Taas on kesä tullut, melkein jo mennytkin. Ei niinkään almanakan mukaan, onhan kesäkuu vasta aluillaan. Tämän hetken normaali lämpötila vaan tuntuu kovin kylmältä, kevään ennätys helteiden jälkeen.

Omenapuu kukki komeasti toukokuun puolessa välissä.

Nuoremman tytön alakoulu taival tuli päätökseen. Hienolla todistuksella on hyvä siirtyä yläkouluun. Tammikuussa läpäisty pääsykoe mahdollisti kieliluokalle pääsyn. Pekingissä aloitettu englanniksi opiskelu saa nyt jatkoa ja sujuva englannin taito on varmasti hyödyksi tulevaisuudessa. Valtava innostus voimisteluun viime syksynä on jatkuvan harjoittelun tuloksena kartuttanut taitoja ja notkeutta.

Flikki ilman patjaa onnistuu jo hyvin. Trampoliinilla kolmen flikin sarjakin sujuu hyvin.

Taitoluistelu on kuitenkin se tärkein ja rakkain juttu.

Alku kauden hankaluudet ja pahan kisajännityksen pilaamat kisat hieman toivat pahaa mieltä. Finaali paikkojen huvetessa ohi suun, meinasi tytölle tulla totaalinen uskonpuute. Viimeistä finaalipaikkaa lähtiessä hakemaan, sai jostain kaivettua tahtotilan, että ”mä haluun sen finaalipaikan!” Kauden paras suoritus kisoissa ja sillä irtosi paikka finaaliin. Finaalissa vielä kolmas sija. niin kausi oli onnellisesti luisteltu loppuun.

Tämän kuvan tunnelmaan lopettelen tällä kertaa.
Koskakohan palaillaan… 🙂