Kylläpä ihminen voi tulla hyvälle mielelle pienestä, tai no tällä hetkellä se on iso juttu, mutta Suomessa itsestäänselvyys. Minä sain uunin! En tiedä oliko myöhästynyt naistenpäivä lahjus vai etukäteinen synttärilahja.
Asiasta on puhuttu koko täällä olo aika. Nyt vaan on ollut enempi taas tapetilla lähestyvän synttäri-buumin takia.
Täällä on tapana viedä vähintään täytekakku kouluun koko luokalle kun on syntymäpäivä. Toiset ovat tarjonneet myös muita herkkuja, kuten pizzaa lounaaksi koko luokalle, jäätelöä, karkkia, keksejä. Hieman eri linjaus kuin Suomessa, jossa ei nipojen takia saa tarjota edes yhtä karkkia syntymäpäivänään. Niin alkaahan meillä tietysti tyttö kanssa haluamaan ja suunnittelemaan mitä hänen syntymäpäivänään tarjotaan koululla kavereille. Sainoin etten osaa tehdä mitään leipomuksia ilman uunia ja tyttöhän keksi, ettei voileipäkakkuun tarvita uunia. Voileipäkakuthan ovat meillä Isännän heiniä… Ja siitähän se ajatus sitten lähti edistymään. Meidän piti käydä ostamassa uuni jo viikonloppuna, muttei ehdittykään. Ajattelinkin, että ensi viikonloppuna sitten. Mutta tässä kohtaa huomataan mielikuvan ja vatsan mahti miehen toiminnassa. Isäntä oli odotellut jo pari päivää makaronilaatikkoa, sitä kun lupasin tehdä uunin saapuessa meille.Ylivoimaisen vahva oli vatsan voima, joten aamupäivällä sitten uuni käytiin ostamassa.

Siinähän se, juuri saapuneena uuten kotiinsa

Minun uusi uljas Midea, grillillä ja ajastimella varustettuna. Pitänee varmaan joku päivä ostaa sellainen ankka tuolta marketista, joita on tyrkyllä aina kun on joku juhlapäivä. Sillä ankalla voi testailla grilli ominaisuuksia…

Sisään-ajo

Valmista tuli, yli puoleen vuoteen ensimmäinen makaronilaatikko meidän ruokapöydässä.

Siinä on kiitos-annos, tai 1/4 siitä. Pääsisipä aina näin helpolla tuossa kiittämisessä… Tai vielä tuntuu helpolta, meillä kun kuulemma syödään seuraavat kolme viikkoa makaronilaatikkoa

Hyvin upposi, jopa meidän rimpula ronkeli söi hyvin, otti ison lautasellisen lisääkin. Taisi siis olla taito tallella. Olihan se hyvää pitkästä aikaa. Taitaa meidän ruokavalikoima laajentua jonkin verran uunin tulon myötä.

Vaikkei meillä täällä kissoja mukana olekaan niin laatikolle löytyi asukki.

Laatikon lopullinen kohtalo se on auto, jos joku ei heti hokannut…

Tai oikeastaan niitä on useampi, ainakin kolme valtavan kokoista hallia ja pikku koppi keskittymää.
Olenpa minä reipas päivittelijä tänään. Laitanpa tämänkin nyt samaan syssyyn kun kerran vauhtiin pääsin, muuten teen sen kolmen viikon päästä.
Tänään olin käymässä ensimmäistä kertaa tuolla kangasmarkkinoilla. Tai markkinat on hieman väärä ilmaus, kauppoja ne on. Tinkiä tietty voi, ulkomaalaiselle se ei ole ihan yhtä helppoa. Alkuhinta kun on ainakin nelinkertainen paikallisiin verrattuna. Myöskään myyjät täällä eivät juurikaan puhu englantia. Minulla oli onneksi kaverina paikallinen nainen. Kovin hän kyllä yritti ehdottaa, että minun pitäisi koittaa puhua enemmän kiinaa eikä kysellä häneltä kaikkea…

Ensimmäinen ajeluni tuk tuk:lla

Olen kerran aiemmin etsinyt tätä paikkaa ja kävellytkin silloin melkein kangaskaupoille asti. Mutta kun ei silmä ole harjaantunut erottamaan kauppakeskusta purkutyömaasta niin enpä sillä reissulla tätä löytänyt. Lähellä oli tälläkin kertaa, etten mennyt väärälle puolelle tonttia….

Sisällä sitten olikin kangas ja oheistuote putiikkeja vieri vieressä. Mitään valtavaa ryysistä siellä ei ainakaan tänään ollut.

Nappia, nauhaa, helmeä ja silitettävää kuvaa ja ommeltavaa kuvaa kavereineen. Kaikkea on, ne pitää vaan löytää, kuten eräs paikasta kertova juttu ohjeisti.

Tässä kompleksissa missä minä olin niin siellä myytiin lähinnä puuvilla kankaita. Löytyi myös jonkin verran velouria ja turkiksia. Aitojakin, mutta lähinnä kivan värisiä feikki karvakankaita.

Siinä on juuri saapunut muutama pussillinen vetoketjuja liikkeeseen.

Vetoketjuja ja kengännauhoja sekä muita koristenauhoja.

Minun päivän saalistani, Juniorille hieman possua ja tuosta toisesta jos saisi kehiteltyä tuoleihin jonkinlaiset istuin suojukset…

Tässä Tytölle mekko kangas, kunnon punainen väri oli kiva ja pidin myöskin perinteikkäästä kiinalaisesta kuviosta. Lohikäärmeen saaminen kokonaisena esille on kyllä hyvin haasteellista, mutta katsotaan miten käy

Näitä minä lähinnä menin hakemaan eli kuminauhaa ja silitys kuvia.

Perhoset vielä vähäsen lähempää. Hintaa näillä perhosilla oli 15 rmb/ pussi. Pussissa oli 20 kpl. Suomessa nuo maksavat enemmän kappaleelta kuin tuo pussillinen yhteensä. Kun eivät maksa tuon enempää niin niitä raaskii oikeasti liimaillakin vaatteisiin ja vaikkeivät kauaa ehjänä kestäisikään niin ei harmita liimata taas uutta.

Tämä viikonloppu on ollut hyvinkin kiireinen, ainakin minun mittapuun mukaan. Normaalisti käymme ehkä kaupassa ja hyvällä säällä ( lue: alhaisella AQI :lla ) saatamme mennä puistoon tai kävellä kahville.
Lauantaina lähdimme katselemaan asuntoja. Tämä nykyinen asuntomme on mukava, siisti ja kaikki oleellinen toimii. Tilaa on riittävästi ja alue on rauhallinen ja suhteellisen hyvin hoidettu. Tässä kohtaa ihmetellään miksi lähteä hakemaan uutta kun vanhassakaan ei mitään vikaa ole.
Ainoa ja häiritsevä vika on sijainti. Täällä ei ole juurikaan muita länkkäreitä, siis koko alueella eikä vain meidän compoudilla. Koska kiinankielen taitoni on edelleen auttamattoman huono, ei pahemmin juttukumppania ole löytynyt. Jokunen onneksi kuitenkin, eikä nekään keskustelut tapahdu kiinaksi. Sekä täältä kestää mennä keskustaan ns. paremmille ostospaikoille n. 1,5 tuntia. Autolla pääsisi ei ruuhka aikaan ehkä n. tunnissa ja ruuhkassa menisi melkein 2 tuntia. Me kun käytämme bussia ja metroa niin aika on suht vakio tuo puoli toista tuntia. Siis yhteen suuntaan. Myöskin harrastukset löytyvät pääsääntöisesti pohjois,- tai koillis puolelta kaupunkia. Pitkän matkan takia niitä ei voi edes harkita.
Asuntoa katselemme hieman ylempää, matkallisesti ehkä n. 10 km, mutta meille ajallisesti n. tunnin säästö.
Vaihteluhan virkistää, olenhan minä asunut täällä jo yli puoli vuotta…

Ajatus kiva ja varmaan joskus ollut ihan hieno.

Keittiössä tehostettu ilmastointi. Alivuokralaisilla oma laajennettu kulkuväylä.

Jos ei puhki ruostuneet putket ja muut metallit ja vinkeä tuoksu vielä laita mitään kelloja soimaan, niin homeiset itikkaverkot luulisi viimeistään kertovan jonkinlaisesta kosteus ongelmasta.

Paikan nro.2 keittiö ei myöskään herätellyt kokkailu haluja. Työtaso pysyi paikoillaan lähinnä hyvällä tahdolla ja tuurilla.

Suihkutilat olivat hyvinkin ekologiset. Ei täällä pääse ainakaan vettä tuhlaamaan. Eihän tuonne mene kuin äärimmäisessä hädässä ja sittenkin hyvin pikaisesti.

Kattolamput olivat hauskat olohuone/ruokailutilassa. Tämä setti olisi sijoittunut ruokapöydän päälle. Koko tilan kattoa kiersi upotetut värilliset valot.

Asunto nro. 3 olikin asuttu. Makuuhuoneen lasikaapin sisältöä sekä kätevä laukkuteline.

Suihkutilat alkoivat vihdoin olla sitä luokkaa, ettei tarvinnut pelätä saavansa jotain ihottumaa pelkästä katselusta. Ainoa ongelma täällä oli lattiakaivon puute, toki se löytyi pienen etsimisen jälkeen.

Mikähän patentti tuo veitsi mahtoi olla? Keittiö näytti suht ehjältä, mutta valtavan tavara paljouden altahan ne viat eivät erotu. Sama ongelma oli koko asunnossa, päällisin puolin siedettävä, mutta mitäköhän ylläreitä mahtaakaan paljastua kun tavarat on poistettu peittämästä seiniä ja nurkkia….

Rappukäytävä toimi yhdistettynä varastona ja kaatopaikkana. Missä raja meni, sitä en tiedä Täällä myöskin talo oli ulkoa päin todella huonossa kunnossa, piha-alue kaamea ja pelottavan näköinen.

Asunto nro. 4 oli tämän reissun paras. Eikä sekään toki täydellisyyttä hiponut. Väritys siellä oli kyllä minun makuuni. Vessan pönttö tuunattu versio, jos laittaa istuin renkaaseen kivan pehmusteen niin kukaan ei huomaa, että kansi puuttuu, vai mitä?

Hieman hankalassa paikassa tuuletusluukku. Jollei sieltä putoa lapsi niin paljon tavaraa ainakin, asunto kuitenkin oli 14. kerroksessa.

Kalustushan sisältyy vuokraan, täällä saa roskatkin samaan hintaan. Keittiö oli inhimillisessä kunnossa, lavuaareja lukuunottamatta.

Toinen makkari oli kiva, hieman huolestutti tuo bamburullaverho. Minä kun haluan nukkua pimeässä ja verhojahan tuohon ikkunaan ei asenneta. Ainakaan sovinnolla ja siististi.

Ruokailunurkkaus oli jotenkin söpö. Tätä olisimme harkinneet, jos huoneita olisi ollut yksi enemmän tai toinen makkareista isompi. Muuten paikan kunto oli ihan harkitsemisen arvoinen.

Pääasiassa kaikissa huoneistoissa makkarit ja olkkari olivat asuttavia. Ongelmat kohdistuivat nimen omaan keittiöön ja pesutiloihin ja vessaan.Asumattomat huoneistot olivat kauttaaltaan todella likaisia, johtuen tuosta mustasta paksusta pölystä jota täällä on joka paikassa ja paljon. Sekä myöskin edellisten asukkaiden kevyestä loppu siivouksesta. Tapanahan täällä on ensin näyttää ne huonot asunnot jotka eivät ole menneet vuokralle. Kuten näistäkin huomaa suunta on ylös päin. Vuokra näissä kaikissa oli suunnilleen sama ja kaikki olivat parin korttelin etäisyydellä toisistaan. Katsellaan mitä ensi kerralla on tarjolla, meillähän ei mikään kiire ole muuttaa mihinkään eikä myöskään mikään pakko.