Perhosia kakussa, ehkä myös vatsassa…. 🙂

Menojalka vipatti ja kelloa vilkuiltiin tihenevään tahtiin päivän taittuessa iltaa kohti. Kyllä ne vieraat lopulta ymmärsivät lähteä ja pääsi sankari vihdoin omille teilleen nauttimaan ensimmäisestä illasta täysi-ikäisenä. Paljon onnea vielä esikoiselle! 🙂

Näyttää lupaavasti siltä, että serverin vaihto sai kuvat palaamaan. Yritetään uudelleen

Isännän tekemä kalakakku

saada kakku kuvia tännekin näytille. Vähäsen tuntuu edelleen olevan hankalaa, mutta jospa nuo nyt edes pysyisi paikoillaan.

Kerrankin taisin tehdä oikean määrän tarjottavaa kun ei jäänyt itselle koko viikoksi naposteltavaa, eikä myöskään tarjoilu loppunut kesken. 🙂

Me vietämme lasten syntymäpäiviä yleensä koko viikonloppu, mielestäni ei ole paha uhraus käyttää yksi viikonloppu jokaiselle lapselle. Jokainen heistä ansaitsee edes pari päivää vuodessa olla kaikkien huomion keskipisteenä. Normaalistihan he taistelevat huomiosta, niin meiltä vanhemmilta kuin muilta sukulaisilta ja tutuilta. Valitettavasti se huomio ei aina jakaannu ihan reilusti. :/  Mutta tänään ja huomenna juhlitaan meidän vanhinta vauvaa, sillä vauvojahan he minulle kaikki ovat! 🙂

Höh, nyt en jostain syystä onnistu saamaan kakkujen kuvia tänne, ärsyttävää…

Tämä 18-vee kakku tupsahti jostain tänne! 🙂

Saisinkohan jotenkin noita vanhoja kuvia näkymään….?

Sisälläkin luita kolottaa ja joutuu iltaisin istumaan viltti niskassa sohvalla, kun katselee telkkaria. Taitaa olla syksy saapunut tännekin nurkille. Lämmitys oli laitettava jo päälle ja kauhulla katselen öljyn kulutusta, konkurssiin se liemi mut vielä vie!

Tänä vuonna omenoita tuli reilusti yli oman tarpeen.

Hieman kiertelin kameran kanssa pihalla, kun aurinko niin houkuttelevasti lämmitti, yritti huijata, että on kesä vielä. Olihan niitä syksyn merkkejä jo ulkonakin. 🙂

Vielä on linnuille hetkeksi syötävää.

Ensimmäiset punaiset lehdet villiviinissä.

Aurinkoiset ja kuivat syyspäivät ovat minunkin mieleen, vaikken mikään syksy-ihminen varsinaisesti olekaan. Pikku hiljaa pitää kaivella tumppua ja pipoa varaston periltä lapsille aamulähtöihin. Ja varmaankin ilmojen viiletessä alkaa kutominenkin taas maistua. 🙂

Valoa kansalle

Hieman hassu kuva makkarin lampusta. 🙂 Makkariin saatiin asennettua jokin aika sitten uusi tapetti. Kiva samettipintainen lehti kuvio tuo elämää seinille. Talon raivaamista on tiedossa vielä paaaaljooon…. Miten ihmeessä saan tyhjennettyä koko talon vuoden vaihteeseen mennessä? Minne voi hukata puolen elämän tavarat? Ei niitä kaikkia kaatopaikallekaan viitsisi viedä, maksaa sekin. Sukulaiset ja tuttavat varokaa, kohta alkaa rankemman puoleinen roinan jako sessio!

Menneen kesän järkyttäviä kohtaamisia

Näitä ” lemmikkejä ” ei onneksi löydy meiltä, vain niiden pikku-serkkuja. Nekin saavat häädön pikimiten kun tulevat vastaan! Kissat onneksi aika tehokkaasti hoitelevat hämikset pois päiväjärjestyksestä.

Kaikkeen sitä ihminen lupautuu, varsinkin jos kyseessä on niin sanotusti ” yhteinen hyvä ”. Itse olen äärimmäisen piikkikammoinen, siis todella inhoan piikkejä. Pelkästään lämpömittarin laitto joulukinkkuun ällöttää. Lapsia kun on rokotettu neuvolassa niin minä en ole koskaan  pitänyt lasta sylissä piikityksen aikana. Enkä myöskään katso neulaa rokotuksen aikana. Yritän olla siirtämättä kammoani lapsiin, se kun ei jalosta asiaa mitenkään. Synnytyksetkin on hoidettu ilman puudutuksia ja epiduraalia piikkikammon takia :). Ja nyt kun pitäisi sinne Pekingiin joskus päästä niin, sehän tarkoittaa liutaa rokotuksia, kaikille, myös minulle. Ajatuskin jo puistatti ja näin painajaisia pari yötä etukäteen. 🙂 Terkkarilta sain kyllä kehuja kuinka reipas olin! 🙂 Viisi rokotetta, kolmella eri piikillä, kaikki eri paikkaan ja tietysti kuukauden päästä tehosteet ja yksi uusi vielä päälle. Hyi! Junnujen rokotukset tapahtuvat hieman myöhemmin. Sitten kun nekin on saatu ajantasalle niin yksi etappi on suoritettu!