Täällä on alkanut vuoden tärkein juhla, spring festivaali. Ilotulitteita palaa taivaalle monien tuhansien yuanien ja eurojen edestä. Kaupat ovat myöskin panostaneet tähän sesonkiin. Jos jouluna koristeita sai odotella melkein jouluviikolle asti, niin uuden vuoden vaihtumis koristeet ja traditionaaliset ruuat ja muu oheisrekvisiitta on ollut tyrkyllä jo hyvän tovin eli joulusta asti. 🙂

Herkkuja moneen makuun, myös suklaata on paljon tyrkyllä. Varsinkin sydän aiheiset, spring-festivaalihan loppuu 14.2 eli ystävänpäivään. Sitä tunnutaan täälläkin juhlivan, ehkä hieman enemmän perinteiden valossa kuin mitä meillä. Suomessahan se on Amerikkalaisilta kopioitu ystävien huomioimis ajankohta. 😀

Muna kavereineen, 40 kpl:n laatikoita, 60 kpl:n laatikoita nyt näin aluksi. Mihin ihmeeseen tarvitaan 60 munaa…? Vai onko niillä tarkoitus ruokkia koko suku samalla viikonlopulla… En tiedä. Mekin tartuimme tarjoukseen ja ostimme ”vain ” 40 munan laatikon. Siitä riittääkin muutamaksi viikoksi Isännälle aamumunaa…

Meidän asuinalueella ei mitenkään ylenpalttiseksi ole ryhdytty tuon koristelun suhteen. Nämä ovat ainoat koristeet alueen sisällä. Tuollaisen lyhdyn voisin ostaa itsellekin, ne näyttävät ihan kivoilta.

Tämä on meidän ulko-ovi. Joku aktiivinen asukas on laittanut perinteiset koristeet siihen. Näitä näkyy jonkin verran ja myös sisällä rappukäytävässä muutamassa ovessa on tälläiset.

Torstaina oli varsinainen uuden vuoden aatto ja silloin keskiyöllä oli iso ilotulitus. Mekin kävimme illalla katselemassa josko tulitteita näkyisi, ääntä oli kuulunut jo melkein viikon ja illan aikana heti auringon laskettua alkoi myös ulkona vilkkumaan.

Näitä papatti rullia oli varmaan saanut edullisesti, kun jokaisella paukuttelijalla vähintään yksi rulla oli. Rullassa oli kuulemma 5000 papattia ja kooltaan taisivat olla ison-kiinalaisen luokkaa. Ääntä ja savua ainakin irtosi. 🙂

Rullaa koitettiin levittää mahdollisimman pitkälle, pituutta sillä oli ehkä kymmenisen metriä. Noin niinkuin silmämääräisesti arvioituna.

Ihan loppua ei millään jaksa enää purkaa joten siitä saadaan sitten kunnon savut ja paukkeet.

Lapset saivat muutaman ison tähtisäde tikun paikalliselta paukuttelijalta. Tykkäsivät kovasti, meillä kun ei yhtään tikkua tai papattia ollut. Puhuimme kyllä niiden ostosta, mutta se jäi. Lähinnä siksi kun emme nähneet myyntipaikkaa missään matkan varrella, vain bussin ikkunasta kauempana meidän kulmilta.
Lapsilla oli kuulokkeet päässä, pitivät ne jopa koko ajan paikoillaan. Ääntä todellakin näistä paukuista lähtee ja kerrostalojen vahvistaessa ääntä tuli itsellekin mieleen laittaa kädet korville. Kaiken metelin tietysti kruunaa talosta taloon kimpoava kaiku. 🙂

Nämä olivat kivoja pikku patoja, muutaman metrin korkeita suihkuja ja melko hiljaisia. Yhtään kunnon rakettia emme nähneet vaan kaikki isotkin valo-ilmiöt olivat patoja. Suurimmat padat mitä vastaan tuli olivat n. 50 cm kanttiinsa olevia laatikoita. Niistä sitten lensikin ihan komeita valopalleroita.

Nämä olivat kivoja, pyörivät villisti hetken ympäriinsä ja olivat hiljaa. 🙂

Vähäsen kuvia taivaalta. Hämärä kuvaaminen on vielä todella hakusessa, joten laatu jääköön huomiotta. 🙂

Meidän iltakävelymme ajoittui puoli kymmenen ja yhdentoista väliin illalla. Jonkinlaisen paussin alettua tulimme sisälle lämmittelemään. Isäntä ja lapset lähtivät vielä puolen yön aikaan uudelleen ulos ja minä jäin sisälle lämmittelemään. Kahdeltatoista räiske ja pauke oli taukoamaton. Taivas oli kirjavana koko ajan, joka puolella. Hienolta näytti ikkunastakin. Isännän mielestä tänä vuonna on kuitenkin ollut paljon rauhallisempaa kuin viime vuonna. Eikä päivittäinen paukuttelu ole ollut kuin jokunen rakettilaatikko silloin tällöin, ei edes häiritsevää.
Hyvää Kiinalaista Uutta Vuotta! Hevosen vuosi alkakoon… 🙂

Viimein mekin lasten kanssa pääsimme käymään muurilla. Isäntä siellä onkin ravannut useampaan otteeseen.
Tutustumis paikaksi valikoitui Mutianya siellä olevan liukumäen takia. 🙂 Ilma oli suhteellisen hyvä eikä ollut kylmä. Hieman pelkäsin, että muurilla tuulee, mutta ei sitten kuitenkaan. Aurinko paistoi ja poiketen Suomen talvi aurinkoon, tämä myös lämmitti.

Tuolihissillä tietysti ylös 🙂

Risukkoa ylhäältä päin

Muuria

Maisemaa muurilta toiselle puolelle

Maisemaa Pekingin suuntaan, tuo ei ole aamu-usvaa vaikka se siltä näyttääkin…

Pätkä muuria 🙂

Jep, jep maisemaa muurilta

Turistit loistivat poissa olollaan, joten muurilla oli tilaa kävellä, ja juosta. Korkeutta reunoilla piisaa sen verran ettei Junioristaan tarvinnut koko ajan kiinni pitää. Saivat juoksennella rauhassa edes takaisin.

Muurin vartijako ikkunassa…?

Vartiotorni

Muuria ulkopuolelta

Kerrankin olimme fiksuja ja otimme omat eväät mukaan, eli kahvia termariin ja muutama täytepullanen.
Mukava päivä ja haluan mennä vielä uudelleenkin, silloin ehkä toiseen paikkaan. Lapsilta jos kysyy niin he haluavat uudelleen liukumäkeen.

Yritetään taas tehdä päivitystä 🙂
Tämä sivusto on ollut jonkinlaisen päivityksen ja kaatumisen kourissa jonkun tovin. Edellinen päivitys minkä tein hävisi bitti avaruuteen, enkä löydä sitä enää mistään.
Mutta mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, Juniorin päiväkotiin meno on taas siirtynyt ja seuraava yritys on CNY jälkeen.
Tänään on kiinalaisen uuden vuoden aatto ja illalla pitäisi olla yksi suurista ilotulitus sessioista. Pauketta on kuulunut jo tasaisesti pari päivää ja silloin tällöin jo pari viikkoa. Pahin on vielä edessä, seuraavat kaksi viikkoa paukkuu koko ajan. Joten hieman on ollut huvittavaa seurata ruikutusta Suomen ilotulite käytännöstä. 🙂 Varmaankin kaikki lapset ja lemmikit selvisivät hengissä ja ilman suurempia traumoja vuoden vaihteen yli. Vanhempien ja keino emojen stressaantumiset ja henkiset vauriot eivät kiinnosta. 😀 Kysehän kuitenkin on vain 8 tunnista… 😀

Sunnuntai päivä meni rennosti, aivan kuin muuten niin kiirettä pitäisi 🙂 Lähinnä vietimme päivää koko perheen voimalla ulkona, kiinalaisittain puistossa syömässä eväitä. Meidän eväät olivat laiskan äidin eväät eli haimme ne valmiina eikä tehty itse. 🙂

Tässä meidän eväät, eivät ihan äitien tekemää, länsimaista kuitenkin. 🙂

Päivä oli kohtalaisen lämmin niin kauan kun aurinko paistoi, varmaan jotain +5 paikkeilla. Kun ei tuule eikä ole märkää niin tuo on oikein hyvä keli tammikuun alkuun. 🙂 Saaste lukematkin olivat ”vaan” keltaisella eli moderate. Silloin pm 2.5 lukemat ovat 51-100 välillä ja sunnuntaina oli 87, ainakin silloin kun ulos lähdettiin.

Tandem pyöräilyä. Hyvin tuollaisella cros-trainerilla voi polkea kaksikin yhtä aikaa. 🙂

Tuossa lähi puistossa oli tehty hieman uudistusta. Vanhoja laitteita oli poistettu ja korjattu. Jokunen uusi laite oli tullut lisää. Hyvin siistissä kunnossa näkyi puisto olevan. Viime käynnistä on jo muutama kuukausi aikaa ja muutos oli parempaan päin. 🙂

Vähäsen on puisto karun näköinen näin talvella.

Pois päin lähdimme kun aurinko alkoi laskea, siinä viiden jälkeen ja ilma viilenee silloin nopeasti.
Asiasta kukkaruukkuun… 🙂
Törmäsimme eräänä päivänä hieman outoon tilanteeseen. Tiedämme toki, että meidät huomataan joka paikassa ja myös kuvataan, varsinkin lapsia. Olemme heittäneetkin vitsiä, miten vento vieraat ihmiset esittelevät tuttavilleen meistä ottamiaan kuvia ja esittävät tuntevansa meidät.Eräänä iltana kotiin kävellessä näimme jonkinlaisen kahvila/baarin. Poikkesimme sinne, jos vaikka sieltä saisi kahvit mukaan 🙂 Sisällä oli tiskin takana mies ja pöydässä istui nuori nainen. Sisälle tultuamme nainen katseli tyttöä vähän aikaa ja kaivoi puhelimensa esille ja esitteli tytöstä otettuja kuvia… Hieman häkeltyneenä tilanteesta, emme ymmärtäneet katsoa tarkemmin kuvia, jos vaikka olisi selvinnyt missä kuvat oli otettu. Ne oli selvästi otettu niin ettei tyttö tiennyt olevansa kuvattavana. Kuvat olivat vielä käsitelty, reunustettu ja rajattu, esittely kuntoon. Tytöltä kyseltyämme tunsiko hän naisen ja ei ollut kuulemma nähnyt tätä ennen. Kuvat eivät olleet täältä blogista eikä minun facebook sivuilta. Eivätkä myöskään näyttäneet kovin vanhoilta kuvilta, korkeintaan pari kuukautta vanhoja. Eivät näyttäneet siltä, että ne olisi otettu koulussa vaan todennäköisesti jossain kun ainakin minä olen ollut lasten kanssa jossain liikenteessä. Vähän tuli karmiva olo, meitä stalkataan 🙂 Isäntä totesikin, että pitäisikö tosiaan vähäsen tarkemmin vahtia noita lapsia eli ei minun neuroosit ehkä sittenkään ole tuulesta temmattu. 🙂
Täällä blogissahan ei kovin montaa kuvaa ole missä lapset näkyvät, toki niistäkin tutut tunnistavat, mutta ei välttämättä kadulla vastaan tuleva. Vähäsen olen kantanut huonoa omaatuntoa, kun olen täällä julkaissut paikallisten lasten ja aikuisten kuvia, selkeästi tunnistettavia naamoja. Minun omatunto puhdistui kyllä kertaheitolla. Jos meidän lasten kuvia jaellaan kaverilta kaverille wechatissä ja netissä niin miksi minä en voisi tehdä samoin? Ja todennäköisyys, että joku tunnistaa sivuiltani jonkun kiinalaisen on huomattavasti pienempi kuin että meidät tunnistetaan 🙂 Niin ja paikasta saimme lattet mukaan, voimme poiketa sinne uudestaankin. 🙂

Vielä yksi kuva,lapsille mitoitetut leuanveto tangot!Noissa voisin minä kin saada vaikka sen toisenkin vedon… 🙂

Lauantai-iltana oli tiedossa ohjelmaa, olimme saaneet kutsun erään yksityisen päiväkodin vuosijuhlaan. Juhlat pidettiin meitä lähellä olevassa hotellissa. En oikein tiennyt mitä juhlalta odottaa, hieman oli epäileväinen tunnelma tulevaa ohjelmaa kohtaan.

Esiintymislavan koristelua.

Hotellissa vastassa oli Isännän työkaveri, jolta kutsu tuli. Hänen tyttärensä on kyseisessä päiväkodissa ja jonkin sortin mainos tämä kutsu olikin. Mikäs sen parempi tapa nähdä päiväkodin toimintaa ja organisaatio kykyä kuin juhlan seuraamisen sujuminen. Samalla näkee myös miten lapset suhtautuvat hoitajiin ja päinvastoin.
Pienen hälinän ja mikrofonien testailun jälkeen saatiin ohjelma alkamaan.

Tanssiesitys.

Pari esitystä vähäsen aatteellisemmassa hengessä.

Nämä kaksi esitystä olivat huolella harjoiteltuja. Molemmat koreografiat kestivät lähemmäs 10 min ja esiintyjät hoitivat hommansa esimerkilisen hyvin. Esiintyjät olivat 3-5 vuotiaita, joten kunnioitettava suoritus. Meille kyseiset esitykset herättivät hieman ajateltavaa, se miten paljon niiden eteen oli nähty vaivaa, kertoo mielestämme hoitajien ajatusmaailmasta jotain. Valitettavasti nuo ajatukset eivät ihan kohtaa meidän ajatusmaailmaa, joten se taitaa tulla suurimmaksi esteeksi tämän paikan valinnalle. Toki kaukainen sijainti taitaa olla syy mikä kerrotaan. 🙂

Tunteella mukana perinne musiikissa. 🙂

Sitten tätä päivää ja muotinäytöksen vuoro. Näin heilahtaa helma!

Joku on selvästi nähnyt muotinäytöksen joskus… 🙂

Näytöksen katseenvangitsija.

Tässä kohtaa oli se kansainvälinen osuus eli laulettiin kulkuset englanniksi.

Tämän lauluesityksen jälkeen alkoivat Suomessa tuntemattomat esitykset, eli vanhemmat esiintyivät lapsensa kanssa. Jotkut koko perheen voimin, joku isä tai äiti yksin lapsen kanssa ja muutama ryhmä esiintyminenkin oli. Myös hoitajat esittivät pari tanssi esitystä keskenään ilman lapsia. Aivan lopuksi myös päiväkodin rehtori lauloi yksin jonkun paikallisen värssyn.

Maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä oli tarjolla vapaasti syötäväksi sekä vesipulloja oli myös laitettu tarjolle.

Hyvin kelpasivat, monet syövät kaikenlaisia siemeniä ja pähkinöitä koko ajan. Niitä kuoria löytyy kaikkialta.

Siinähän se, maapähkinä 🙂

Baletti esitys, luulisin, että iso-isän kanssa. Hienoa osallistumista lapsen lapsen kanssa.

Laulua hyvin suositun piirrossarjan tunnusmusiikin tahtiin. Pääosassa sarjassa on tuollainen sininen kissa, sarjan nimeä en nyt tähän hätään muista. 🙂

Esitysten päätteeksi oli yhteislaulu, melkein kaikki muut meitä ja hotellin henkilökuntaa ja kameramiehiä lukuunottamatta menivät lavalle. Ja esiintyivät kameralle. 🙂

Kun esitykset oli saatu hoidettua pois alta, aikaa oli kulunut jo kaksi tuntia. Nyt olisi aika tarjoilun, eikä ihan mikään pikku pipari ja mehu, niin kuin Suomessa tapana, vaan ihan kunnon seisovapöytä. 🙂

Tässä kylmiä ruokia, salaatteja, lihaa, sushia, rapuja.

Juotavaa, pikku leivoksia ja hedelmäsalaattia.

Lämpimiä ruokia, spagettia ja soosia, rapu-juustovuoka, lämpimiä kasviksia, kalaa, lihaa, ankkaa, kanaa…

Kyllä siellä vatsansa täyteen sai. Muutenkin juhla oli positiivinen yllätys. Ainoa miinus oli ohjelma osuuden pituus, ne vanhempien esitykset olisi voineet jättää väliin. Eivät ne tasoltaan mitään huippuja olleet. Kaikki esiintyjät olivat innoissaan lavalla ja selvästi nauttivat siitä. Myös vanhemmat. 🙂 Ruuassa ja puitteissa ei oltu pihistelty ja mölisevät vanhemmat ja lapset oli hiljennetty tarpeeksi korkealla esitysten volyymilla. Mutta kuitenkaan ei liian kovalla, pystyi myös juttelemaan huutamatta. 🙂 Kaikkia kannustivat esiintyjiä ja kaikkia esiintyjiä. Myös meidän läsnäolomme tietysti huomattiin ja Isäntä pääsi lasten kanssa mukaan arvausleikkiin.

Kaikille lapsille annettiin iso ja pieni poni, myös meidän lapsille. Hienosti oli heidätkin huomioitu. Kyllä kiinalaisetkin osaavat tehdä hienoja ja toimivia juttuja, kun vaan haluavat ja haluavat käyttää rahaa siihen. 🙂