Kolme viikkoa aurinkoista, helteitä ja kuukausia kuivaa. Millainen siis oli juhannuksen sää? Ei ainakaan hellettä ja kuivaa. Rankkoja sadekuuroja tietysti. Onneksi sääennustukset eivät ihan täydellisesti pitäneet paikkansa, aatto-iltaan mennessä sateet hellittivät.
Päästiin grillaamaan yöllä vähän makkaraa.
Teijon juhannusjuhlissa tuli käytyä. Tänä vuonna olivat kyllä pettymys. Syy ei toki ollut pelkästään järjestäjien, tuulinen ja epävakainen sää pahensi tilannetta. Kovasta tuulesta johtuen emme nähneet lasten odottamaa kokkoa tänä vuonna.
Saappaanheiton vähäisen osallistujamäärän takia putsattiin melkein palkintopöytä. 🙂 Pari uutta makkaratikkua ja äidille uusi työpaita, siinä palkinto saalis.

Meidän tämän vuoden juhannuskokko.

Juhannuksen viettoon meille saapui isännän veli perheineen. Aattona he parkkeerasivat heidän asuntovaununsa meidän pihalle. Myös vanhempi tyttö saapui perheineen meille, eli perhepiirissä tuli juhlittua.
Syötiin, saunottiin ja käytiin ajelulla Teijolla. Grilli sytytettiin vasta puolilta öin. Pienimmätkin jaksoivat sitkeästi valvoa melkein kahteen asti.
Lauantaina, juhannuspäivänä oli hieno ilma. Puuskittainen tuuli hieman riepotteli puita, mutta muuten kiva ulkoilu sää.

Muurinpohjalettuja

Vihdoin alkoi lettujen paisto, niistä oli puhuttu jo edellisestä illasta asti. Mikäs sen parempaa välipalaa ja ajankulua. Iltapäivä kului oikein rattoisassa fiiliksessä. Ei mihinkään kiire, eikä lapsetkaan pahemmin kinastelleet keskenään.

Tyttären tytär hiekkaleikeissä.

Tarjolla vähän rouheampaa kahvia.

Niin mukavaa kuin porukalla onkin viettää aikaa, myös kiva on kun saa hetkeksi rauhoittua omaan sohvannurkkaan. Ottaa läppärin esiin ja tirkistellä mitä somessa on tapahtunut, yleensä ei mitään ihmeellistä 😀

Vieraat lähti, aika pysähtyi

Hyvää juhannusta 2018!

Kesälomalla on mukavaa. 🙂
Luisteluleiri on ohi. Molemmat olisivat olleet leirillä pidempään. Kuulostaa siltä, että kivaa on ollut. Juniorin mielestä leikkiä olisi voinut olla enemmän ja treenejä vähemmän 😀

Luistimet laitettu vähäksi aikaa tauolle.

Juhannusta odotellessa siivottiin hieman pihaa ja kasattiin pihalle grilli. Meillä grillinä toimii vuolukivestä kasattu tulipaikka. Tämä on ollut tähän astisista paras, edes kalliit kaasigrillit eivät vedä tälle vertoja. Pallogrilli tulee hyvänä kakkosena. Siinä on kätevä grillata iltapala makkarat.
Eilen lähdimme hieman ulkoilemaan ja nauttimaan lämpimästä ilmasta ja auringon paisteesta. Suunnaksi otimme luontopolun Paimiossa. Kovin pitkää kävelylenkkiä ei jaksettu tehdä, koska aikomuksena oli mennä myös rannalle. Yllättäen se kiinnosti lapsia rauhallista metsää enemmän… 😀

Eväät kulkivat kätevästi lasten repuissa.

Suolampi

Oliskohan neitokorento?

Jonkin sortin sudenkorento

Villin luonnon keskellä suolammen rannalla nautittiin eväät. Hetken sain kuvailla ympäristöä, sitten olikin jo kiire rantsuun. Sekin löytyy Paimiosta, suuntana oli siis ankkalampi.

pikainen pulahdus veteen

Paljaiden varpaiden heiluttelua hiekalla. Paljaat varpaat kuuluvat lasten kesään.

Vilkkaalla ja uteliaalla pojalla on elämä touhua täynnä. Pääasiassa ihan asiallista ja tarkoituksen mukaista.
Talvi ja kevät on hänelläkin koulun ohella kulunut jäähallilla. Vuoden takainen tauko teki hyvää ja syksyllä uudelleen aloitettu harrastus lähti liikkeelle hienolla energialla ja innolla. Osaksi myös AD/HD lääkityksen aloitus helpotti treeneissä olemista. Osaksi myös toisten olemista juniorin kanssa. Välillä tuntuu, että vaikeinta on muiden harrastajien suhtautuminen poikaan taitoluistelemassa. Varsinkin joidenkin pienten tyttöjen on vaikea ymmärtää, että poikakin voi luistella.
Mutta onneksi joukkoon mahtuu myös mukavia ja suvaitsevaisia tyttöjä. 🙂

Kisakokemusta hakemassa. Into on kovempi kuin taidot ja maltti, siksi ehkä ei lopputulos ole ollut toivotunlainen.

Toisena harrastuksena on ollut paini. Se on hieman miehisempi laji, jossa saa juosta ja riehua toisten poikien kanssa. Onhan siellä onneksi myös muutama tyttö tuomassa tasapainoa. Painissa ei olla kisailtu, mutta sitäkin juniori haluaisi kokeilla, pitää katsoa miten into ja aikataulu syksyllä antavat myöden.

Äitienpäivää vietimme anoppilassa maalaustalkoiden merkeissä. Sää onneksi suosi reippaita maalareita.

Aita sai uutta maalia pintaan.

Kaikki eivät jaksaneet kovin kauan keskittyä maalaamiseen…

Koulun sai myös juniori päätökseen ja ensimmäinen asia jonka hän katsoi todistuksesta oli, että ” siirretään 3. vuosi luokalle ”
Se riitti hänelle. Kuten myös meille vanhemmille. Yritys on ollut hyvää koko vuoden, välillä on tullut pieniä herpaantumisia. Ulkoiset tekijät saattavat välillä olla hankalia hallita ja toisten provosointi ja parempi tilannetaju saavat toisinaan aikaan ongelma tilanteita.

Mutta kesäloma alkoi molemmilla ansaitusti. Kohta alkaa kesän ainoa leiri, se on yllättäen luisteluleiri 🙂

Hyvää kesälomaa kaikille jo lomansa aloittaneille!

Minä odottelen omaa lomaani vielä muutaman viikon….

Taas on kesä tullut, melkein jo mennytkin. Ei niinkään almanakan mukaan, onhan kesäkuu vasta aluillaan. Tämän hetken normaali lämpötila vaan tuntuu kovin kylmältä, kevään ennätys helteiden jälkeen.

Omenapuu kukki komeasti toukokuun puolessa välissä.

Nuoremman tytön alakoulu taival tuli päätökseen. Hienolla todistuksella on hyvä siirtyä yläkouluun. Tammikuussa läpäisty pääsykoe mahdollisti kieliluokalle pääsyn. Pekingissä aloitettu englanniksi opiskelu saa nyt jatkoa ja sujuva englannin taito on varmasti hyödyksi tulevaisuudessa. Valtava innostus voimisteluun viime syksynä on jatkuvan harjoittelun tuloksena kartuttanut taitoja ja notkeutta.

Flikki ilman patjaa onnistuu jo hyvin. Trampoliinilla kolmen flikin sarjakin sujuu hyvin.

Taitoluistelu on kuitenkin se tärkein ja rakkain juttu.

Alku kauden hankaluudet ja pahan kisajännityksen pilaamat kisat hieman toivat pahaa mieltä. Finaali paikkojen huvetessa ohi suun, meinasi tytölle tulla totaalinen uskonpuute. Viimeistä finaalipaikkaa lähtiessä hakemaan, sai jostain kaivettua tahtotilan, että ”mä haluun sen finaalipaikan!” Kauden paras suoritus kisoissa ja sillä irtosi paikka finaaliin. Finaalissa vielä kolmas sija. niin kausi oli onnellisesti luisteltu loppuun.

Tämän kuvan tunnelmaan lopettelen tällä kertaa.
Koskakohan palaillaan… 🙂

Kummasti tuntuu aika rientävän 🙂 Aika ajoin katselen tuota blogin nimeä tuossa näytön reunassa ja ajattelen ”kohta” laitan sinne jotain. Aina se tuntuu jäävän. Jotenkin vaan ei ehdi, jaksa, viitsi, eikä oikein ole mitään kerrottavaakaan. Elämä tuntuu olevan niin kovin arkista, tylsää ja niin tavallista. Ketä ihmeessä kiinnostaisi viikosta toiseen pähkäilyt mitä tänään syödään, mistä taas rahaa uusiin vaatteisiin tai varusteisiin. Jokunen kiva kuva on tullut kuluneen vuoden aikana otettua eli jotain näytettävääkin on kertynyt. Hyviäkin asioita on tapahtunut, isäntä pääsi vihdoin töihin, ihan oikeasti vakituiseen työsuhteeseen. Minulla taas työrintamalla ei ehkä mene niin hyvin. Työpaikka toki on, mutta parin kuukauden pakollinen loma ennen joulua hiukan kiristi joulubudjettia. Nyt lasten syntymäpäivien juhlintaan annettu loma taas kutistaa tarjoiluun käytettävää rahoitusta. Mielikuvutusta vaan peliin. 🙂

Viime kesän ulkoilu reissulta pari kuvaa. Kohteena oli Torronsuon Kansallispuisto. Pari kypsää lakkaakin löytyi, mitään suurta suosiota kyseinen marja ei lapsien keskuudessa saanut. Hillona kuulemma toimii juuri ja juuri 🙂