Ehdimme vielä toiseenkin Temple fair tapahtumaan. Sinänsä hyvin meiltä, koska näitä oli vain 31.1 – 6.2 välisenä aikana. Mehän saatamme joissakin asioissa välillä olla hieman hitaasti toimivia… ;D
Ditan Temple fair on sama missä olimme viime vuonnakin. Minä olisin mieluusti nähnyt jotkin muutkin, mutta päätimme ottaa varman päälle, että lapset saavat hattaraa. Hattarasta oli puhuttu jo edellisen reissun kohdalla ja pettymys oli suuri kun sieltä ei hattaraa saanutkaan.

Taitaa olla pääportti. Ditan Parkkiin pääsee useammastakin portista. Melkein joka puistoon tai asuinalueelle tai kauppakeskukseen tai sairaalaan on vähintäänkin etelä,- pohjois,- länsi,- ja itäportti. Rakennuksiin ne tietysti ovat ovia, mutta puhutaan kuitenkin portista.

Ei sinne alueelle ihan noin vaan mennä. Luonnollisesti pitää ostaa lippu. Ne eivät kylläkään ole hinnalla pilattu. Lapset pääsevät ilmaiseksi ja aikuisetkin vain 10 -20 rmb:tä. Turvatarkastus metallin paljastimeen löytyi kummastakin temple fairistä. Dongyuen temppelillä laukku piti läpivalaista, täällä heiluttiin vain käsikäyttöisillä metallin paljastimilla.

Lyhtykujaa pitkin varsinaiselle festari alueelle. Täällä ei koristelussa pihistellä. Huomaa selvästi, että koristeet ovat halpoja ja työvoima on halpaa. Kenen mielikuvitus riittä luomaan mielikuvan siitä miten kaupungin työntekijät ripustavat kaikkiin puihin montaa sataa lyhtyä? Alimmaisista oksista aivan latva huitukoihin asti, todennäköisesti vain tikapuut apunaan…

Klassinen myyrän nuijimis-peli.

Lapset heittivät tikkaa. Itsensä kokoisen pehmolelun saaminen pelistä, ei ollut kovinkaan vaikeaa. Tikan heitossakin, jos sai kaikki 10 tikkaa rikkomaan pallon, sai valita ison pehmon. Lapset saivat kumpikin lohdutus hylkeen, onneksi pienen. 🙂

Kuten näkyy paikalla oli paljon muitakin ihmisiä. Ditan Parkin Temple Fair on kaikista suosituin näistä tapahtumista. Se on myös eniten markkinoiden kaltainen, ruokakojuineen, peleineen, esiintymisineen ja tilpehöörikauppiaineen. Tänne myöskin turistit löytävät tiensä, jos ovat löytääkseen. Päivittäinen kävijä määrä taitaa olla siinä 100 000 henkilön paikkeilla. Ruuhkaa siis oli, toki paikkakin on suhteellisen laaja eli kulkemaan pääsi vielä ihan kohtalaisesti. 🙂

Sitten pää-asian kimppuun! Tai toiset kävivät, minulle ei hattara oikein uppoa.

Ruokaa oli tarjolla montaa lajia, ekassa tikussa taisi olla mustekalaa, ehkä. Seuraavana nuudelikeittoa, se on yleensä ihan syötävää. Sitten tarjolla palleroita. En tiedä mitä olivat, näyttivät tuulihatuilta, mutta tiiviimmiltä eikä niissä ollut täytettä. Tämä lihavarras oli meidänkin valintamme, oikein hyviä!

Jep, näitä syötiin! 🙂

Nämä hieman eksoottisemmat vartaat jätettiin väliin. Ensin katsoimme, että kesäiset kaskaat ovat päässeet taas estradille, mutta taisivatkin olla skorpioneja tai jotain niiden sukulaisia. Lähinnä pyrstön piikki tuo skorppionin mieleen, tietoa ei tälläkään kertaa ole. Koskakohan on…? 🙂

Syömisen jälkeen lähdimme kiertelemään ja katselemaan ympärille. Lapset kävivät perinteisellä ajelulla.

Mukavia nuo Temple Fairit, taidan mennä ensi vuonnakin jos vaan mahdollista. Joku uusi paikka voisi olla taas kiva nähdä.

Niin sitä lomaahan tässä on vietelty, se spring-loma. 🙂
Temple fairit oli ainoa asia mihin halusin ehdottomasti päästä käymään. Olimme sellaisilla viime talvena täällä käymässä ollessamme. Ne ovat tavallaan markkinat jonkun temppelin alueella tai vieressä puistossa. Kiinan opettajallemme kertoessamme minne olemme menossa, tuli vaihteeksi kielimuuri vastaan. 🙂 Me emme tienneet tapahtumalle muuta nimeä kuin temple fair, suomeksi markkinat, eivät auttaneet yhtään, jostain kumman syystä. En tiedä selvisikö hänelle mihin olemme matkalla. Ihme sinänsä, näitä kun on useammat pitkin kaupunkia, ainakin 7 tai 8 eri paikassa. Nyt luin jostain, että kiinalainen nimitys näille on ”miao hui”, merkistä ja toonista ei mitään tietoa. 🙂
Eka paikka johon menimme oli Dongyue Temple fair. Kuinka ollakkaan löysimme vissiin ainoan paikan näistä missä paikalliset käyvät oikeasti sytyttämässä suitsukkeita ja osoittamassa kunnioitusta munkki-patsaalle. Muutenkin tämä taisi olla paikallisten suosima kohde, ei niinkään länkkäri turistien.

Sen tarkemmin en muista ketä patsas esitti eli parempi olla puhumatta ohi suun tällä kertaa.

Suitsukkeita sytytellään ja niitä sai jättää pataan sauhuamaan.

Dongyuen temppeli on taolainen temppeli, taitaa olla vanhin ja perinteisin temple fair paikka. Tämä temppeli sai alkunsa Yuan dynastian aikana ja kukoistus kauttaan Dongyuen vietti Ming ja Qing dynastioiden aikana. Julkiseksi museoksi se muutettiin 1995.

Tanssi esitys temppelin edustalla.

Onnen palikka kaide, näitä palikoita sai ostaa sisään tullessa ja ripustaa sisäpuolella, melkein minne vain.

Esiintyjiä oli jonkin verran. Tämä tyttö sai hienosti itsensä taiteltua ainakin kolmin kerroin. Ilma oli sen verran viileä, että ripeästi täytyi esitys vetää, etteivät paikat jämähtäneet. Minä palelin talvitamineissani kun katselin tytön ohutta esiintymisasua.

Poika leikki itsekseen koripallon kanssa, ei selvästikään tiennyt miten sillä pelataan. Eikä hänestä varmaankaan keittiö hommiinkaan ole, ei meidän keittiöön ainakaan ole asiaa tuolla huolettomalla asenteella astioita kohtaan 🙂
Ei ne kylläkään pudonneet…

Nämä hiiret olivat lasten suosikki. Rauhallisesti juoksentelivat heille tehtyä kiipeilytelinettä edes takaisin.

Lasten pettymykseksi täällä ei ollut kuin pienella alueella muutama pöytä myyntisälää. Nämä kukat näyttivät kivoilta jostain tuollainen voi joskus tartuakin mukaan. Lapset saivat kumpikin käyttää spring-festivaali lahjaksi saamaansa rahaa ja sehän tänne tulon tarkoituskin oli ollut. 🙂

Päivä oli tuulinen ja viileä, mutta ilma kohtalainen. Temppeli alueelta poistuimme pizza hut:n syömään. Ruoka oli ihan kohtalaista, jälkiruuat kolmannen takaisin lähetetyn annoksen jälkeen vasta oikein. Mikä niissä mahtoi niin vaikeaa olla? Kolme kertaa näytimme listasta kuvaa, tuota me haluamme… Taisi olla vaan kiireinen päivä ja loma stressiä henkilö kunnalla, onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. 🙂