vaiherikas episodi Viesti Pongodelu Oli yö. Ikkunasta pilkistävä taivas loisti tähti paljouttaan ja kuu yritti kilpailla päivällä loistavan auringon kanssa. Oli hyvin kaunis talviyö. Sellaisia pääsi vain hyvin harvoin todistamaan, olihan yleinen tosiasia, että öisin ihmiset nukkuivat. Mutta nyt oli tekeillä jotain epätavallista. Oven takaa kuului koko ajan kummaa kolinaa. Ilmassa leijui aivan päätähuimaavan herkullinen tuoksu ja siihen sekoittui kokoajan uusia yhtä suloisia hajuja. Pongodengo yritti nukkua, mutta se oli melko mahdoton tehtävä yönä, jolloin koko talo näytti tulleen yhtäaikaisesti hulluksi. Yöllä kuului nukkua, mutta nyt kaikki tekivätkin jotain salaperäistä suljetun oven toisella puolen, eikä Pongodengo tiennyt miten tulisi käyttäytyä tämän kaiken hälinän keskellä. Nukkuako päivän temmellyksen jälkeen, kuten kaikkina muinakin öinä, vai yrittääkö ottaa selvää, mitä oikein oli tekeillä? Pongodengon toinen korva heilahti ja nousi salamana pystyyn, kun se kuuli askelten lähestyvän. Ne eivät kuitenkaan pysähtyneet ja se huokaisi turhautuneena. Ei ollut mukavaa viettää normaalia yötäja tulla teljetyksi, kun yö mitä ilmeisemmin ei ollut normaali ja tavallinen. Sen huomaamiseksi ei edes tarvinnut olla kovin viisas ja nokkela koira, mitä Pongodengo tietysti oli. Pongodengo nosti päänsä tyynyltä ja katsoi sängyllä makaavaa nuorta emäntäänsä. Tämä tuntui olevan ainoa, joka nukkui tänä omituisena yönä ja hänenkin unensa oli niin levotonta, että ellei myös Pongodengo olisi nukkunut vain puolinaisesti, se olisi jo moneen

Viesti Pongodelu Oli yö. Ikkunasta pilkistävä taivas loisti tähti paljouttaan ja kuu yritti kilpailla päivällä loistavan auringon kanssa. Oli hyvin kaunis talviyö. Sellaisia pääsi vain hyvin harvoin todistamaan, olihan yleinen tosiasia, että öisin ihmiset nukkuivat. Mutta nyt oli tekeillä jotain epätavallista. Oven takaa kuului koko ajan kummaa kolinaa. Ilmassa leijui aivan päätähuimaavan herkullinen tuoksu ja siihen sekoittui kokoajan uusia yhtä suloisia hajuja. Pongodengo yritti nukkua, mutta se oli melko mahdoton tehtävä yönä, jolloin koko talo näytti tulleen yhtäaikaisesti hulluksi. Yöllä kuului nukkua, mutta nyt kaikki tekivätkin jotain salaperäistä suljetun oven toisella puolen, eikä Pongodengo tiennyt miten tulisi käyttäytyä tämän kaiken hälinän keskellä. Nukkuako päivän temmellyksen jälkeen, kuten kaikkina muinakin öinä, vai yrittääkö ottaa selvää, mitä oikein oli tekeillä? Pongodengon toinen korva heilahti ja nousi salamana pystyyn, kun se kuuli askelten lähestyvän.

tarina löytyi jostain . en tiedä  se ooon pitkä kuin  talviyö

kertoaa pienesta rakkauspakkauksesta nimi  popo mun kielellä.

tuli tässä mieleen kun, APULASSA VOIMAT TAISTELEVAT

JOKU SYYTTÄÄ JOTAIN  TOSIASIASSA AIKA JULMANSORTTISESTI

SYYTTÄÄ SE ON HELPPOTAPA ANYNYYMIN TAA KÄTKEYTYÄ

JA ISKEÄ JA PUUKOTTAA SELKÄÄN

IHMINEN ON AINA OLLUT PAHA TUHOAA JA TAPPAA JA TEKEE JOPA

TARVITTAESSA ITSARINKIN.

MUTTA ELÄIMEN PAHIN VIHOLLINEN SE EI SAA OLLA EIKÄ

PAHA TOISELLE IHMISELLEKÄÄN.

KOSKA SUURI OSA HELMISTÄ ON LASISIA,

NIIN NE MUUTAMAT AIDOT

VAALIKAAMME NIITÄ

TALVISET TERKUT

VIELÄ EI AUTOKAUPNKIIMMEKAAN OLE EKSYNYT

YHTÄÄN KUUNARI

MUTTA OUHTEN ELI ULTIMA MOMENTO

IRMIS


Posted

in

by

Tags:

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *