Vähän on tullut ohi mennen kuvattua eläimiä. Mikään näistä kuvista ei ole meidän pihalta. 🙂

Kana tepastelee ja tutkii puskaa

Tämän yksilön nimeä en muista, kaksi näitä kotkottajia siellä tepasteli. Tämä kuva on otettu Tuorlassa, jossa esikoinen opiskelee. Siellä se yrittää tehdä itsemurhaa juoksentelemalla autojen seassa, keskellä tietä.

Tämä heilutti häntäänsä kun sitä rapsutti 🙂

Hassun oloinen takkukasa, innoissaan tuli aidan viereen moikkaamaan ja katsastamaan keitä siellä nyt tuijottaa. Tuntui tykkäävän rapsutuksista, oli kuin koira 🙂 ei sentään haukkunut.

Ja pitäähän porukassa olla musta lammas myös 🙂

Tämä musta tapaus oli aivan toisenlainen kuin, valkoinen kaverinsa. Kyllä tätäkin aidan viereen tulleet vieraat kiinnosti, mutta vain siksi, että niillä saattaisi olla jotain syötävää. Kun tarjolla oli vain rapsutusta, tämä päätti mielenosoituksellisesti poistua takavasemmalle syömään. Kyllähän tälläinen lammas suhteellisen suloiselta näyttää, varsinkin jos olisi ollut puhdas. Aitauskin hieman tuoksahti. Ja, kyllä minä olen paljasjalkainen kaupunkilainen enkä haikaile oman maatilan pihamaalle. Minulle riittää netissä pelattavat virtuaaliversiot kaikenlaisesta maatilan hoidosta. 🙂

Orava tammessa

Tälläisiä tilanteita varten sitä kantaa kameraa mukana. Orava kikkaili pienessä tammessa juuri kun olin kävelemässä siitä ohitse. Kerrankin kun näki läheltä jotain niin oli kamerakin valmiina ja jopa oikea putki paikoillaan. Siinä se istui oksalla mutustellen tammenterhoa. eikä juurikaan häiriintynyt uteliaasta kuvaajasta. 🙂

Mennään haistelemaan syksyn tuoksuja kaupungille lasten kanssa. Päivitellään tivolilaitteiden kallista lippuhintaa ja seistään tyytyväisenä vesisateessa. Syödään paaaaljooon pusuja ja lakuja. Vaikka ilma olikin ajoittain suhteellisen harmaa, niin kyllä väriäkin löytyi torilta. Nyt on siis taas syys-markkinat saapuneet kaupunkiin! 🙂

Puolukoita

Hyvännäköisiä puolukoita, lapset totesivat ne liian happamiksi 🙂 joten me ostimme vain pari litraa suppiloita. Kanttarellitkin hieman huutelivat viereisestä laatikosta, mutta saivat jäädä jonkun toisen ostettavaksi. 🙂

Suppilovahveroita

Eivät nuo suppilot kovin herkullisiltä näytä, eivät edes lautasella, mutta maku on aivan eri asia. Toki tuo on vaan minun mielipiteeni, maku asioistahan ei voi, tai ei kannata kiistellä 🙂

Kanervia

Näitäkin katselin ja mielessäni ehdin jo sijoitella niitä purkkeihin pihalle, mutta sitten  todellisuus muistui mieleen, en saa kannettua niitä mitenkään enkä myös saa pidettyä niitä kuitenkaan hengissä paria viikkoa kauempaa 🙂

Ilmapallot tietysti kuuluvat markkinoihin

Me emme kuitenkaan koskaan osta markkinoilta palloja, lähinnä hinnan takia. Nykyisin pääsisi puolet halvemmalla, mutta aiempina vuosina huikea hinta on pitänyt kertoa neljällä… Tai no, kyllä nuo isommat muistavat kysyä pienempien jotain saadessa, missä meidän jutut on…? 🙂

Väriä tykkipuistossa

Maailmanpyörässä piti käydä kierros, täytyihän saada muutama maisema kuva tänäkin vuonna. Oiskohan maisema yhtään muuttunut viime vuodesta? Väriä ainakin löytyy ulkoa tällä hetkellä.

Tämmöinen hippo näkyi pois lähtiessä

Aikas hauska idea, itsellä menisi risujen vääntelyyn jokunen kuukausi aikaa eikä lopputulosta tuskin virtahevoksi tunnistaisi… 🙂 Kyllä markkinat ovat parasta syksyssä!

Rentouttava viikonloppu vietetty, junnut viettäneet rentouttavaa maalais-elämää mamman ja pappan mökillä. Vesisade ei ollut kuulemma pahemmin menoa haitannut 🙂

Minä paransin suhdetta isännän kanssa, testailemalla klassisella menetelmällä luottamusta toiseen. Eli olimme seinäkiipelyä kokeilemassa. Ihan hauskaa puuhaa oli, vaikka tuskin tulemme siellä käymään säännöllisesti. Ilta jatkui leffalla, joka olis voinut olla parempikin. Uusin Batman tuli tsekkailtua, aivan liian pitkä leffa. Syömässä myös käytiin, Haraldissa, mielenkiintoinen kokemus. Ruoka oli hyvää ja palvelukin toimi. Vaihteeksi hyvä ravintola kokemus. 🙂

Väriä sateiseen päivään

Piristystä sateiseen päivään, gerbera, esikoisen lahjakimpusta. Viikonloppuna juhlittiin myös tupla-synttäreitä. Esikoisen täysi-ikäistymistä ja kaverin 40-v etappia. Kaveri tosin täytti maagisen luvun jo viime syksynä, mutta parempi juhlia hieman myöhässä kuin ollenkaan! 🙂 Ilta sujui mukavasti ja rattoisasti. 😉

Pöytäkoristeena oikeat kukat

Miettiessäni mitä laitetaan koristeeksi tähän kynttiläjutskaan niin esikoinen siinä ehdotteli jos jonkinlaista kukka juttua sinne. Kukat kun ei oikein ole mun juttu, tapan ne yleensä aika nopeasti 🙂 Tyttö toteutti visionsa itse, hänellähän se koulutuksen alku aiheeseenkin on! Ihan hieno siitä tuli 🙂 Ensi viikolla isäntä tekee vielä yhden lyhyen työmatkan ja parin viikon päästä olisi hänellä lähtö Kiinaan. Äkkiä se päivä sieltä vaan tulee…

Taas lähti yksi peräkärryllinen romua elämään uutta elämäänsä! 🙂 Vietiin siis kaatopaikkakuorma 🙂 Rouskiksella oli avointen ovien-päivä jokunen päivä takaperin. Viime kerrasta oli siivottu ja vaihdettu opasteet uusiin värikkäisiin ja ehkä, jopa hieman selkeämpiin. Kummallista miten yleisö saa siivoamisvimman paikassa kuin paikassa. Kyllähän kotonakin siivoaa ennen kuin vieraita tulee ja jos joku tulee yllättäen ( eihän sellaista juuri tapahdu näin kännykkä aikana ) niin talo puunataan viimeisen päälle. Ja oikeasti kaikki tuttavat tietävät ettei meillä niin siistiä normaalisti ole 🙂 Mutta siitä kaatopaikasta, kaikki paikalle raahattu romu, rikkinäinen tai muuten vaan turha tavara tai sen osa, oli pinottu omiin loosseihin nätteihin pinoihin. Jotenkin jäin miettimään, että mihin ne romut sieltä siisteistä kasoista siirtyy…? Eihän niitä sinnekään iankaiken voi kerätä. Enkä todellakaan ole perehtynyt asiaan, enkä taida pahemmin perehtyäkään, tuli vaan mieleen. 🙂

Siisti romukasa

Vanhat hellat pinossa

Tähän kasaan ei meiltä ole päätynyt vielä mitään, tuohon toiseen taitaa olla päätynyt vuokrakämpän hella. Ei kylläkään meidän toimesta vaan liikkeen, josta uusi ostettiin.

Tämä viimeisin reissu päätti erään sängyn tarinan. Ja patjojen, jotka ikänsä puolesta olisivat ehkä voineet vielä jatkaa elämäänsä, mutta uusitun pintakuvioinnin johdosta ei elämä jatkunut. 🙂