Joka päivä syödään, yllätys yllätys! 🙂 Mutta, joka päivä ei tule otettua kuvia siitä mitä tuli syötyä. Joitain kuvia sentään ja valitettavasti amatööri-kuvaajan jäljiltä syötävät eivät näytä aina ihan samalta kuin livena.

Tässä on kala päässyt uimaan viimeisen kerran johonkin tuliseen soosiin.

Katkarapuja leivitettynä korppumuruun ja uppo-paistettu.

Kasviksia lämpimällä pedillä.

Keitettyjä kurpitsan kukannuppuja, olivat itse asiassa ihan hyviä.

Lehmää suikaleina soosissa, ei tulinen, ja tiskiräteiltä näyttäviä neliöitä, joihin liha pitää rullata sisälle. ”Räteistä” en tiedä mitä olivat, pelkästään olivat hyvin mauttomia, mutta lisukkeilla syötäviä.

Siellä chilien ja kasvisten alla on kala piilossa, suhteellisen tulinen liemi oli keittynyt kalalle. Ei lasten suosikki 🙂

Ja lopuksi jätskivene. Omenasta oli veistelty purjeetkin 🙂

Kiinassa vietetään parhaillaan mid-autumn festivaalia eli keski-syksyn juhlaa. Tai kuujuhlasta tai kuukakkujuhlastakin puhutaan. Koko juttu on n. 3000 vuotta vanha perinne, jolloin juhlistetaan kahdeksannen kuun täysi kuuta. 🙂 kuulostipa hassulta 🙂 Legendoja Kiinassa riittää kuuhun liittyen useampia, mutta syksyllä alunperin pääpaino on ollut runsaasta sadosta kiittäminen ja uutta hyvää onnea toivoen.

Siinä se juhlakalu möllöttää. Hieman oli sumpurainen ilma kuvan otto hetkellä, mutta samalta se näyttää tälläkin puolella palloa.

Nykyisin mid-autumn juhlaan kuuluu perheen kanssa syöminen ja ajan viettäminen. Suurta roolia, jopa stressiin asti, näyttelevät kuukakut. Niitä on ennen annettu vain perheelle, mutta nykyään niitä lahjoitetaan opettajille, pomoille, ystäville. Kaiken huippu on, että paikallisetkaan eivät edes juurikaan pidä niistä. Mekin pääsimme maistamaan perinteisiä kuukakkuja, ilmeisesti paputäytteellä. Meidän pohjoismaisen herkkään makuaistiin ne eivät sopineet. Kenenkään, lapsetkaan eivät pitäneet niistä. Valitettavasti kuvaa en muistanut ottaa, sillä laatikko ja muutenkin lahjapakkaus on näissä kakuissa aina todella hieno ja ylellinen, myös meidän kakuissa paketti oli se paras juttu. 🙂

Nämä yksilöt ovat lähi marketin tiskiltä bongattuja. Meidän näyttivät aivan samanlaisilta.

Tässä kuukakkuja paketti tolkulla. Parhaimmillaan taisi 6 kpl paketti maksaa 600 rmb:tä. Joten ei puhuta ihan mistä tahansa pullista, keskihinta taisi pyöriä siinä 100 rmb:n paikkeilla laatikko.
Hyvä asia syksyn juhlalla on ylimääräiset vapaapäivät koulusta ja töistä.

Lähinnä kylläkin vaan katseltiin 🙂 Meidän shoppailu-reissut ovat olleet hyvinkin kukkaro ystävällisiä. Minulla ainakin on vielä totuttelemista myyjien paljouteen ja palvelu halukkuuteen. Jos esitelty paita ei jostain syystä miellytä, tuodaan aikailematta uusi, hieman erilainen. Kun sekään ei ole hyvä, taas ilmestyy uusi esiteltäväksi 🙂 Mistäköhän Suomesta löytyy samanlaista palvelua….? 🙂
Välillä oikean kassan löytäminen saattaa olla haastavaa, vaate,- tai tavaraloossit ovat jonkun myyjän vastuulla, mutta rahaa he eivät käsittele. Kirjoittavat vain kuitin, jolla käyt maksamassa kassalle, missä se sitten lieneekin, ja tulet takaisin maksetun kuitin kanssa ja saat vihdoin tavarat, jotka halusit. Tarkistus pussin sisälle ei ole ollenkaan huono tapa ennen loossista lähtöä. Näitä loossi-systeemejä löytyy mm. ostoskeskuksista, näyttävät aivan ”tavallisilta” tavaratalon osastoilta.

Koulutarvikkeiden oston yhdistimme näppärästi keskustan turisti pyydykseen tutustumisen. Wangfujing:n kävelykatu on reunustettu isommilla ja pienemmillä kaupoilla. Kaikkea ”perinteistä kiinalaista” mitä turisti keksii Pekingin reissullaan haluta, löytyy täältä.

Päivä oli kuuma joten pientä jonoakin oli näkyvissä jäätelökioskilla… 🙂 Kioskin luukku on aivan kuvan vasemmassa laidassa ja jono jatkuu vielä kuvan ulkopuolella melkein toisen mokoman…

En tiedä saisiko jasmine icetea-jäätelö aikaiseksi Suomessa samanlaisia jonoja, näinkään kuumana päivänä. 🙂
Vastaavia jonoja ei muissa jäätelökioskeissa tai tee/kahvi paikoissa ollut.

Huomatavasti rauhallisempi kioski, juotavaa löytyy kyllä vähän joka lähtöön.

Pari kuvaa Wangfujingin ostoskadulta.

Koulutarvikkeita ei löytynyt sillä kertaa kuin puuvärit, yliviivaustusseja pari kappaletta ja uusi isomman tytön juomapullo. Loput listan tarvikkeista löytyi lähi-marketista, jossa tuntuu olevan suhteellisen hyvä valikoima vähän kaikkea. Edellyttäen, että se on kiinalaista. 🙂 Tai jos joku lipsahdus on päässyt tapahtumaan niin se kyllä kompensoidaan nelinkertaisella hinnalle. Etteivät vaan paikalliset hairahtuisi mokomille ulkomaan jutuille, voivat olla vaikka parempia kuin paikalliset… 🙂

Vihdoinkin alkoi koulu, viimeiset päivät hartaasti odotettu opintie pääsi lopultakin alkamaan. 🙂 Sisäilman hajujen takia tehty ilmanpuhtausmittaus siirsi koulun aloitusta kolmella päivällä. English-track johon tyttö kuuluu, muutti nyt koulun alakaessa uudella juuri rakennetulle puolelle. Luokkahuoneet olivat vielä koulun alakaessa kalustamatta ja viimeistelemättä. Siitä syystä siellä haisee rakennustyömaalle. Ei ollenkaan huono juttu tarkistaa etukäteen myrkky-arvot luokista, eikä vasta sitten kun joku on jo sairastunut.

Kaksi päivää on tyttö koulussa siis jo ollut ja on tykännyt. Kavereitakin on saanut ja tietää jopa jo joidenkin nimenkin. Äkkiseltään saattaa tuntua helpolta muistaa luokallinen uusia nimiä, mutta hankalaksi tässä tapauksessa sen tekee oudot nimet ja kieli. Kun ei osaa kieltä niin mistä tietää mikä on nimi ja mikä sana tarkoittaa jotain muuta…
Opettajalta tullut kehu palaute tytön sinnikkyydestä ja sopeutumisesta auttaa uskomaan siihen, että hän pärjää koulussa.
Itse en välttämättä olisi vielä toisena päivänä naureskellut ja puhunut vierasta kieltä muille. Varsinkaan kun tyttö ei todellakaan osaa vielä englantia. Harjoittelemalla sitä onneksi oppii ja motivaatiota nyt tuntuu olevan. Ja myöskään yrityksen puutteesta ei voi tyttöä syyttää. Reipas hän todellakin on.

Tässä kuva koulusta, tyhjänä vähän ennen koululaisten kotiin pääsyä.

Toinen kuva portilta, rakennus jatkuu vielä reilusti sivulle ja taakse päin. Hieman isompi kuin vanha koulu. 🙂

Tähän viikkoon, tai näihin edeltäviin viiteen päivään on mahtunut paljon tapahtumaa. Paljon hyviä juttuja. 🙂 Tylsää oli kun Isäntä lähti maanantaina työmatkalle. Mutta mukavaa oli saada uusia tuttavuuksia täältä Pekingistä. Lapset pitivät kovasti uusista kavereista. Tyttö varsinkin on kaivannut vanhoja kavereitaan Suomesta ja kaipaillut jotain muuta seuraa kuin Juniori. Samaisella kyläily reissulla löytyi Jenny Lou, ja sehän on jokaisen länkkärin must paikka tehdä ruoka-ostoksia kun tekee mieli jotain tuttua. Meillekin tarttui mukaan mysliä, Alpen-patukoita ja Dajm-karkkeja.
Keskiviikkona olikin odotettu ja pelätty kouluun tutustuminen. Valitettavasti jouduin menemään sinne yksin junnujen kanssa. Mietin hartaasti edes sinne lähtemistä, koska tiesin etukäteen jo miten päivä tulisi menemään ja enkä valitettavasti tälläkään kertaa ollut väärässä. 🙂 Ainoa syy miksi kuitenkin lähdin kiusaamaan itseäni oli tyttö, hänelle päivä olisi todella tärkeä. Alkujännitys oli tietysti valtava, mutta kuten ennenkin hän selvisi hienosti!
Tyttö näki uuden opettajansa, joka on hyvinkin rempseän ja tomeran oloinen täti. Korealais syntyinen, kasvanut Teksasissa eikä puhu juurikaan kiinaa. Ja tekikin hyvin selväksi, että hänen tunneillaan puhutaan sitten englantia eikä kiinaa. 🙂 Luokkakaverit vaikkuttivat harmittomilta eikä enää pelota yhtään mennä kouluun.Tyttö suorastaan odottaa, että pääsee sinne ja motivaatio kielen oppimiseen nousi ainakin 1000% 😀 Mukavampi mennä hänen kouluun kun tietää nyt minne menee ja keitä siellä on. 🙂 Juniori oli kyllä sitten oma herttainen itsensä eikä hetkeäkään paikoillaan, auditoriossa vietetty tunti meni kivasti tuolin saranoita narisuttaessa, ja ne todella narisivat kuin vanhat saranat.
Luokassa höpötettiin omia ja sen ainoan pienen hetken kun puhelin kelpasi pelattavaksi, siinä piti olla äänet melkein täysillä. Kirjastossa kun täytin kiinankielistä lappua niin käytävä toimi oivallisena juoksuratana, lapun täytön jälkeen kun vielä odottelin jotain, saapui tyttökin viimein kirjastoon ja sinä aikana päätti juniori lähteä tutkimaan koulua ihan itsekseen. Lopulta ilmoitin, että jos laput ei nyt kelpaa saatte ne maanantaina, meidän pitää lähteä NYT!
Hetken etsimisen jälkeen poika löytyi, oli toki käynyt jossain lirkuttelemassa ja saaliina tällä kertaa banaani ja tikkari. Reippaasti askeltaen pääsimme pihalle ja siellä huomasin, kuinkas ollakaan pojan huppari oli jossain sisällä koulussa…. Onneksi se oli jäänyt kirjastoon. Kotiin päästyämme oli aika välipalan ja päikkäreiden. Ja onneksi sekin päivä loppui sentään joskus. 🙂
Torstaina oli tiedossa leikki-treffit ja menivät hienosti, myöskin metro matkat mennen tullen sujuivat todella hyvin. Ei jälkeäkään siitä riiviöstä joka mukanani oli edellisenä päivänä.
Tänään juhlistimme juniorin nimppareita. Olin jo aikaisemmin miettinyt mitä herkkua meille hommaisin. Minulla kun täällä ei ole uunia niin leipoa en oikein voi. Kyllähän se lamppu välillä loistaa vähän lahommassakin päässä. Päätin kokeilla munkkien paistoa. Minähän lutraan tuon öljyn kanssa päivittäin. Suomessa en ole koskaan tehnyt munkkeja, koska olen arastellut uppopaistamista öljyssä.

Salaattikulho uudessa käytössä ja kyllä tuo näyttää taikinalta, on jopa noussut!

Siinähän niitä rinkuloita odottamassa pääsyä ruskettumaan.

Hyvin paistuvat! Vaikkakin maissiöljyssä ja wokkipannussa…. 🙂

Munkeilta näyttävät ja maistuvat. Paikallisista aineksista sain aikaiseksi ihan suomalaisen makuisia munkkeja. No, sen verran oli tuontitavaraa, että kardemumma oli kotoisin meidän Salon keittiöstä. 🙂