Arkisto, helmikuu, 2011

KAARNA PIENI ILOPILLERI

helmikuu 25, 2011 - 6:56 Kommentoi

Surua ja murhetta

Luonnonvoimat ovat jyllänneet myös Savikolla. 19. toukokuuta olimme ukkosmyrskyssä aamuyöntunteina. Krisse heräsi pistävään otsoninhajuun ja kiersi ympäri taloa katsomassa, mihin oli osunut. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Etu- ja takapihalla oli järvet, kun sadevesikaivot eivät pystyneet vetämään vettä riittävästi. Tunnin aikana iski 6 000 salamaa, joten aika myrsky oli kyseessä.

Seuraukset näkyivät kolmen päivän kuluttua, kun Chonchita synnytti kauniin tyttövasan kuolleena. Todennäköisesti salama oli osunut ainakin välillisesti II – ja III -tarhaan. Kummallinen eläinten käytös jatkui ja 26. kesäkuuta, juhannuspäivänä, kuoli Ronaldo. Samalla hetkellä, kun Ronaldo veti viimeisen henkäyksensä, Kelly synnytti kauniin Kaarna-vasan. Kelly menehtyi 14.7. ja siitä asti Krisse on omien töidensä ohessa pulloruokkinut Kaarnaa. Työ on ollut raskasta, mutta samalla niin palkitsevaa, kun näkee pienen kasvavan ja kehittyvän. Kaarna on Pluton ensimmäinen vasa ja seuraavaa odotetaan Saanalta

TÄMÄ ON EHKÄ JOILLEKIN VAIN ERÄS EPISODI ELÄMÄN TIELLÄ.   MINULLE SE ON KONKREETTINEN  TAPAHTUMAKETJU.

KOSKA JA KUN SAIN KRISSELTÄ LUVAN KÄYTTÄÄ HÄNEN TEKSTIÄÄN

JA ELÄN JUURI  TÄMÄN PIKKU KAARNAN VOIMAA SAADEN NÄISSÄ SAIRAUKSISSANI.

KAARNA TIETÄÄ ETTÄ RAKASTAN HÄNTÄ  JA KAIKKIA HEITÄ YLIKAIKEN

TÄMÄ RAKKAUS EI OLE OHIMENEVÄÄ

SE JATKUU NIIN KAUAN KUIN MINÄ  ELÄN

JA TIETENKIN KAIKKI MUUTKIN  SYMBIOOSIIN KUULUVAT

LAULU ELÄMÄLLE

IRMALIISA

ELÄMÄN IHME ELI TERVEYS

helmikuu 25, 2011 - 5:30 Kommentoi

Paleltamisten takaa löytyi lisäkilpirauhasen hyvänlaatuinen kasvain.

keskiviikko 13.10. klo 16.30, uusinta la klo 16.35

OTAN TÄMÄN ESILLE. KOSKA  ITSELLÄ ON NYT RATKAISEVIA HETKIÄ TÄLLÄ ALUEELLA
 

ERÅÅN ROUVAN  munuaisvaivojen syytä etsittiin pitkään. Viimein munuaisen vajaatoiminnan ja muiden oireiden, kuten paleltamisten takaa löytyi lisäkilpirauhasen hyvänlaatuinen kasvain. Veitsen terällä -ohjelmassa seurataan kuinka 73-vuotiaan Tyynen vaivaa hoidetaan leikkauksella ja paraneeko hän sairaudestaan. Lisäkilpirauhasen leikkaus näytetään aivan kirurgin veitsen vieressä kuvaavan endoskooppikameran avulla.

Lisäkilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa monia epämääräisiä oireita. Suurentunut rauhanen erittää liikaa lisäkilpirauhashormonia, joka nostaa kalsiumin määrää elimistössä. Korkea kalsium määrä vaikuttaa muun muassa munuaisten sekä suolen toimintaan ja jopa mieleen. Sairaus voi aiheuttaa masennusta, jaksamattomuutta ja muistihäiriöitä. Koska elimistössä kiertävä kalkki on peräisin luustosta, aiheuttaa sairaus myös luuston haurastumista, eli osteoporoosia. Sairautta voidaan hoitaa ainoastaan kirurgisesti, poistamalla suurentunut lisäkilpirauhanen. Toimenpiteen lopullinen kulku määräytyy vasta leikkauksen aikana, patologin antamien tulosten perusteella.

Leikkauspäätös tehdään potilaan tulevaisuutta ajatellen. Lisäkilpirauhasen hyvänlaatuinen kasvain altistaa luunmurtumille sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Onnistuneen leikkauksen jälkeen potilaan oireiden pitäisi helpottua välittömästi. Ohjelmassa seurataan millaisen avun Tyyne leikkauksesta saa. Leikkaus voi vaikuttaa jopa niin dramaattisesti, että potilas kokee tulleensa uudeksi ihmiseksi.

 TÄTÄ  TÄSSÄ OLI  NÄMÄ PERUSJUTUT, AIVAN KUTEN MINULLA.  JATKOA OLISI VAIKKA PILVIN PIMEIN.

SIITÄ MYÖHEMMIN

SEN SANON ETTÄ TÄMÄ HAPETON OLI JA HEGITYSVAIKEUS EI OLE  ILAHDUTTAVAA

MUTTA AAMU TULEE

JA TOIVON KEVÄT

SITÄ SAMAA SANON TEILLEKIN

KAIKKIN JOTKA DIGGAATTE

KULKUANI

IRMALIISA

KYYNELEET ILOA VAI SURUA

helmikuu 7, 2011 - 3:45 Kommentoi

Istun ja itken, alakuloa tämä on. Nykymaailma ei jaksa ajatella,
> se  vyöryy eteenpäin laavan lailla
>
> Lööppejä ja aina vaan lisää lööppejä.
> Otan aiheen esiin, koska katselin  ÄSKEN SUUREN IDOLINI HANHIROVAN JA TIMON

SELVIYTYMISTARINAA. KIRJOITUS ON MUUTETTU , RAAMIT OVAT VANHEMMASTA JUTUSTA
> Tänä vuonna olen  alkanut  tutustua muinaiseen sankariimme
> Marskiin ja hänen pitkään  itäiseen tiehensä. Niissä kertomuksissa on
> voimaa ja hän varmaan voisi pahoin lukiessaan nykypalstoja ja niiden
> ajatusmaailmaa, tyhjää .Ja vielä  mitataan suosiota tälle
> nollatoleranssille.
>
> Areenat täyttyvät primaksista ja donnista ja viimeisen näytöksen jälkeen
> voi olla, ettei edes lavasteet ole ehjiä. Kiertokulku jatkuu, jokaisen
> vuoro on  kadota kulisseihin , jos ei seuraavana niin ehkä ensi vuonna.
> JA tämän nykysirkuksen keskellä
> unohdamme, että
> keskellämme on kosolti  tuskaa, sairautta, yksinäisyyttä.
> Asia on mielestäni
> hyvin vakavaa , onhan kyse ihmisistä, terveydestä ja jopa itsemurhista.
>  Nyt on
> aika jokaisen ajatella elämän tarkoitusta, jokaisen tarpeellisuutta.
>
> Jos mietitän vaikka puolen vuoden tapahtumia , löytyy paljon , hyvin
> paljon.
> Niin mitä? Yksinäisiä jopa omaisten hylkäämiä sairaita.
>
> Niin kauan kuin heistä on työssä iloa , heidät huomataan.
> Sen jälkeen alkaa syrjäytyneisyys ja se tuo  lisää sairautta ja myötään
> masennusta. Kivut ja koko elämä ei ole enää hallinnassa. Tulee , kuten
> olemme huomanneet, loppulaukan aika.
> Jos eilispäivää ja menneisyyttä olisi, ei olisi huomistakaan.
>  Tai lause-
>> Kaipaus, se on myös osa ihmiseloa.Ne ovat vain tyhjää helinää ???
>> Nykyihminen ei osaa enää
>> kokea asioita empaattisella tasolla. Kaikki ei ole aina kovin
>> yksinkertaista,silti pitää olla ihminen ihmiselle.
>> Monasti jää  välillemme  selvittämättömiä
>  solmuja. Ne pitäisi ehdottomasti purkaa, ennenkuin on myöhäistä. Ja
>  anteeksianto on myös jalo piirre.sillä kukaan meistä ei ole
>> toistemme tuomari.
>> Kontaktit ja keskustelut ovat valitettavan usein nykyään hienosti
>  lausuttuna small talkia.
>> Ei päästetä kovin läheistäkään ihmistä liki.
>> Henkisesti ajatellen ei
>> riitä, että avataan ovi tullessa ja suljetaan lähtiessä.Vierailulla vai?
>  Riittääkö aikaa kuunnella, mitä kanssaeläjä kantaa sisällään.
>> Ja mitkä ovat
>> hänen todelliset tuntonsa siellä ulkokuoren takana.
>> Tällä tyylillä, kuten olemme monasti huomanneet,etäännymme
>  elämäntotuuksista. Ja tuskin se on tarkoituksena. Ihmisen ei pidä antaa
>  olla yksin ja yksinäinen.
>> Kaikkihan tarvitsemme toisiamme.
>  Tämä kirjoitukseni on omalla kohdallani kovin kiputäytteinen.
>
>  Olen  ollut paljon poissa kentiltä,
>  mutta tämä sepitelmä- se helpottaa oloani.Osaanhan vielä sepustaa jotain.
>  Ja  kevät tulee, se yllättää  mutta
>
>  syksy aina vaan
>  aiemmin.
> Ihanaa herätä aamunkajoon VAIKKA JAHTIKOIRANI EI ENÄÄ
> tutkaile, näkyykö  kevään airuita- joutsenia

KOIRUUTTA  JA MUUTA EPELIMÄISTÄ KAIKILLE TEILLE

NIILLE JOTKA DIGGAAVAT MINUA SEKÄ MYÖ HEILLE JOTKA EPÄSIETÄVÄ

YSTÄVÄNPÄIVÄ JA SIUNAUS KEVÄÄSEEN

IRMALIISA

vaiherikas episodi Viesti Pongodelu Oli yö. Ikkunasta pilkistävä taivas loisti tähti paljouttaan ja kuu yritti kilpailla päivällä loistavan auringon kanssa. Oli hyvin kaunis talviyö. Sellaisia pääsi vain hyvin harvoin todistamaan, olihan yleinen tosiasia, että öisin ihmiset nukkuivat. Mutta nyt oli tekeillä jotain epätavallista. Oven takaa kuului koko ajan kummaa kolinaa. Ilmassa leijui aivan päätähuimaavan herkullinen tuoksu ja siihen sekoittui kokoajan uusia yhtä suloisia hajuja. Pongodengo yritti nukkua, mutta se oli melko mahdoton tehtävä yönä, jolloin koko talo näytti tulleen yhtäaikaisesti hulluksi. Yöllä kuului nukkua, mutta nyt kaikki tekivätkin jotain salaperäistä suljetun oven toisella puolen, eikä Pongodengo tiennyt miten tulisi käyttäytyä tämän kaiken hälinän keskellä. Nukkuako päivän temmellyksen jälkeen, kuten kaikkina muinakin öinä, vai yrittääkö ottaa selvää, mitä oikein oli tekeillä? Pongodengon toinen korva heilahti ja nousi salamana pystyyn, kun se kuuli askelten lähestyvän. Ne eivät kuitenkaan pysähtyneet ja se huokaisi turhautuneena. Ei ollut mukavaa viettää normaalia yötäja tulla teljetyksi, kun yö mitä ilmeisemmin ei ollut normaali ja tavallinen. Sen huomaamiseksi ei edes tarvinnut olla kovin viisas ja nokkela koira, mitä Pongodengo tietysti oli. Pongodengo nosti päänsä tyynyltä ja katsoi sängyllä makaavaa nuorta emäntäänsä. Tämä tuntui olevan ainoa, joka nukkui tänä omituisena yönä ja hänenkin unensa oli niin levotonta, että ellei myös Pongodengo olisi nukkunut vain puolinaisesti, se olisi jo moneen

helmikuu 1, 2011 - 10:51 Kommentoi
Viesti Pongodelu Oli yö. Ikkunasta pilkistävä taivas loisti tähti paljouttaan ja kuu yritti kilpailla päivällä loistavan auringon kanssa. Oli hyvin kaunis talviyö. Sellaisia pääsi vain hyvin harvoin todistamaan, olihan yleinen tosiasia, että öisin ihmiset nukkuivat. Mutta nyt oli tekeillä jotain epätavallista. Oven takaa kuului koko ajan kummaa kolinaa. Ilmassa leijui aivan päätähuimaavan herkullinen tuoksu ja siihen sekoittui kokoajan uusia yhtä suloisia hajuja. Pongodengo yritti nukkua, mutta se oli melko mahdoton tehtävä yönä, jolloin koko talo näytti tulleen yhtäaikaisesti hulluksi. Yöllä kuului nukkua, mutta nyt kaikki tekivätkin jotain salaperäistä suljetun oven toisella puolen, eikä Pongodengo tiennyt miten tulisi käyttäytyä tämän kaiken hälinän keskellä. Nukkuako päivän temmellyksen jälkeen, kuten kaikkina muinakin öinä, vai yrittääkö ottaa selvää, mitä oikein oli tekeillä? Pongodengon toinen korva heilahti ja nousi salamana pystyyn, kun se kuuli askelten lähestyvän.

tarina löytyi jostain . en tiedä  se ooon pitkä kuin  talviyö

kertoaa pienesta rakkauspakkauksesta nimi  popo mun kielellä.

tuli tässä mieleen kun, APULASSA VOIMAT TAISTELEVAT

JOKU SYYTTÄÄ JOTAIN  TOSIASIASSA AIKA JULMANSORTTISESTI

SYYTTÄÄ SE ON HELPPOTAPA ANYNYYMIN TAA KÄTKEYTYÄ

JA ISKEÄ JA PUUKOTTAA SELKÄÄN

IHMINEN ON AINA OLLUT PAHA TUHOAA JA TAPPAA JA TEKEE JOPA

TARVITTAESSA ITSARINKIN.

MUTTA ELÄIMEN PAHIN VIHOLLINEN SE EI SAA OLLA EIKÄ

PAHA TOISELLE IHMISELLEKÄÄN.

KOSKA SUURI OSA HELMISTÄ ON LASISIA,

NIIN NE MUUTAMAT AIDOT

VAALIKAAMME NIITÄ

TALVISET TERKUT

VIELÄ EI AUTOKAUPNKIIMMEKAAN OLE EKSYNYT

YHTÄÄN KUUNARI

MUTTA OUHTEN ELI ULTIMA MOMENTO

IRMIS