Meidän ihanat ja vihattavat karvapallot. Kavereita kun tarvitsevat ruokaa tai rapsutuksia. Raivostuttavia yömelskaajia. Karvoja kaikki paikat täynnä, ihme etteivät ole jo kaljuja. Tai no vuorotellen ovatkin vähäsen kärsineen näköisiä 🙂 Mutta kyllä ne kuitenkin ovat ihanampia kuin rasittavia. Mikään ei poista stressiä ja pahaa mieltä kuin lämmin kissa sylissä kehräämässä.

Meidän Mörri, keski-iän kynnyksellä jo. Muistaakseni viettää synttäreitä 19.2. ja täyttää seuraavaksi 7 vuotta. Mörri lähti jo hajasijoitukseen esikoisen luo. Hän väitti tylsistyvänsä yksin ja halusi Mörrin seurakseen. 🙂 Hyvin seurallinen tapaus, maatiainen jossa 1/4 persialaista. Siniveriset juuret näkyvät pyöreässä naamassa ja normaalia maatiaista tiheämpänä ja pehmeämpänä aluskarvana.

Tässä on meidän Milo. Virallisestikin siniverinen 🙂 Papereihin merkattu nimi Cougar´s Milos Columbo. Miloa käytettiin jonkin verran näyttelyissä, tasainen väritys, laadullisesti hyvä turkki, sopusuhtainen ja kaikinpuoli kaunis kissa. Ja vielä luonteeltaan todella sopeutuvainen ja kiltti. Mutta, kun häntä on liian lyhyt ja koko on muutenkin liian pieni, niin ei siellä näyttelyissä pärjää. Milo on suunnilleen normaalin maatiaisen kokoinen, ei sellainen iso kuin norjalaisen metsäkissa uroksen pitäisi olla. Mahtaisiko saada järjestettyä mini-norjalaisille omaa sarjaa…? Silloin Milokin olisi voinut pärjätä. On sillä sentään tittelinä herkkusieni, eli champion 🙂

Sitten meidän vauva, talon utelias joka paikan höylä. Kun leikityttää niin toiset leikkivät haluavat tai eivät 🙂 Manta, omituinen karvan nyppijä. Manta on myös norjalainenmetsäkissa, mutta ilman papereita. Se kun on vahinko pentueesta, tosin olin huomaavinani joku aika takaperin lehdessä taas ilmoituksen vastaavista ”vahinko”pennuista… :/ Meiltä pentu sai hyvän kodin, mutta pitääkö rotupennuilla rahastaa tietämättä kissoista mitään?
Milo ja Manta täällä vielä lämmittävät sänkyä, eihän sitä nyt yksin voi nukkua… 😉 Kissat olivat ensimmäinen asia mikä huolestutti muutossa. Heistä ainoastaan Milon olisi voinut ottaa mukaan, koska sillä on passi ja sirutettu ja muutenkin paperit kunnossa.Mutta tuskin olisi tykännyt lentomatkasta tai kuukauden karanteenista Kiinassa. Onneksi kaikki miukut on saaneet väliaikaiset kodit siksi aikaa kun me olemme muilla mailla. Kaikille tässä on sopeutumista niin meille kissattomaan arkeen kuin kissoilla erossa tutuista ihmisistä, hajuista. Ja varsinkin Milon uudella emännällä menee ehkä hetki taas tottua kissaan talossa. Hänellä on ennenkin ollut kissoja, mutta siitä on jokunen hetki jo vierähtänyt. Kumpikohan sopeutuu nopeammin Milo vai varaemäntä? Onnea, hermoja ja mukavia hetkiä toivotan kaikille kissoilleni ja heidän uusille emännille! 🙂

Kyllä talvi näyttää hienolta, jos on lunta maassa. Varsinkin kun katselee ikkunasta. En muuten ole mikään suunnaton talvi fani, en pidä kylmästä, enkä tuulesta. Myöskään lumityöt eivät sisälly suosikki ajanvietteiden listaan.
Hetken viivähdin pihalla palelemassa kameran kanssa. Ja huomasin, että meidän pihalla on ollut melkoinen vilinä.

Tässä on ollut ilmeisesti menossa jonkin sortin ”hippaleikki” 🙂

Lähinaapurikin löytyy, toivottavasti tämä kaveri pysyttelee sitten vain omassa kolossaan…
Vähän tuli kierrettyä muuallakin kameran kanssa. Taidot eivät ihan riitää siihen mitä visiot vaativat, kohtalaisen siedettäviä otoksia sain kuitenkin aikaiseksi. 🙂

Vähäsen maisemaa, auringon laskun tienoilla

Lisää auringonlaskua 🙂

Eivät kuvat oikein kerro sitä miltä tuo taivas livenä näytti. Siihen eivät taidot ja kärsivällisyys vielä riitä. Yritys on hyvä, ainakin joskus.
Isäntäkin ilmoitteli olemassa olostaan tuolla maailmalla. Nyt on kämppä hommattuna. Hyvä tietää edes hieman etukäteen minne ollaan menossa ja millaiseen kotiin pitäisi sopeutua. Kuvissa näyttää paremmalta kuin pelkäsin, kuitenkin hieman ankealta, vieraalta. Toivottavasti omat tavarat ja ihmiset tekevät siitä kodin.

Tässä on vielä meidän koti, toivottavasti se on pian jonkun toisen koti. Meitä tämä talo on palvellut ihan hyvin. Hieman tuntuu haikealta luopua siitä, vaikka se onkin vaan talo, mutta siihen liittyy paljon muistoja. 🙂

Jopas on uusi vuosi päässyt pitkälle ennen kuin ehdin tänne 🙂 Isäntä kävi kääntymässä kotosalla ja siinähän se joulu ja vuoden vaihde vilahtikin ohitse. Pintaremonttia väännettiin viime tippaan asti, mutta kyllä se valmiiksi saatiin. Vaikkakin tulimme siihen tulokseen ettei remontointi ole meidän homma, ei niinkään sillä ettei osattaisi, mehän osaamme mitä vaan… 🙂 Jotenkin se ei tunnu omimmalta jutulta. Ei tuota mitään vaikeuksia keksiä muuta ja mielekkäämpää tekemistä kuin esim. tapetointi tai listojen asettelu saatikka jälkien siivoaminen. Siivoamista ja tavaroiden hukkaamista on kyllä vielä jäljellä ihan omiksi tarpeiksi. Kiinteistövälittäjä käväsi tarkastamassa tilukset ja päästiinkin yhteisymmärrykseen hinnasta. Ja ei kun huomio kaikki jotka kaipaavat tilavaa, toimivaa ja hyvällä paikalla olevaa omakotitaloa, täällä juuri sinua odottelee sellainen ja vielä kaiken hyvän lisäksi edullisesti! 🙂
Isäntä siis lähti eilen lopullisesti tai ainakin toistaiseksi pois tästä maasta. Kämpän katselu ja löytäminen ja vuokraaminen kuuluu hänen ensi sijaisiin tehtäviin Pekingissä, toivottavasti sellainen meitä kaikkia miellyttävä yksilö löytyisi pikaisesti.

Isännän viimeinen ateria ennen lähtöä! 🙂

Meidänkin matka Kiinaan odottaa enää ajan kulumista, kaikki tarvittava paperi materiaali pitäisi olla jo hoidettu ja saatu ja maksettu.

Tässä meidän passit, junnujen täysin käyttämättöminä ja omanikin vaan vähäisellä käytöllä ollut.

Siinä se on, viisumi, ei Tallinnaan vaan Kiinaan 🙂

Lentoliput löytyy ja matkalaukut on hommattu. Jokaiselle tietysti oma. Enää ei todellakaan puutu kuin oikea päivä ja se todennäköisesti tulee nopeammin kuin minä ehdin taloa raivata ja pyykkiä pestä! 🙂