Oksennustauti on saatu selätettyä! Meni kyllä aika rytinällä koko porukan läpi, ihan konkreettisesti 🙂 Hiihtolomakin alkaa lähestyä loppuaan, isommilla toki vaan oli lomaa. Vanhin tyttö vietti laatu aikaa mummin ja papan kanssa Lissabonissa. Olisin voinut itsekin lähteä… En kylläkään heidän kanssa, mutta muuten kyllä. Vanhempi poika taas vietti laatu aikaa isänsä kanssa. Taitaa heistä tulla todella laadukkaita lapsia loman aikana 🙂 Junnut joutuivat tyytymään normaaliin arkeen kodin ja päiväkodin välillä jaettuna. Vähän ollaan päästy remonttihommiakin tekemään ja taas muistui mieleen miksi emme tee niitä kotona. Tapetti kun ei todellakaan lähde vuota kerrallaan siististi pois, ylläreitä tulee aina vastaan. Ettekä voi uskoa mitä löytyy laminaatin ja seinän välisestä raosta, kun kämppää ei ole viiteen vuoteen siivottu!!! Kyseessä ei ole siis meidän koti vaan isännän aikanaan ostama kerrostalo kaksio, joka on ollut vuokralla. Vuokralainen sai vihdoin roudattua romunsa pois sieltä ja nyt yritämme saada sitä kämppää taas asuttavaan kuntoon. Jos vaikka joku innostuisi ostamaan sen tai sitten vuokralle taas, vaikka nais-ihmiselle tällä kertaa… 🙂

Suunnitelmat työrintamalla ovat taas muuttuneet, mies ei lähdekään työmatkalle. Suhteelisen raivostuttavaa tälläinen juupas eipäs-leikki. Juuri kun on saanut ajatukset jonkinlaiseen järjestykseen ja asioita alkaa suunnitella ja järjestellä niin taas tulee ilmoitus, että suunnitelmat muuttuu. Tässä nyt odotellaan seuraavaa lähtökäskyä ja siihen uskotaan vasta kun matkasuunnitelma ja liput ovat kädessä!!!

Vatsataudin kourissa tämä talous, joten vapaa-ajan ongelmia ei ole. Juniori aloitti oksentelun eilen. Nuorempi tyttö hoiti homman viikonloppuna kun olin yövuorossa eli se siivous jäi isännälle 🙂 Isäntä itsekin nyt tautia potemassa, se ei onneksi lisää minulle työtä, ainoastaan narinan kuuntelua 🙂 Vanhemman pojan koulusta odottelen soittoa, että pitäisi hakea kotiin kun oksentaa. Ajattelin kyllä olla menemättä, voi hyvin sairastaa terkkarin huoneessa ja tulla taksilla, tartuttanut on sen muille jo joka tapauksessa enkä halua ajeluttaa junioria autossa kipeänä. Saa nähdä tuleeko minulle itselleni tämä tauti vai ei…

Vähän ollaan tehty suunnitelmia isännän tulevan työmatkan johdosta. Tarkkoja päivämääriä ei vielä ole, vain jotain arvailuja. Jos hän pääsisi tulemaan kotiin lasten synttäreille ja ruisrockiksi niin sekin olisi jo paljon… Omia työkuvioita olen kanssa pohtinut, niistä ei kuitenkaan tiedä mitään varmaa vielä. Vaihtoehtoja pitää olla ja ovet pitää pitää avoimina. Mitään ei saavuta, jos ei välillä ota riskejä. Vaikka ne pelottaisivatkin. Asioilla on onneksi tapana järjestyä, tavalla tai toisella, eikä aina niin kuin itse haluaisi…

Ihanaa, vapaa viikonloppu tiedossa! Siis ihan oikeasti vapaa, lapsivapaa 🙂 Vaikka on mukava viettää aikaa lasten kanssakin touhuillen, mutta kyllä yhteinen aika tuon siipankin kanssa on kivaa välillä. Junnut lähtevät mamman ja pappan kanssa mökille ja vanhempi poika isänsä luokse ja vanhin tyttö jää talon vahdiksi. Pitänee ottaa riski ja luottaa ettei mitään kotibileitä järjestetä. Tarkoitus on lähteä laivalle viettämään aikaa poissa kotoa, niin jää nuo vempaimet pois viemästä huomiota. Se on todella helppoa saada aika kulumaan tietokoneen ääressä istumalla ja unohtaa muiden olemassa olo kokonaan. Yks kaks huomaa, että kello on jo vaikka mitä ja aamulla pitäisi ylöskin päästä ihmisten aikaan. Ja taas on yksi päivä hurahtanut elämästä, ilman että on pitänyt olla kontaktissa muiden kanssa. Se on yllättävän helppoa. Paljon vaikeampaa on sitten sulkea se kone ja tehdä jotain perheen kanssa, jotain muutakin kuin ne pakolliset velvollisuudet. Siis oikeasti viettää aikaa perheen kanssa. Se on sitä niin kutsuttua laatuaikaa. 🙂