Kiinalainen uuden vuoden juhlinta oli puolessa välissä kun saavuimme Pekingiin. Kiinassahan uutta vuotta juhlitaan paljon hartaammin kuin meillä täällä. Se on samalla myös kevätjuhla, springfestival. Juhliminen alkoi jo 9.2 ja viimeinen juhlapäivä oli 24.2. Kävimme katsastamassa paikalliset markkinat. 🙂 Ihmisiä oli paikalla omiksi tarpeiksi, tosin kuulemma paljon vähemmän kuin aikaisemmin viikolla. Samanlaisia pelejä kuin täälläkin markkinoilla, mutta palkinnot olivat huomattavasti isommat ja niitä oli reilummin. Suomessa iso nalle on 50 cm:stä 100 cm:n korkea, Kiinassa iso nalle on miehen kokoinen eli todella iso! 🙂 Väriä löytyi myös, lähinnä onnea tuovaa punaista ja kultaa.

Varsinaisesta markkina-alueen sisäänkäynnistä en huomannut kuvaa ottaa, mutta matkalta tuli joku kuva otettua.

Yleiskuvaa ihmisistä

Tikussa muovi omenoita, olivat hyvin suosittuja, itse en kyllä oikein niihin lämmennyt 🙂

Tuulihyrriä tai miksi näitä sanotaan, pyörivät tuulen avulla ja pärisevät hyvin rasittavasti. Meillekin oli pari tälläistä eksynyt… Onneksi olivat paikallista ” laatua ” joten eivät kestäneet ehjänä koko vierailun ajan. 🙂

Kaikenlaisia pantoja, kissankorvia, pupunkorvia. Näitäkin oli melkein joka toisella isolla ja pienellä markkina vieraalla.

Eräs havainto oli, että Kiinassa taidetaan tykätä muovikukista 🙂 Suuria muovikukkakimppuja oli myös liikenteessä huomattavan paljon ja myynnissä valikoima oli kanssa hyvinkin laaja.

Nämä ovat puisia itse tehtäviä tavallaan 3D palapelejä. Palat on painettu vanerilevyyn ja siitä ne pullautetaan irti, ohjeetkin olivat suhteellisen selkeät.

Tässä meidän taidon näyte. Perhonen jonka pitäisi roikkua jossain, paikka vaan vielä hakusessa.
Tällä kertaa tuommoisia tunnelmia. 🙂

Bussimatkallakin oli paljon ihmeteltävää. Ei aikuinen aina muista kuinka paljon on näkemistä ympärillä.Pelkästään jo se kunka ylhäällä bussissa istutaan, on hyvin mielenkiintoinen asia. 🙂 Juniori malttoi ottaa pienet torkut bussissa, mutta nekin keskeytyi Ikean kohdalla tapahtuvan auton vaihdon takia. Lentokentällä matka eteni suhteellisen helposti ja sujuvasti. Lapsistakin oli sentään jotain hyötyä, pääsimme jonon ohi ykkösluokan palveluna.
Lentokoneessa oli mielenkiintoiset näytöt ja niissä lapsillekin sopivaa tekemistä, joten lento sujui suhteellisen rauhallisesti. Hieman tuli välillä aika pitkäksi ja ruoka oli pahaa. Kumpikaan junnuista ei nukkunut silmäystäkään koko lennon aikana. Lento Helsingistä Pekingiin kestää n. 8 tuntia.
Kellon ajasta johtuen Pekingin kenttä oli melkein tyhjä, joten sielläkin pääsimme kulkemaan hyvin.Mehän laskeuduimme Pekingiin 7.30 paikallista aikaa. Tavarat keräiltyämme kärryyn ja löydettyämme itsemme ulos niin siellähän oli iskäkin ehtinyt meitä vastaan. Jälleen näkemisen riemu oli suuri, puolin ja toisin. 🙂 Halailujen jälkeen alkoi taksi matka kohti uutta kotia. Siinä matkalla nukku-Matti voitti kaksi matkustajaa… 🙂 Perille päästyämme otimme koko porukka parin tunnin päikkärit.

Tässä asuinalueen nimi, eli Green Town. Sitähän se ei luonnollisestikaan tähän aikaan vuodesta ole, vaan pikemminkin Grey Town 🙂 Väittävät, että kesällä on vihreä. 🙂

Kuva etupihasta

Pitihän se pihan leikkipaikka käydä testaamassa. Varsinkin kun ilma oli vielä hyvä. Tai ainakin paikallisella mittapuulla hyvä. Eikä sitä ilman laatua siellä tule koko ajan mietittyä, jos aurinko paistaa niin ilma on hyvä 🙂
Tällä leikkipaikka aloituksella lähdettiin tutkimaan meidän tulevaa asuinympäristöä…. 🙂

Tulihan se päivä toisaalta vihdoin ja toisaalta liiankin nopeasti, eli lähtöpäivä Pekingiin. Hieman on ollut sekavaa ja stressaavaa valmistella matkaa ja samalla huolehtia, että talo jää esittely kuntoon. Ei siis voi vaan lähteä ja palatessa siivota jälkiä. Se on todella rasittavaa. Vihdoin sain laukut pakattua ja perillä voin katsoa mitä niihin tuli laitettua. Luotetaan siihen, että se mikä puuttuu sen voi ostaa paikan päältä tai sitä ei tarvita 🙂

Tässä ovat laukut valmiina lähtöön. Lapset saivat kanssa kunnolliset laukut matkaa varten. Mahtuu lelu poikineen sitten koneeseen levitettäväksi. 🙂
Levotonta meininkiä on ollut koko aamupäivän. Taitavat lapsetkin olla ” hieman ” jännittyneitä. Odottavat kovasti iskän näkemistä ja uusi paikkakin tietysti jännittää ja ehdottomasti jännin juttu on lentokone. 🙂

Tässä eräs mielenkiintoinen leikki lähtöä odotellessa…
Seuraavaksi sitten Pekingistä kuvia…. 🙂

Meidän ihanat ja vihattavat karvapallot. Kavereita kun tarvitsevat ruokaa tai rapsutuksia. Raivostuttavia yömelskaajia. Karvoja kaikki paikat täynnä, ihme etteivät ole jo kaljuja. Tai no vuorotellen ovatkin vähäsen kärsineen näköisiä 🙂 Mutta kyllä ne kuitenkin ovat ihanampia kuin rasittavia. Mikään ei poista stressiä ja pahaa mieltä kuin lämmin kissa sylissä kehräämässä.

Meidän Mörri, keski-iän kynnyksellä jo. Muistaakseni viettää synttäreitä 19.2. ja täyttää seuraavaksi 7 vuotta. Mörri lähti jo hajasijoitukseen esikoisen luo. Hän väitti tylsistyvänsä yksin ja halusi Mörrin seurakseen. 🙂 Hyvin seurallinen tapaus, maatiainen jossa 1/4 persialaista. Siniveriset juuret näkyvät pyöreässä naamassa ja normaalia maatiaista tiheämpänä ja pehmeämpänä aluskarvana.

Tässä on meidän Milo. Virallisestikin siniverinen 🙂 Papereihin merkattu nimi Cougar´s Milos Columbo. Miloa käytettiin jonkin verran näyttelyissä, tasainen väritys, laadullisesti hyvä turkki, sopusuhtainen ja kaikinpuoli kaunis kissa. Ja vielä luonteeltaan todella sopeutuvainen ja kiltti. Mutta, kun häntä on liian lyhyt ja koko on muutenkin liian pieni, niin ei siellä näyttelyissä pärjää. Milo on suunnilleen normaalin maatiaisen kokoinen, ei sellainen iso kuin norjalaisen metsäkissa uroksen pitäisi olla. Mahtaisiko saada järjestettyä mini-norjalaisille omaa sarjaa…? Silloin Milokin olisi voinut pärjätä. On sillä sentään tittelinä herkkusieni, eli champion 🙂

Sitten meidän vauva, talon utelias joka paikan höylä. Kun leikityttää niin toiset leikkivät haluavat tai eivät 🙂 Manta, omituinen karvan nyppijä. Manta on myös norjalainenmetsäkissa, mutta ilman papereita. Se kun on vahinko pentueesta, tosin olin huomaavinani joku aika takaperin lehdessä taas ilmoituksen vastaavista ”vahinko”pennuista… :/ Meiltä pentu sai hyvän kodin, mutta pitääkö rotupennuilla rahastaa tietämättä kissoista mitään?
Milo ja Manta täällä vielä lämmittävät sänkyä, eihän sitä nyt yksin voi nukkua… 😉 Kissat olivat ensimmäinen asia mikä huolestutti muutossa. Heistä ainoastaan Milon olisi voinut ottaa mukaan, koska sillä on passi ja sirutettu ja muutenkin paperit kunnossa.Mutta tuskin olisi tykännyt lentomatkasta tai kuukauden karanteenista Kiinassa. Onneksi kaikki miukut on saaneet väliaikaiset kodit siksi aikaa kun me olemme muilla mailla. Kaikille tässä on sopeutumista niin meille kissattomaan arkeen kuin kissoilla erossa tutuista ihmisistä, hajuista. Ja varsinkin Milon uudella emännällä menee ehkä hetki taas tottua kissaan talossa. Hänellä on ennenkin ollut kissoja, mutta siitä on jokunen hetki jo vierähtänyt. Kumpikohan sopeutuu nopeammin Milo vai varaemäntä? Onnea, hermoja ja mukavia hetkiä toivotan kaikille kissoilleni ja heidän uusille emännille! 🙂

Kyllä talvi näyttää hienolta, jos on lunta maassa. Varsinkin kun katselee ikkunasta. En muuten ole mikään suunnaton talvi fani, en pidä kylmästä, enkä tuulesta. Myöskään lumityöt eivät sisälly suosikki ajanvietteiden listaan.
Hetken viivähdin pihalla palelemassa kameran kanssa. Ja huomasin, että meidän pihalla on ollut melkoinen vilinä.

Tässä on ollut ilmeisesti menossa jonkin sortin ”hippaleikki” 🙂

Lähinaapurikin löytyy, toivottavasti tämä kaveri pysyttelee sitten vain omassa kolossaan…
Vähän tuli kierrettyä muuallakin kameran kanssa. Taidot eivät ihan riitää siihen mitä visiot vaativat, kohtalaisen siedettäviä otoksia sain kuitenkin aikaiseksi. 🙂

Vähäsen maisemaa, auringon laskun tienoilla

Lisää auringonlaskua 🙂

Eivät kuvat oikein kerro sitä miltä tuo taivas livenä näytti. Siihen eivät taidot ja kärsivällisyys vielä riitä. Yritys on hyvä, ainakin joskus.
Isäntäkin ilmoitteli olemassa olostaan tuolla maailmalla. Nyt on kämppä hommattuna. Hyvä tietää edes hieman etukäteen minne ollaan menossa ja millaiseen kotiin pitäisi sopeutua. Kuvissa näyttää paremmalta kuin pelkäsin, kuitenkin hieman ankealta, vieraalta. Toivottavasti omat tavarat ja ihmiset tekevät siitä kodin.

Tässä on vielä meidän koti, toivottavasti se on pian jonkun toisen koti. Meitä tämä talo on palvellut ihan hyvin. Hieman tuntuu haikealta luopua siitä, vaikka se onkin vaan talo, mutta siihen liittyy paljon muistoja. 🙂