Ensimmäisen kerran olimme hyödyntämässä halpaa kiinalaista markkinataloutta. Jo ennen tänne tuloamme olin päättänyt siirtää juniorin silmälasien hankinnan tänne. Suomessa silmälasit maksavat hunajaa. Varsinkin kun vahvuutta löytyy ja pahempi juttu eli hajataitto, se tuo lisää hintaa laseihin. Onneksi ovat olleet maksusitoumuksella edes kerran vuodessa. Noin 150 euroa oli taannoin linssit juniorin laseihin ja sillä kertaa kehykset puoleen hintaan vai olivatko peräti kaupan päälle valikoimasta. Kerran vuodessa tuo ei olisi paha juttu, mutta kun lasten lasit eivät ole timantteja, ne naarmuuntuvat, kaikista kova pinnoista ja naarmuuntumisen estoista huolimatta. Myöskään kehyksiä ei saa ratakiskoista valmistettuna, joten ne vääntyvät ja löystyvät hyvinkin nopeasti. Silmälaseja saisi olla uusimassa parhaimmassa tapauksessa kerran kuukaudessa, puoli vuosittain rupeaa olemaan melkein pakko uusia lasit. Ainakin, jos meinataan niistä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Eli me siis suuntasimme silmälasi ostoksille.

Vähän kuvaa viereisestä liikkeestä.

Hakusessa meillä oli molemmille pojille, juniorille ja Isännälle, uudet lasit. Isännälläkin oli jo hieman aikaa lasien uusimisesta, joten tarvetta uusille lasille oli. Hänelle saatiinkin muutaman kerroksen jälkeen ravattuamme mieleiset lasit. Vahvuuttakin tarkisteltiin samalla, aavistus taisi tulla lisää tehoa linsseihin. Ei välttämättä hyvä asia minun kannalta, joutuu panostamaan enemmän ryppyvoiteisiin nyt kun mies näkee iän ja painovoiman vaikutuksen selvemmin 🙂

Valikoimaa liikkeessä josta ostimme isännälle uudet lasit.

Vähäsen fiksattiin vielä Juniorin lasien sankoja, niihin laitettiin hauskat stopperit korvan taakse. Sankoja kun ei oikein voi vääntää sopivampaan muotoon. Lämmittämällä ehkä onnistuu.

Isännän uuden lasit. Melkein samanlaiset kuin vanhatkin, hieman kevyemmän näköiset ja eri väriset. Hintaa näille tuli 430 rmb eli n. 50 euroa.

Juniorin lasit. Värin hän valikoi aivan itse 🙂 Nämä maksoivat 160 rmb eli n. 20 euroa. Tuohon hintaan ei hirveästi harmita jos eivät kovin pitkälle ensi vuoteen kestäisivätkään. Pidän peukkuja, että edes halloweeniin kestäisivät 🙂
Tuossa liikkeessä josta Isännän lasit ostettiin oli useampaakin kivan näköistä mallia lapsille. Hinta haitari oli 90 -150 rmb eli tiedän kyllä mistä juniorin seuraavat lasit hommataan. 🙂

Joka päivä syödään, yllätys yllätys! 🙂 Mutta, joka päivä ei tule otettua kuvia siitä mitä tuli syötyä. Joitain kuvia sentään ja valitettavasti amatööri-kuvaajan jäljiltä syötävät eivät näytä aina ihan samalta kuin livena.

Tässä on kala päässyt uimaan viimeisen kerran johonkin tuliseen soosiin.

Katkarapuja leivitettynä korppumuruun ja uppo-paistettu.

Kasviksia lämpimällä pedillä.

Keitettyjä kurpitsan kukannuppuja, olivat itse asiassa ihan hyviä.

Lehmää suikaleina soosissa, ei tulinen, ja tiskiräteiltä näyttäviä neliöitä, joihin liha pitää rullata sisälle. ”Räteistä” en tiedä mitä olivat, pelkästään olivat hyvin mauttomia, mutta lisukkeilla syötäviä.

Siellä chilien ja kasvisten alla on kala piilossa, suhteellisen tulinen liemi oli keittynyt kalalle. Ei lasten suosikki 🙂

Ja lopuksi jätskivene. Omenasta oli veistelty purjeetkin 🙂

Kiinassa vietetään parhaillaan mid-autumn festivaalia eli keski-syksyn juhlaa. Tai kuujuhlasta tai kuukakkujuhlastakin puhutaan. Koko juttu on n. 3000 vuotta vanha perinne, jolloin juhlistetaan kahdeksannen kuun täysi kuuta. 🙂 kuulostipa hassulta 🙂 Legendoja Kiinassa riittää kuuhun liittyen useampia, mutta syksyllä alunperin pääpaino on ollut runsaasta sadosta kiittäminen ja uutta hyvää onnea toivoen.

Siinä se juhlakalu möllöttää. Hieman oli sumpurainen ilma kuvan otto hetkellä, mutta samalta se näyttää tälläkin puolella palloa.

Nykyisin mid-autumn juhlaan kuuluu perheen kanssa syöminen ja ajan viettäminen. Suurta roolia, jopa stressiin asti, näyttelevät kuukakut. Niitä on ennen annettu vain perheelle, mutta nykyään niitä lahjoitetaan opettajille, pomoille, ystäville. Kaiken huippu on, että paikallisetkaan eivät edes juurikaan pidä niistä. Mekin pääsimme maistamaan perinteisiä kuukakkuja, ilmeisesti paputäytteellä. Meidän pohjoismaisen herkkään makuaistiin ne eivät sopineet. Kenenkään, lapsetkaan eivät pitäneet niistä. Valitettavasti kuvaa en muistanut ottaa, sillä laatikko ja muutenkin lahjapakkaus on näissä kakuissa aina todella hieno ja ylellinen, myös meidän kakuissa paketti oli se paras juttu. 🙂

Nämä yksilöt ovat lähi marketin tiskiltä bongattuja. Meidän näyttivät aivan samanlaisilta.

Tässä kuukakkuja paketti tolkulla. Parhaimmillaan taisi 6 kpl paketti maksaa 600 rmb:tä. Joten ei puhuta ihan mistä tahansa pullista, keskihinta taisi pyöriä siinä 100 rmb:n paikkeilla laatikko.
Hyvä asia syksyn juhlalla on ylimääräiset vapaapäivät koulusta ja töistä.

Lähinnä kylläkin vaan katseltiin 🙂 Meidän shoppailu-reissut ovat olleet hyvinkin kukkaro ystävällisiä. Minulla ainakin on vielä totuttelemista myyjien paljouteen ja palvelu halukkuuteen. Jos esitelty paita ei jostain syystä miellytä, tuodaan aikailematta uusi, hieman erilainen. Kun sekään ei ole hyvä, taas ilmestyy uusi esiteltäväksi 🙂 Mistäköhän Suomesta löytyy samanlaista palvelua….? 🙂
Välillä oikean kassan löytäminen saattaa olla haastavaa, vaate,- tai tavaraloossit ovat jonkun myyjän vastuulla, mutta rahaa he eivät käsittele. Kirjoittavat vain kuitin, jolla käyt maksamassa kassalle, missä se sitten lieneekin, ja tulet takaisin maksetun kuitin kanssa ja saat vihdoin tavarat, jotka halusit. Tarkistus pussin sisälle ei ole ollenkaan huono tapa ennen loossista lähtöä. Näitä loossi-systeemejä löytyy mm. ostoskeskuksista, näyttävät aivan ”tavallisilta” tavaratalon osastoilta.

Koulutarvikkeiden oston yhdistimme näppärästi keskustan turisti pyydykseen tutustumisen. Wangfujing:n kävelykatu on reunustettu isommilla ja pienemmillä kaupoilla. Kaikkea ”perinteistä kiinalaista” mitä turisti keksii Pekingin reissullaan haluta, löytyy täältä.

Päivä oli kuuma joten pientä jonoakin oli näkyvissä jäätelökioskilla… 🙂 Kioskin luukku on aivan kuvan vasemmassa laidassa ja jono jatkuu vielä kuvan ulkopuolella melkein toisen mokoman…

En tiedä saisiko jasmine icetea-jäätelö aikaiseksi Suomessa samanlaisia jonoja, näinkään kuumana päivänä. 🙂
Vastaavia jonoja ei muissa jäätelökioskeissa tai tee/kahvi paikoissa ollut.

Huomatavasti rauhallisempi kioski, juotavaa löytyy kyllä vähän joka lähtöön.

Pari kuvaa Wangfujingin ostoskadulta.

Koulutarvikkeita ei löytynyt sillä kertaa kuin puuvärit, yliviivaustusseja pari kappaletta ja uusi isomman tytön juomapullo. Loput listan tarvikkeista löytyi lähi-marketista, jossa tuntuu olevan suhteellisen hyvä valikoima vähän kaikkea. Edellyttäen, että se on kiinalaista. 🙂 Tai jos joku lipsahdus on päässyt tapahtumaan niin se kyllä kompensoidaan nelinkertaisella hinnalle. Etteivät vaan paikalliset hairahtuisi mokomille ulkomaan jutuille, voivat olla vaikka parempia kuin paikalliset… 🙂

Vihdoinkin alkoi koulu, viimeiset päivät hartaasti odotettu opintie pääsi lopultakin alkamaan. 🙂 Sisäilman hajujen takia tehty ilmanpuhtausmittaus siirsi koulun aloitusta kolmella päivällä. English-track johon tyttö kuuluu, muutti nyt koulun alakaessa uudella juuri rakennetulle puolelle. Luokkahuoneet olivat vielä koulun alakaessa kalustamatta ja viimeistelemättä. Siitä syystä siellä haisee rakennustyömaalle. Ei ollenkaan huono juttu tarkistaa etukäteen myrkky-arvot luokista, eikä vasta sitten kun joku on jo sairastunut.

Kaksi päivää on tyttö koulussa siis jo ollut ja on tykännyt. Kavereitakin on saanut ja tietää jopa jo joidenkin nimenkin. Äkkiseltään saattaa tuntua helpolta muistaa luokallinen uusia nimiä, mutta hankalaksi tässä tapauksessa sen tekee oudot nimet ja kieli. Kun ei osaa kieltä niin mistä tietää mikä on nimi ja mikä sana tarkoittaa jotain muuta…
Opettajalta tullut kehu palaute tytön sinnikkyydestä ja sopeutumisesta auttaa uskomaan siihen, että hän pärjää koulussa.
Itse en välttämättä olisi vielä toisena päivänä naureskellut ja puhunut vierasta kieltä muille. Varsinkaan kun tyttö ei todellakaan osaa vielä englantia. Harjoittelemalla sitä onneksi oppii ja motivaatiota nyt tuntuu olevan. Ja myöskään yrityksen puutteesta ei voi tyttöä syyttää. Reipas hän todellakin on.

Tässä kuva koulusta, tyhjänä vähän ennen koululaisten kotiin pääsyä.

Toinen kuva portilta, rakennus jatkuu vielä reilusti sivulle ja taakse päin. Hieman isompi kuin vanha koulu. 🙂