Vatsataudin kourissa tämä talous, joten vapaa-ajan ongelmia ei ole. Juniori aloitti oksentelun eilen. Nuorempi tyttö hoiti homman viikonloppuna kun olin yövuorossa eli se siivous jäi isännälle 🙂 Isäntä itsekin nyt tautia potemassa, se ei onneksi lisää minulle työtä, ainoastaan narinan kuuntelua 🙂 Vanhemman pojan koulusta odottelen soittoa, että pitäisi hakea kotiin kun oksentaa. Ajattelin kyllä olla menemättä, voi hyvin sairastaa terkkarin huoneessa ja tulla taksilla, tartuttanut on sen muille jo joka tapauksessa enkä halua ajeluttaa junioria autossa kipeänä. Saa nähdä tuleeko minulle itselleni tämä tauti vai ei…

Vähän ollaan tehty suunnitelmia isännän tulevan työmatkan johdosta. Tarkkoja päivämääriä ei vielä ole, vain jotain arvailuja. Jos hän pääsisi tulemaan kotiin lasten synttäreille ja ruisrockiksi niin sekin olisi jo paljon… Omia työkuvioita olen kanssa pohtinut, niistä ei kuitenkaan tiedä mitään varmaa vielä. Vaihtoehtoja pitää olla ja ovet pitää pitää avoimina. Mitään ei saavuta, jos ei välillä ota riskejä. Vaikka ne pelottaisivatkin. Asioilla on onneksi tapana järjestyä, tavalla tai toisella, eikä aina niin kuin itse haluaisi…

Ihanaa, vapaa viikonloppu tiedossa! Siis ihan oikeasti vapaa, lapsivapaa 🙂 Vaikka on mukava viettää aikaa lasten kanssakin touhuillen, mutta kyllä yhteinen aika tuon siipankin kanssa on kivaa välillä. Junnut lähtevät mamman ja pappan kanssa mökille ja vanhempi poika isänsä luokse ja vanhin tyttö jää talon vahdiksi. Pitänee ottaa riski ja luottaa ettei mitään kotibileitä järjestetä. Tarkoitus on lähteä laivalle viettämään aikaa poissa kotoa, niin jää nuo vempaimet pois viemästä huomiota. Se on todella helppoa saada aika kulumaan tietokoneen ääressä istumalla ja unohtaa muiden olemassa olo kokonaan. Yks kaks huomaa, että kello on jo vaikka mitä ja aamulla pitäisi ylöskin päästä ihmisten aikaan. Ja taas on yksi päivä hurahtanut elämästä, ilman että on pitänyt olla kontaktissa muiden kanssa. Se on yllättävän helppoa. Paljon vaikeampaa on sitten sulkea se kone ja tehdä jotain perheen kanssa, jotain muutakin kuin ne pakolliset velvollisuudet. Siis oikeasti viettää aikaa perheen kanssa. Se on sitä niin kutsuttua laatuaikaa. 🙂

Kaulaliina ja pipo, jotka päätyivät isännän joululahjaksi.

Siis sivun ulko-asu. Edelleenkään en tiedä miksi se oli erilainen viimeksi, jääkön mysteeriksi. 🙂 Kävin sunnuntaina keräämässä kirppispöydän tyhjäksi ja tuli vaihteeksi taas todettua että, ei se kannata. Tarjontaa on aivan liikaa, varsinkin lastenvaatteita. Ihan normaalia ehjää käyttövaatetta, eikä kelpaa kellekään. Itse käyttäisin, jos vaan olisi käyttäjää. Hinnoittelu politikkana pidin sitä, millä hinnalla ja millaista tavaraa itse ostaisin. Ja olen kuitenkin hyvin kriittinen sen suhteen mitä ostan kirpparilta ja millä hinnalla. En halua ostaa käytettyä uuden hinnalla, saatikka maksaa enempää kuin uusi maksaisi kaupassa. Siististä merkkituotteesta olen kyllä valmis maksamaan enemmän, teenhän niin kaupassakin. 🙂 Tavarat sain jopa, jo plokattua sen verran, että merkkituotteet kuvaan ja laitan vielä huuto.net:n ja perusvaatteet vien uff:n. Ja lasitavaran meinasin roudata fidaan, ne kun eivät täällä tietääkseni ota vaatteita vastaan.

Kuka kumma on mennyt pilaamaan mun sivujen ulkoasun!?!? 🙁 Ja vielä kertoakseni tyhmyydestäni tietokone jutuista, niin miten saan vanhat jutut takaisin? Siis siihen ulkoasuun liittyen….  Muuten elämä on tällä hetkellä pelkkää odottelua, odotan että yhteishaku alkaa ja voi täytellä pojan hakemuksia, odotan, että miehen työasiat selviää, odotan, että omat työasiat selviää, odotan, että junnujen synttärit on hoidettu, odotan, että kesälomat on kyselty ja päätetty. Pitäiskö yrittää keskittyä tähän hetkeen eikä kokoajan odottaa jotain tulevaa… 🙂