Sain kuvattua meidän ostokset 🙂

Leipä ostettiin, kehuivat, että on ruisleipä, niin pitihän sitä testata. Ei se ihan ruisleipää ole, mutta aika lähellä perunalimppua. Hieman pippurisemman makuinen tosin ja ei ihan niin makea. Ja kyllä leipä oli kokonainen ostettaessa 🙂

Tytön koristelema laatikko. Ekassa kuvassa mun mielestä oikein päin, silloin siinä voisi säilyttää jotain, vaikka kyniä.Muutama liitu tuli myös mukana. Toisessa kuvassa pohja ylöspäin. Muuten tyttö seisoskelee päällään. Pienet suunnittelu virheet annettakoon anteeksi. 🙂

Juniorin avaimenperä. Pienen etsimisen jälkeen sekin pääsi kuvattavaksi.

Eli leipä 35 rmb, laatikko 50 rmb ja avaimenperä 10 rmb eli lahjotimme hyvään tarkoitukseen 95 rmb. Ja-huu! Olimmepa avokätisiä! 😀 No jaa… tuskin olisin Suomessakaan laittanut sen enempää likoon 🙂

Vaihteeksi koululla oli järjestetty rahan kerjuu tapahtuma. Samalla siihen oli liitetty oppilaiden esityksiä. Tuntuvat tuolla koulussa olevan innokkaita keräilemään rahaa yhteen jos toiseenkin paikkaan. Aika ajoin tulee viestiä, jossa kerrotaan miten koulussa on puhuttu siitä ja tuosta katastrofista ja lapsi voi sitten tuoda lahjoituksen aiheeseen liittyen seuraavana päivänä. Hieno asiahan hyvätekeväisyys on, en sitä kiellä, mutta pitääkö joka paikkaan olla rahaa keräämässä? Keräyslistalla on ollut myös koulun eri juttuja, urheilu välineitä ja uimahallia. Välillä ollaan mietitty, että mitä se huikea lukukausi maksu oikein kattaa ja mihin se menee? Sillä kun ei tunnu saavan kuin kohtalaisen opetuksen ja muutaman kirjan.Meillä on kyllä ollut tuuria opettajan kanssa. Tytön luokan vaihdon seurauksena hänen opettajansahan luonnollisesti vaihtui myös.Tämä nykyinen opettaja on ollut mukava ja osaa hommansa. Tyttö on oppinut englanninkielen todella nopeasti, ymmärtää jo suunnilleen kaiken mitä opetetaan. Kiitos kuuluu opettajan paneutumiselle asiaan. Ja viimeisimmän kokouksen päätöksenä lukukausi maksut nousevat ensi vuonna. Toivotaan, että kuitenkin vasta lukukaudesta 2013-2014. Korotus on sellainen ”maltillinen”
15%- 20%! Eli tulee tuntumaan kukkarossa. Hinta alkaakin sitten jo lähentelemään parempien, tai ainakin paremmin ulkomaalaisiin tottuneiden koulujen hintoja.

Ohjelma alkoi muutamalla piano esityksellä. Tämäkin pikku-poika soitti tunteella ja ilman nuotteja, ihan hyvin. Huomasi kyllä, että harjoitteluun oli käytetty tunti, jos toinenkin.

Sitten ohjelmassa hieman epävireisempi Petteri Punakuono laulu esitys. Intoa ei joukolta puuttunut. He saivat myös yleisönkin hetkeksi hiemaan hiljenemään.

Tätä poikaa kävi oikeasti sääliksi, hän soitti ihan hyvin, hieman hiljaa tosin. Mutta yleisö piti niin kovaa meteliä, että soitto tuskin kuului puoleen väliin auditoria, jossa istuimme. Minä en olisi halunnut sille yleisölle esiintyä. Ketään ei kiinnostanut esitykset, tärkeämpää oli keskustella vierustoverin kanssa ja huudella vielä tervehdykset parin penkkirivinkin päähän. En ole koskaan ennen ollut näin huono käytöksisen yleisön joukossa, ja jokunen päiväkodinkin juhla sentään on tullut käytyä läpi tässä vuosien varrella. Puhelimen sulkeminen ei tietenkkän tullut kysymykseenkään, miten sitä muuten kertoo tutuille osallistuvansa hyväntekeväisyyteen…

Ei varmaan kukaan muistanut tällekään pojalle kertoa, että lavalla olisi esitys meneillään.

Näitä tabletilla kuvaavia oli jonkun verran, pitää sitä nyt esityksiä ottaa videolle, jos vaikka joku erehtyy kysymään niistä jotain… 🙂

Lopuksi vielä esitys Lelukaupan joulu.

Oppilaiden esitysten jälkeen päästiin itse asiaan eli, hyväntekeväisyyteen. 🙂 Myynnissä oli oppilaiden tekemiäs kynttilöitä, mukeja, puulaatikoita, avaimenperiä….

…tauluja…

…torttuja…

…leipiä…

…joulukoristeita, taisivat olla kuusen koristeita.

…avaimen periä, tai kännykkä koruinakin toimivat 🙂 Tehty sellaisesta höhhöksi kuivuvasta muovailumassasta, en tiedä sen massan oikeaa nimeä 🙂

Ja löytyihän paikalta tietysti myös ilmapallo hahmoja. 🙂

Kyllähän meillekin jotain pientä tarttui mukaan. Ihan kannatuksen vuoksi ja lasten näkemän vaivan takia. Pitänee ottaa kuva meidän ostoksista, koitan muistaa. 😉