Rattoisa ja lämmin päivä tuli vietettyä Pekingin eläintarhassa. Paikka on todellakin iso ja aukiolo on 10 – 18, joten kaikkea ei yhdessä päivässä millään ehdi. Ainakaan jos meinaa todellakin jotain katsella ja nähdäkin. Meillä pläniin oli kirjoitettu Pandatalo, tietysti! Eihän Kiinassa voi käydä eläintarhassa, jos ei näe pandaa. Isot kisut, elefantti, Hippo ja Reino 🙂 ja muita tuttuja, mutta eksoottisempia eläimiä, joita ei ihan kadulla vastaan kävele. Aquarium jätettiin listalta toiseen kertaan ja matelijat ja linnut. Paikka oli ihan mukava, ei pahemmin rahastuksen makua Sisään maksoi meiltä 105 rmb ja Pandataloon lisäksi 10 rmb per nuppi. Juniori pääsee lähestulkoon joka paikkaan ilmaiseksi. Kiinassa tuntuu tapana olevan, että alla 120 cm pääsevät ilmaiseksi. Myöskin metroon, bussiin ja nähtävyyksiin, museoihin.

Ja tästähän tämäkin reissu lähti liikkeelle, ensimmäinen fiksu, eli henkilö joka kysyi luvan, tuli kuvaamaan lapsia jo eläintarhan jonossa… 🙂 Käsi käteen asettelujen jälkeen kuvia joita voi sitten esitellä tutuille.
Äärimmäisen hauska tilanne oli, kun pysähdyimme jäätelölle ja samalla kivetyksellä istui kaksi hyvin tummaa naista. Voi sitä kiinalaisten ihmetyksen määrää kun kerralla näki valkoisia ja mustia…. ja kamerat lauloivat…. 😀 Toinen tummista naisista oli selvästi jo ”hieman” kyllästynyt kuvaamiseen, koska kielsi kaiken kuvaamisen ja liikkui melkein kokoajan ettei kuvia voinut ottaa. 🙂

Siinähän se, matkan pääkohde, itse giant panda, päikkäreillä tosin.

Tämän kissamaki Julienin innoittamina meillä on katsottu Madagascar 1,2 ja 3 vuoron perään, sekalaisessa järjestyksessä. 🙂

Tämä tiikeri oli ainoa kisuli, joka jaksoi olla liikkeessä. Leijonasta näkyi puskan takaa vähäseen harjaa ja Bengalin tiikeristä näkyivät tassunpohjat.

Ei ole kuulemma kuvaajassa kehumista, kun edessä on kuorma-auton kokoinen eläin ja saan kuvaan vaan kärsän… 😉

Tässä itse elefantti, kokonaan 🙂

Ja tässä edellisen kuvan norsun, hieman huonommin ruokittu lajitoveri 🙂

Hippoja kaksin kappalein, emo ja poikanen.

Tämä sankari on Reino, ( rhino ) eli sarvikuono. Sen ulko-aitaus oli remontissa ja kaveri oli hippasen verran kyllästyneen oloinen ahtaaseen sisähäkkiin.

Toinen hermostunut yksilö häkissä. Tämä on homonidae heimoon kuuluva homo sapiens. 🙂 Tuttavallisemmin zhongguoren 🙂

Seepra varsa vauhdissa.

Päivä sujui suhteellisen mukavasti ja nopeasti.Pieniä väsymisen merkkejä Juniori alkoi esitellä viimeisillä kohteillä.Viimeinen pysähdys oli Lasten zoo, joka on pieni puisto alue kiipeilytelineineen ja liukumäkineen.Siellä hän jaksoi kyllä juosta pää märkänä. Jaloissa ei näkynyt yhtään väsymyksen merkkejä 😀 Suunnitelmiin kuuluu uusinta käynti syksymmällä. Näin kuumalla ja päiväs aikaan eläimet olivat pääasiassa hyvin rentoja ja nukkuivat. Toiveissa on, että viileämmällä ilmalla näkisi paremmin eläimiä ja myöskin oma oleminen ei olisi niin hikinen. Metrolla ja bussilla matka eläintarhaan kesti puolitoista tuntia suunta eli yhteensä matkoihin tuhrautui noin kolmisen tuntia.Suunnilleen sama aika menee kun Salosta lähtee käymään korkeasaareen. Se kertoo hieman kuinka iso Peking on pinta-alaltaan. Tämäkin on vaan periaatteessa keskusta aluetta, lähiö ja maaseutu on tietysti vielä lisäksi. 🙂

Hei, täällä sivulla on käyty jo 500 kertaa! Ja-huu! Kiitokset kavereille ja sukulaisille! 😀

Sydämelliset kiitokset vielä kuvan kera! 🙂

Saimme päivitettyä television tähän päivään. Vuokra-isäntämme ystävällisesti tänne jättämä televisio on kohta puoliin museokamaa. En hämmästyisi vaikka olisi lojunut jossain kaapin perällä parikymmentä vuotta ja raahattu tänne ennen vuokrausta täydentämään lisävarusteiden listaa.

Tässä tämä uljas Skyworth.

Ja tämä uutukainen Sony sai tulla tilalle. 🙂

Nyt näkyy englanninkieliset tekstitkin kokonaan, eikä vain puoliksi, kun alareuna tulee vastaan. Toki, eihän niitä englantilaisia tekstejä nyt mitenkään turhan anteliaasti ole tarjolla. Yhdellä kanavalla, kolmestakymmenestä, silloin tällöin. 🙂

Saloon odotettu helle-aalto on vissiin eksynyt hieman kurssista. Täällä meinaan on ollut sen verran lämmin ettei minunkaan ole pahemmin tarvinnut valittaa paleltuvani. Ainakaan ulkona. Sisällä meillä on pientä erimielisyyttä ilmastoinnin käytöstä. Kun alkaa nenässä roikkua jääpuikkoja, on mielestäni aika sulkea jäähdytys… 🙂
Muuten päivät sujuvat kuten Suomessakin, kaupassa käyntiä, ruuan laittoa ja lasten komentelua. Konttikin saapuu huomenna ja saamme levittää tutut omat tavarat tänne laina romujen joukkoon. Tavarat saapuvat huomattavasti nopeammin kuin pelkäsin ja oli puheiden mukaan odotettavissa. Isännän ilmoitettua kontin saapumisesta, pääsi suustani aivan ennen kuulumaton lause… ” Ihanaa saan pölynimurini tänne…” 😀
Pari päivää sitten kävimme kävelemässä vieressä sijaitsevassa puistossa. Hieman viileämmässä säässä puistossa olisi viihtynyt pidempäänkin ja puiston kuntoilulaitteita olisi voinut testailla paremmin.

Tässä pari ”ahkeraa” kuntoilijaa… 🙂

Kun kerran Kiinassa ollaan niin eiköhän joka puistossa yksi pandakin ole 🙂

Puistosta löytyi myös pingviinejä, niistä ei nyt ole kuvaa. Vesi jutut näyttivät kaukaa kivoilta. lähempi tarkastelu osoitti ainakin meidän mielestä uima-kielto kyltit aivan turhiksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään mennä uimaan tai edes kastella varpaita. Joku paikallinen oli uhka rohkeana kastelemassa jalkojaan.

Kuivaa on, joten nurmikotkin näyttävät olevan hieman huonossa hapessa.

Luultavasti kuitenkaan nurmikolla ei saa hyppiä tasajalkaa paljain jaloin… 🙂

Yllättävää on ollut kaamea meteli ulkona puissa ja pensaissa. Mitään ei näy, mutta kuuluu kyllä. Monet ovat kyseisestä ilmiöstä maininneet kun ovat etelämpänä käyneet. Puhe on siis laulukaskaista. Kuvaa en ole saanut kun niitä ei tosiaan ole yhtään näkynyt. Muita otuksia kylläkin.

Tälläisiä kuljeskelee jalkakäytävillä. En tiedä mikä koppis on, mutta tuntuvat olevan yksilöitä jotka ovat hoitaneet elämän tehtävänsä ja vetelevät maassa viimeisiä henkosiaan. Jatkaen täten elämän kiertokulkua päätyen muurahaisten ruokalistalle.

Sitten asiasta kukkaruukkuun… 🙂
Tämän päivän uusi tuttavuus oli lohikäärmeen silmät. Vinkeän makuisia pieniä hedelmiä, ei oikeastaan pahojakaan, vaan outoja 🙂 Isäntä ja juniori tykkäsivät. Tyttö ennakkoluuloisesti päätti ekasta nuolaisusta, että ovat pahoja. 🙂

Hedelmä on n. 2 cm halkaisijaltaan ja päällä ohut kuori, keskellä oleva on kuorittu versio, sisällä on kivi. Vasemman puoleisesta on haukattu, joten näkee mistä nimistys tulee, näyttää aivan silmältä 🙂
Siinä tärkeimmät tähän hätään. 🙂

Nyt se uusi elämä täällä Kiinassa on aluillaan, siitähän tässä on ollut puhetta kohta vuoden verran. 🙂
Jos en olisi ollut käymässä täällä talvella, olisin saattanut masentua jo ensimmäisenä päivänä. Lentokoneesta ulos tultaessa vastaan pöllähti kuuma ja kostea, sonnalle haiseva ilma. Taksikuskit eivät huoli kyytiinsä länkkäreitä, joilla kymmenen matkalaukkua ja lapsia, ja kehtaavat haluta matkata vielä keskustan toiselle puolelle! 🙂 ” Onneksi ” sentään löytyi avulias nuorimies, joka suostui kuskaamaan meitä, kiskuri hintaan tietysti. Eka päivä meni ruokaa hakiessa ja asumislupa asioita hoitaessa. Niin ja tietysti kunnon päikkärit kuului asiaan.