Vaalean sinistä ja raitaa

Operaatio talo myynti kuntoon edistyy hitaasti, mutta varmasti. Jotain näkyvääkin on sen saatu aikaiseksi, todisteena siitä valmis huone! Vanhemman pojan entinen huone saatu maalattua ja läiskittyä tapettiakin joihinkin seiniin. Kivan näköinen siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Koko ajan pitää kyllä muistuttaa itseään siitä etten tee remonttia itselleni, vaan mahdolliselle ostaja ehdokkaalle. Välillä on todella vaikeeta pitäytyä neutraaleissä jutuissa, kuten tapetit ja maalien värimaailma. Pojankin huone oli ihan hauska alun perin, mustaa ja sinistä 🙂 mutta tuskin miellyttää perus lapsiperhettä.

Hetken vielä harja saa odotella toimettomana

Tänään tuli vietettyä 2 1/2 tuntia jäähallissa. Se on tästä lähtien keskiviikkopäivän ohjelma ensi kevääseen asti. Juniorin luistelukoulu alkoi, ja kivaa kuulemma oli, vaikka avustajana ryhmässä ollut tyttö saattaisi olla hieman eri mieltä. 🙂 Poika pysyi pystyssä luistimilla suht´hyvin eli ei ollut koko ajan polvillaan jäässä. Sisko elvisteli pillimehua imeskellen kuinka hän luistelee jo paaaljoon kovemmin… Unohtaen täysin olleensa suunnilleen samassa tilanteessa pari vuotta sitten. 🙂

Harjoittelua, harjoittelua…

Ovat sivut sentään vielä pystyssä, onhan sentään viime päivityksestä sentään aikaa. Paljon on ehtinyt tapahtua juniorin synttäreiden jälkeen. Niin hyvää kuin pahaakin. Ja paljon olen oppinut itsestäni, muista ja elämästä yleensäkin. Mistä aloittaisi… vanhempi poika muutti kesän aluksi isänsä luokse asumaan, ihan vakituisesti. Vaikka se helpottaa minun arkeani niin suunnaton ikävä häntä on tulee aina välillä ja huolettaa hänen tulevaisuutensa. Kesäkuussa selvisi, että olisi reilusti lomaa tiedossa, työpaikka lähti alta. Mikä siinä mielessä oli hyvä juttu kun nuorempi tyttö aloitti nyt syksyllä koulun niin voin olla kotona kun lähtee ja saapuu koulusta. Rahallinen puoli on sitten aivan asia erikseen. 🙂 Miehellä sentään säilyi työt, pienellä muutoksella, pääpaikaksi muuttui Peking. Ja se on ehkä se suurin tuleva muutos meidän elämään, sinne olisi tarkoitus muuttaa asumaan. Vanhempi tyttö täyttää kohta sen maagisen 18-vee, kyllä sitä on jo odotettukin, vaikka itse olenkin sitä mieltä, että en voi olla niin vanha, että minulla voisi olla täysi-ikäinen lapsi! 🙂 Yritän aktivoitua tiuhempaan kirjoitteluun, jos vaikka saisi jotenkin päivitettyä mitä kaikkea se muutto hommaa vaatii, avointa mieltä ainakin! 🙂

Oksennustauti on saatu selätettyä! Meni kyllä aika rytinällä koko porukan läpi, ihan konkreettisesti 🙂 Hiihtolomakin alkaa lähestyä loppuaan, isommilla toki vaan oli lomaa. Vanhin tyttö vietti laatu aikaa mummin ja papan kanssa Lissabonissa. Olisin voinut itsekin lähteä… En kylläkään heidän kanssa, mutta muuten kyllä. Vanhempi poika taas vietti laatu aikaa isänsä kanssa. Taitaa heistä tulla todella laadukkaita lapsia loman aikana 🙂 Junnut joutuivat tyytymään normaaliin arkeen kodin ja päiväkodin välillä jaettuna. Vähän ollaan päästy remonttihommiakin tekemään ja taas muistui mieleen miksi emme tee niitä kotona. Tapetti kun ei todellakaan lähde vuota kerrallaan siististi pois, ylläreitä tulee aina vastaan. Ettekä voi uskoa mitä löytyy laminaatin ja seinän välisestä raosta, kun kämppää ei ole viiteen vuoteen siivottu!!! Kyseessä ei ole siis meidän koti vaan isännän aikanaan ostama kerrostalo kaksio, joka on ollut vuokralla. Vuokralainen sai vihdoin roudattua romunsa pois sieltä ja nyt yritämme saada sitä kämppää taas asuttavaan kuntoon. Jos vaikka joku innostuisi ostamaan sen tai sitten vuokralle taas, vaikka nais-ihmiselle tällä kertaa… 🙂

Suunnitelmat työrintamalla ovat taas muuttuneet, mies ei lähdekään työmatkalle. Suhteelisen raivostuttavaa tälläinen juupas eipäs-leikki. Juuri kun on saanut ajatukset jonkinlaiseen järjestykseen ja asioita alkaa suunnitella ja järjestellä niin taas tulee ilmoitus, että suunnitelmat muuttuu. Tässä nyt odotellaan seuraavaa lähtökäskyä ja siihen uskotaan vasta kun matkasuunnitelma ja liput ovat kädessä!!!