KYYNELEET ILOA VAI SURUA

Istun ja itken, alakuloa tämä on. Nykymaailma ei jaksa ajatella,
> se  vyöryy eteenpäin laavan lailla
>
> Lööppejä ja aina vaan lisää lööppejä.
> Otan aiheen esiin, koska katselin  ÄSKEN SUUREN IDOLINI HANHIROVAN JA TIMON

SELVIYTYMISTARINAA. KIRJOITUS ON MUUTETTU , RAAMIT OVAT VANHEMMASTA JUTUSTA
> Tänä vuonna olen  alkanut  tutustua muinaiseen sankariimme
> Marskiin ja hänen pitkään  itäiseen tiehensä. Niissä kertomuksissa on
> voimaa ja hän varmaan voisi pahoin lukiessaan nykypalstoja ja niiden
> ajatusmaailmaa, tyhjää .Ja vielä  mitataan suosiota tälle
> nollatoleranssille.
>
> Areenat täyttyvät primaksista ja donnista ja viimeisen näytöksen jälkeen
> voi olla, ettei edes lavasteet ole ehjiä. Kiertokulku jatkuu, jokaisen
> vuoro on  kadota kulisseihin , jos ei seuraavana niin ehkä ensi vuonna.
> JA tämän nykysirkuksen keskellä
> unohdamme, että
> keskellämme on kosolti  tuskaa, sairautta, yksinäisyyttä.
> Asia on mielestäni
> hyvin vakavaa , onhan kyse ihmisistä, terveydestä ja jopa itsemurhista.
>  Nyt on
> aika jokaisen ajatella elämän tarkoitusta, jokaisen tarpeellisuutta.
>
> Jos mietitän vaikka puolen vuoden tapahtumia , löytyy paljon , hyvin
> paljon.
> Niin mitä? Yksinäisiä jopa omaisten hylkäämiä sairaita.
>
> Niin kauan kuin heistä on työssä iloa , heidät huomataan.
> Sen jälkeen alkaa syrjäytyneisyys ja se tuo  lisää sairautta ja myötään
> masennusta. Kivut ja koko elämä ei ole enää hallinnassa. Tulee , kuten
> olemme huomanneet, loppulaukan aika.
> Jos eilispäivää ja menneisyyttä olisi, ei olisi huomistakaan.
>  Tai lause-
>> Kaipaus, se on myös osa ihmiseloa.Ne ovat vain tyhjää helinää ???
>> Nykyihminen ei osaa enää
>> kokea asioita empaattisella tasolla. Kaikki ei ole aina kovin
>> yksinkertaista,silti pitää olla ihminen ihmiselle.
>> Monasti jää  välillemme  selvittämättömiä
>  solmuja. Ne pitäisi ehdottomasti purkaa, ennenkuin on myöhäistä. Ja
>  anteeksianto on myös jalo piirre.sillä kukaan meistä ei ole
>> toistemme tuomari.
>> Kontaktit ja keskustelut ovat valitettavan usein nykyään hienosti
>  lausuttuna small talkia.
>> Ei päästetä kovin läheistäkään ihmistä liki.
>> Henkisesti ajatellen ei
>> riitä, että avataan ovi tullessa ja suljetaan lähtiessä.Vierailulla vai?
>  Riittääkö aikaa kuunnella, mitä kanssaeläjä kantaa sisällään.
>> Ja mitkä ovat
>> hänen todelliset tuntonsa siellä ulkokuoren takana.
>> Tällä tyylillä, kuten olemme monasti huomanneet,etäännymme
>  elämäntotuuksista. Ja tuskin se on tarkoituksena. Ihmisen ei pidä antaa
>  olla yksin ja yksinäinen.
>> Kaikkihan tarvitsemme toisiamme.
>  Tämä kirjoitukseni on omalla kohdallani kovin kiputäytteinen.
>
>  Olen  ollut paljon poissa kentiltä,
>  mutta tämä sepitelmä- se helpottaa oloani.Osaanhan vielä sepustaa jotain.
>  Ja  kevät tulee, se yllättää  mutta
>
>  syksy aina vaan
>  aiemmin.
> Ihanaa herätä aamunkajoon VAIKKA JAHTIKOIRANI EI ENÄÄ
> tutkaile, näkyykö  kevään airuita- joutsenia

KOIRUUTTA  JA MUUTA EPELIMÄISTÄ KAIKILLE TEILLE

NIILLE JOTKA DIGGAAVAT MINUA SEKÄ MYÖ HEILLE JOTKA EPÄSIETÄVÄ

YSTÄVÄNPÄIVÄ JA SIUNAUS KEVÄÄSEEN

IRMALIISA


Posted

in

by

Tags:

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *