Tässä kohtaa meidänkin piti olla jo muilla mailla, mutta Kiinan postilaitoksen suosiollisella avustuksella jatkamme lomailua vielä täällä Salossa. 🙂 Tavaroita saimme laiteltua jo sen verran, että Pekingiin lähtevä satsi on kasattu ja paketoitu. Reippaat miehet paketoivat kaiken pahviin ja täyttivät laatikot paperilla. Luojan kiitos toisessa päässä pitäisi pakkausmateriaalien purku ja pois vienti kuulua palveluun. Muuten meillä on kämppä täynnä paperia ja pahvia 🙂 Lapset tietty tykkäävät 😀 Pegasus saapui kymmenen paikkeilla ja kahteen mennessä kaikki mukaan lähtevät tavarat oli siirretty pakettiautoon. Selvästi oli ammattilaisia asialla.

Näillä astioilla pitäisi pärjätä. Siellä ei ole kaappitilaa keittiössä yhtä paljon kuin täällä. Jos astia määrä nyt näyttää vähältä niin uskon, että asiaan tulee ajan kanssa korjausta 🙂

Asiantuntevalla otteella menossa lautaset pakettiin. Itse en olisi laittanut läheskään noin paljon paperia.

Mitäköhän tässä laatikossa on? 😀

Tässä menossa lelu-arkku pakettiin. Tämännäköisiä paketteja oli kuisti täynnä. Kaikkiin oli toki kirjoitettu tullia varten mitä niissä nyyteissä oli sisällä. Toivottavaa olisi etteivät tullin pojat kummassakin päässä availisi ihan jokaista pakettia.

Yllättävän isolta määrältä lähtevien pino näyttää. Uskon puute meinasi tulla muutamaan otteeseen.

Pakkausmiesten ammattimainen silmä kertoi heti tavaramäärän nähtyään, että kyllä kaikki mahtuu mukaan. Ja niinhän siinä kävi. Kaikki haluttu mahtui paketti-autoon. Firman kustantama määrä on 6 m2 ja meillä lähti matkaan reilu 5 m2.
Tavaroiden lajittelu jatkuu vielä. Kaatopaikka reissun merkeissä. Sekä säästettävien tavaroiden hajasijoituksen merkeissä. Ankea aika alkaa huomenna tälläiselle nettiriippivaiselle ihmiselle. Meidän taloudessa ei enää huomisesta alkaen ole nettiyhteyttä. Myöskin mun läppäri lähtee saamaan valohoitoa pariksi viikoksi takuuhuoltoon. Ajankuluksi varmaan pitää oikeasti järjestellä tavaroita ja potkia muihinkin vauhtia asian tiimoilta. 🙂

Lämpimään ja kosteaan ilmaan totuttelua täällä Suomessa. Pelkkä lämmin riittäisi 🙂
Keski-kesän juhla eli Juhannus tuli juhlittua pois jaloista. Tänäkin vuonna olimme lasten kanssa Teijon juhannusjuhlilla kokkoa ihmettelemässä. Olemme käyneet siellä useampana vuonna perätysten, koska se on ollut lapsille sopiva paikka juhannuksena. Pieniä muutoksia tapahtumaan oli tehty, hieman lisätty oheistapahtumia.Näiden ansiosta ja varmaan myöskin hyvän kelin avustuksella paikalle oli saapunut selvästi aiempaa enemmän porukkaa. Ihmismassan lisäys oli varmaankin järjestäjälle hyvä asia, mutta paikalle ilmaantuneen anniskelu-alueen myötä ei tapahtuma enää ehkä ole niin lapsiystävällinen kuin aiempina vuosina. Humalaiset kaljatölkkeineen ei mielestäni kuulu lasten juhannus,- tai muuhunkaan juhlintaan. Muuten jussin aika sujui rauhallisesti kotosalla grillaillen.

Melkein liekitettyä makkaraa… 🙂

Kuulostaa hyvältä vai mitä? 🙂 Hienot kesäiset ilmat on tullut hyödynnettyä pyykkiä pesemällä. Talvivaatteet on nyt saatu lajiteltua, säästettävät, myytävät, mukaan otettavat, UUF:iin ja roskikseen. Mukaan otettavat talvivaatteet on siis saatu pakattua ja siirrettyä väliaikaiseen sijoitus pisteeseen eli kellariin. Muutenkin vaatteita on tullut pyöriteltyä paikasta toiseen, kummasti on tullut vastaan riepua jos toistakin, jotka ovat olleet hukassa. 😀
En itsekään oikein ole enää perillä siitä missä mitäkin on, kun selvitys puuska iskee niin pistän vaatteita eri kasoihin ja siirtelen niitä taas paikasta toiseen tilan puutteen takia ja taas järjestelläkseni ne uuteen paikkaan. Kuulostaa hyvinkin sekavalta ja siltä se myös näyttää 😀 Onneksi sentään tiedän mikä kasa on menossa minnekin, vaikken ehkä tarkalleen tiedäkään mitä niissä on. No, vaate projekti jatkuu vielä….loppu kyllä häämöttää jo! 😀
Toinen päättymättömän oloinen projekti on lelut. Kaikkia ei todellakaan voi mukaan ottaa, eikä loppuja oikein voi missään säilyttääkään. Ja mitä varten niitä säilyttäisi? Kuka niillä leikkii ehkä viiden vuoden päästä? Tai kymmenen?
Pehmo leluista ollaan päästy jo yksimielisyyteen, pienellä diktatuurisella painostuksella tosin.

Mikä ei kuulu joukkoon? 🙂 Tässä tällä hetkellä sängyissä unileluna tai muuten leikeissä ja koristeena olevat pehmolelut. Osa näistä on myös isompien lapsien pehmoja, joten ne eivät kuulu varsinaisesti muukaantulo lajittelun piiriin. Pääpiirteittäin sovimme, että neljä lelua jää unileluiksi. Ne mahtuvat sitten matkalaukkuun ja heti viereen otettavaksi. Lopuista on karsittava niin paljon, että mahtuvat leluarkkuun. Siinä ne voivat matkustaa kontissa Pekingiin. Ylijäävät menevät hajasijoitukseen. Roskikseen joutuu osa, joitakin parempikuntoisia ja siistejä voin koittaa myydä, ja ehkä loput ehjät voisi koittaa lahjoittaa jonnekin missä niille olisi tarvetta. En tosin vielä tiedä mikä tälläinen paikka olisi, jotain ajatuksia on tullut mieleen, mutta ei mitään lopullista vielä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Tällä kertaa sitä saatiin viettää mukavassa säässä ja suhteellisen rauhallisesti. Eilinen päivä meni anoppilassa grillaillessa ja junnut saivat riehua serkku-tyttöjen kanssa.

Se, että tämä kimalainen oli parhaiten paikoillaan pysyvä kohde, kertoo jotain lapsukaisten vauhdista. 🙂
Tänään perinteiden mukaaisesti sain valmiin aamupalan. Onneksi en sänkyyn. Oli joku järjen valo loistanut siinä kohtaa ja tullut mieleen, että lasi saattaa vaikka kaatua joko matkalla sänkyyn tai sängyssä. Siitä paljon pointseja! 🙂

Tässä tämän päiväinen aamiainen ja tietysti lehti oli haettu. Kahvin jouduin keittämään itse kun kahvinkeittäjä nukkui kauemmin kuin minä… 🙂 Paperit pöydällä olivat karttoja lahjojen etsintää varten.

Tässä päivän kortti saalis, hienoja luomuksia! 🙂

Isännältä saamani kermapursottimen kokeilu oli päivän mielenkiintoisimpia kokemuksia 😀 Samalla tuli pestyä keittiön ikkunakin, ensin kermalla ja sitten ihan oikeasti vedellä ja pesuaineella. Lopulta sain putelista tulemaan ulos kermaVAAHTOA ja sen sovitettua kakku luomuksen päälle. Eihän sekään tietty mennyt kuin strömsössä, eihän nuo keinotekoisesti kaasulla tehdyt kermavaahdot pysy kuosissa kovin kauan.Se oli ”sulanut” pois kakun päältä. Onneksi olen näinkin fiksu ihminen ja sain kakusta vielä syötävän näköisen. 😀

Ja tietysti sininen kun kerran kyseessä on äitienpäiväkakku minulle itselleni!

Pienoista hiljaiseloa tässä tullut pidettyä 🙂 niin täällä blogi rintamalla kuin yksityiselämässäkin. Ainahan voin syyttää kevät väsymystä, varmaan sitäkin on ollut ilmassa, mutta asioiden epäselvyys ja hidas eteneminen lähinnä saavat sarvet kasvamaan päähän. Mutta, nyt paistaa aurinko ja lähdön hetki lähenee lupaavasti.Meneillään on pirteämpi jakso, se on saatu aikaiseksi valtavalla määrällä tahdon voimaa, aurinkoa, suklaata ja optimismia. Kaikki edellä mainitut ovat olleet pahasti lopussa muutaman kuukauden, lapsi raukat ovat joutuneet kärsimään äidin saamattomuudesta.
Meillä on kuitenkin lopuillaan kevään juhlakausi. Vielä on edessä äitienpäivä, johon ajattelin tehdä itselleni sopivan kakun. Kakut ovatkin olleet kevään valopilkkuja. Niiden väsäily on tuonut sitä kaivattua omaa tekemistä, ei pakotettua toimintaa ja ovatkin mielestäni onnistuneet ihan hyvin. Taisivat olla syötäviäkin, en ainakaan joutunut heittämään yhdestäkään kakusta kuin koristeet roskiin. Ja niistäkin osasta tapeltiin,että kuka ne saa syödä! 😀

Juniorin kummi-tätiä varten tehty kokeilu porkkanakakku. Aihe sopi oikein hyvin pääsiäiseen ja syntymäpäiville.

Sitten päivänsankarin toivomuksesta tehty lintu-kakku.

Tämä ”luomus” on sunnuntai aamuna syntynyt hätävara-kakku. Idea puuttui täysin, joten klassinen ”nimi-kakku” oli päivän teema. Joskin sokerimassa näyttä erehdyttävästi muovailuvahalta… 🙂

Näillä kakuilla saatiin luovittua 4-vuotis syntymäpäivät läpi.
Seuraavana vuorossa olivat omat synttärini, jotka sivuutettiin asiaan kuuluvalla unohduksella ja kiireeseen vetoamalla. Eli kakku toiveita kyseltiin seuraavaksi tytöltä ja hänellä oli toiveena eläimiä. Suhteellisen laaja-alainen toivomus siis. 🙂

Ja tietysti aloitimme eläin teeman kissoilla. 🙂

Jatkoa seurasi possujen muodossa. Alkuperäinen ajatus oli possuja tehdessä yksilöidä niitä hieman enemmän, mutta päätinkin kuitenkin jättää possut anonyymeiksi, vaikka eihän se vaikeaa ole arvata ketkä neljä pikku-possua siellä pulikoi… 😀

Lastenjuhlien winx-kakku. Kaupungilla kierrellessäni ja kiroillessani, sitä miksi lapsi ei voinut olla enemmän ajanhermolla ja haluta aiheeksi jotain mitä kaikki muutkin ovat halunneet. Silloin olisi voinut olla edes jotain realistisia mahdollisuuksia löytää koristeita valmiina. 🙂
Näissä luomuksissa oli kaikissa uutena juttuna itsetehdyt koristeet. Aikaisemmin en ole näin montaa hahmoa saanut tehdyksi ja vielä niin, että ovat tunnistettavissa. Myöskin winx-keijun piirtäminen oli ensimmäinen kerta, sekin onnistui yli omien odotusten. Pääasia oli kuitenkin vierailta saatu palaute. Kyllä kehut aina piristävät kummasti päivää ja lisäävät motivaatiota jatkaa kakkujen koriste tehtailua.