ja hieman erimieliset oppaat, mutta perille löydettiin hyvin. 🙂
Dinneri vielä koko porukalla wangfujingillä ja päivä oli pulkassa. Kyllä jalat muistuttivat seuraavana päivänä, että jokunen rappunen oli tullut kiivettyä.

Aikaa viime kerrasta on hieman vierähtänyt. 🙂 Paljon on tapahtunut ja kiirettä on pitänyt menneenä kuukautena. Todella mukavaa kiirettä tällä kertaa. Isot lapset ja ystäväperhe olivat vihdoin vierailulla täällä. Ensimmäinen puolitoista viikkoa mentiin peräsuoli pitkänä melkein koko ajan ja sittenkin tuntui, etteivät he ehtineet nähdä juuri mitään 🙂 Jalat tosin olivat eri mieltä, minulla ainakin 🙂 Mukavaa oli viettää aikaa heidän kanssa ja vaihdella kuulumisia. Pääasiassa taisin tulla jopa kerrasta ymmärretyksi… 😀 Ja ilman translatoria! 🙂
Lähes hysteriaksi yltynyt vieraiden odottaminen, sai lisä tärinää junnuissa, tytön tuleva syntymäpäivä. Sitäkin odoteteltiin kovasti.
Yhtenä jännityksen aiheena oli tietysti kakku. Millaisen kakun saisin tehtyä kouluun ja tekisinkö kakun vai muffineja, kuten Juniorin päiväkotiin… 🙂 Jännitystä pidettiin yllä tietysti siihen asti kun kakun kouluun vein.

Yllätys oli positiivinen kun tyttö näki kakun. Frozen on tällä hetkellä todella iso hitti niin meillä kotona kuin muidenkin tyttöjen mielestä. Kakkua käytiin ihailemassa muidenkin luokkien ruokapöydistä. Olaf varsinkin tuntui olevan suosittu, myös poikien keskuudessa. Anna ja Elsa olivat Suomesta tuotuja, täällä en ainakaan silloin missään kyseisiä hahmoja nähnyt. Olafin väkersin itse. Ihmishahmot ovat ainakin vielä liian haastavia itse tehtäviksi. 🙂

Tässä meidän neiti luokkakaveriensa kanssa.

Kuva vielä koulun pihalta. Vanhemmat lapset olivat mukana tuomassa kakkua kouluun. He näkivät samalla tytön koulun ja luokkahuoneen ja luokkakalaisia. Koulussa vanhempi poika sai huomiota osakseen, eräs tytön kaveri ihmetteli hänen pituuttaan. Tämä tyttö kiipesi tuolille ja mittaili pituutta, eikä sittenkään ollut lähellekään yhtä pitkä 🙂

Kotona vieraille tarjottiin pupukakku töhäys. Kakun päälle teki jokainen leipuri yhden pupun. Juniorin pupu tosin on kynttilän takana piilossa.
Synttäri kahvituksista lähti sitten turistikierros vauhtiin, siitä sitten myöhemmin… 🙂