Arkisto, marraskuu, 2008

Juhla, Joulu YNNÄ YSTÄVYYS

marraskuu 29, 2008 - 2:05 2 kommenttia

Adventti tässä ja nyt.

Mietelmäni tälle päivälle.

Kun ja jos joskus ohitat pienen rautatieaseman, varaa sille myötätunnon silmäys.

Se on yksin nykyään, suuret junat eivät pysähdy sen luona milloinkaan.

 

Kertooko tuollainen asema sinulle mitään???

Muistuttaako se konkreettisesti jotain??????

 

Lyhyesti sanottuna:

On tulossa vuoden suurin juhla,

älkäämme sivuuttako  elämämme kulussa  vähäisintäkään.

Kaikkia tarvitaan, joka laulu ja  sen laulaja on eräs meistä. Emme itse ole sen

kummempaa. Kuka laulaa mollissa, kuka duurissa.

Jokainen haluaa sytyttää kynttilän ja hiljentyä

Arkihuolesi heitä

 

sinun ystäväsi

merilintu ja vilberi

PASSI TASA-ARVOON?

marraskuu 15, 2008 - 1:11 2 kommenttia

Katsoitko eilen telkkaria?

Mitä kanavaa katsoit?

Kakkosta toki, kuten moni muukin. NENÄTALKOOT

Sen ohjelman myötä taas kerran huomasin, että meillä syvimmänkin haarniskan

alla on hyvä sydän.

Ja auttamishalu ja huoli kaukaisistakin maapallon asukeista.

Julkisuudessa on huomattu maailman todellinen hätä, ja

auttaminen on PAAAALJON  tärkeämpää kuin omaan egoon tuijottaminen.

Otsikko on erään laulajattaren sanoista suora lainaus.

Käsiin osui juuri sopivasti laatikostani Naisten Tasa-arvojärjestön UNIFEMIN jäsenyyskorttini.

Eläkeläisenä olen saanut liityttyä siihen pienellä summalla, koska varantoni on pieni.

Ohjelma eilen oli perinjuurin liikuttava kaikkine dokumentteineen.

Mutta kun itse on pisarana tässä suuressa, sitä ei voi sanoin kuvata sitä hyvän olon tunnetta.

Pavekin lauloi ammoin: pidä huolta niistä, jotka kärsii… TOTTA

Maija Vilkkumaa  esitteessä sanoo: naistenkin oikeudet ovat ihmisoikeuksia.

Ei pidä tietenkään unohtaa ketaan muutakaan

Pitää noudattaa oikeita arvoja>:

kristillinen toivo

lähimmäisen rakkaus

ihmisarvon puolustus

luotettavuus

avoimuus

minun oma visioni vielä: elämämme eläimet …

Tee jotain,muuta kun shoppaile iloksesi.

Saat  suuremman hyvän , kun

esimerkiksi verkossa laitat

vaikka pari euroa  EL SAlVADORIIN
NEPALIIN
Jokainen löytää oman kohteensa.

Näillä ihmisillä tuolla kaukana on yhtä suuri oikeus

elää kuin meillä muillakin.

Olkaame heille JOULUN ENKELEITÄ

Antaaamme vähän vähästäkin

Näin sen kuuluu mennä

seabird

  

El Salvador

El Salvador kärsi sisällissodasta 1980–90-luvuilla ja sitä pidetään edelleen yhtenä Latinalaisen Amerikan väkivaltaisimmista maista. Sen kansantalous on täysin riippuvainen Yhdysvalloissa asuvien salvadorilaissiirtolaisten rahalähetyksistä, jotka ovat vaakalaudalla maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi. Tiheästi asuttu maa on myös äärimmäisen altis luonnonkatastrofeille: hurrikaaneille, maanjäristyksille, tulville ja kuivuudelle. Kirkon Ulkomaanapu rahoittaa El Salvadorissa luterilaisen kirkon sosiaalista työtä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten parissa. 

Pinta-alaltaan pieni El Salvador on Amerikan tiheimmin asuttuja alueita. Valtava sosiaalinen epätasa-arvo oli yhtenä syynä sisällissotaan 1980–90-luvuilla, ja sama toimeentulomahdollisuuksien puute ajaa edelleen satoja tuhansia salvadorilaisia siirtolaisiksi pohjoiseen. Maan poliittinen ilmapiiri on kuitenkin pikkuhiljaa vakautunut, ja maaliskuun 2009 presidentinvaalit sujuivat rauhallisesti. Niissä voittajaksi selviytyi vasemmistolaisen FMLN:n ehdokas Mauricio Funes.

Nyt istuvalla presidentillä on kuitenkin edessään valtavat haasteet, sillä köyhyys, valtavat luokkaerot, sisällissodan ajoista nouseva poliittinen polarisoituminen ja luonnonkatastrofit ovat jättäneet jälkensä El Salvadorin yhteiskuntaan. Huumekauppiaat ja väkivaltaiset nuorisojengit terrorisoivat aivan tavallisiakin salvadorilaisia.

Kirkon Ulkomaanapu tukee El Salvadorin luterilaisen kirkon toimintakapasiteetin vahvistamista ja omavaraisuuden kehittämistä, jotta kirkko pystyisi jatkamaan sosiaalityötään köyhimpien väestönosien kanssa.

 

 

WWW.TAIVAANVALLAT:COM

marraskuu 11, 2008 - 3:57 Kommentoi

Surffailin tässä eilen  tapojeni mukaan netissä Kirjoitukseni lähtee nyt  kirkolliselta pohjalta, koska

tämäkin aihepiiri  on nyt tavoitettavissamme sähköisesti.

Usko, uskonto ja kaikki siihen liittyvä on

perin juurin hienosäätöinen ja herkkä asia-turvanamme maailman tyrskyissä.

 Mutta joskus

on kovin vaikeaa tavoittaa tuota  yastävää tuolla ylhäällä. Älkää pistäkö pahaksenne, vaikka

teksti on vähän leikkisänpuoleista., nyt tuntuu mobiileista sinne olevan kentät tykkänään

pois.    Rimahan on kirkonmäelle jo pitkän tovin ollut niin ja näin, kaikki menevät alitse.

Kuule  SINÄ LUOJANI, olet joskus luonut medät omaksi kuvaksesi. Nyt voi kysyä tai sanoa, olet varmaan kosolti kauniimpi noin sielukkasti ajatellen- kuin nykyään näyttää.

Mehän emme enää edes noudata käskyjäsi, saatikka toivomuksiasi ja pyyntöjäsi. Rakasta lähimmäistä

niin kuin itseäsi. Älä tapa, älä edes ajattele sellaista. Älä sano väärää todistusta lähimmisestäsi.

Kaikkihan ei tähän mahdu,  kaikkiahan me teemme pyyntöjäsi rikkoen. Miten sitten voimme

olla toisten tekojen tuomareita, kun emme saa hallituksi edes oman kotimäkemme asioita.

Shamaani sanoi muinoin: ei kelpaa mihhinkään, jos ei tajjuu. Ja jos ei tajjuu, ravistele ittiäs.

Joka alueella on kivenheittäjiä, mutta pitää huomata_ usein se kivi saapuu bumerangina takaisin.

Näin se menee. Ja heikoin lenkki ei ole hän, joka on köyhä, sairas- sokea, rampa. Vaan hän. joka luulee

sen toisen olevan heikko. Uskokaa tai älkää LUOJAAN. Katsokaa peiliin, totuus.

Osoita kykysi tänään, sinulle  osoitetaan kunnioitus huomenna.

Ja Carola Ruotsista laulaa :Störst av allt.

Tuolla jossain

seabird

OLEMMEKO SANKAREITA¤¤¤¤¤¤

marraskuu 5, 2008 - 4:53 3 kommenttia

Laulu todistaa näin, mutta totuus on toista.

ME olemme luonnolle uhka numero 1,

siksi niin monet ovatkin littyneet OPERAATIO MAAHAN.

Mikä on vialla, kun ikiaikaiset sademetsätkin laonneina vyöryvät jalkoihimme.

Ja prosessi jatkuu ja suurenee koko ajan mammuttimaisesti. Se vie mukanaan arvokkaita

eläin-ja kasvilajeja- koska  suuri osa on riippuvaisia juuri näistä metsistä. Ihmiskunnalla se on

myös menetetty mahdollisuus. Monet lääke- ja ravintokasveistahan ovat peräisin juuri

tuolta. Ja  mikä pahinta, ilmastonmuutos kiihtyy kiihtymistään.

Me raivaamme metsiä pelloiksi

hankimme puutavaraa teollisuudelle

tarvitsemme polttopuuta

metsät palavat

ja ilmastonmuutos

siinä me koko komeudessamme, tai lähinnä meidän suuret sankaritekomme.

 

Nyt on aika jokaiikan kantaa vastuu.

Katsokaa, miettikää ja lukekaa WWF,fi  ja menkää verkkoon ja pistäkää apua

Niin on näennäisesti tehty sankarillinen ele

Muuten ei ole enää mitään, ollaan viimeisellä rannalla. Eikä se ole kaunis

 

merilintu

MAHTAVA OLO _KAIKESTA HUOLIMATTA

marraskuu 4, 2008 - 3:12 Kommentoi

Nyt juuri. Joillekin olen varmaan kertonut työstäväni vanhoja juttujani. Ja nyt alkaa käsissäni olla

puolivalmis ns. kirjani ensiversio. Vielä alkeellinen toki.

Kaikki lähti alkuunsa ystäväni ehdotuksesta. Minullahan on joka paikka täynnä kirjoitelmiani.

Ne ovat olleet yhtä riipin raapin kuin terveytenikin. Vuosi sitten alkoi siis kyteä ajatus koota niitä jotensakin yhteen. Etteivät katoaisi taivaantuuliin ja että lapsenlapseni myöhemmin näkisivät

konkreettisesti tuumailujani.

Vaikka tieni ovat jo paljon poissa julkisista barrikaadeista, kehoitan tässä  ihmisiä

-jotka kirjoittelevat laatikkoon

-nettin juttuja

-käyvät kirjoitusterapiakursseja.

Ei tarvitse mitään kustantamoa, vaan hieman viitseliäisyttä, jaksamista ja

omatoimisuuutta.

Eikä suuria painosmääriä, yksi riittää- sen pystyy tekemään.

Muuten käy niinkuin sen Heinäveden ukon, joka syytti kustantajaa- kirja ei mennyt kaupaksi.

Kaikki ei kiinnosta kaikkia.

 Minä puhun nyt itsestäni:

opuksentekele pyörii nyt käsissäni. Minun, sitä on kiva katsoa ja lueskella.

Olen saanut sen aikaan siis ystävän tuella. Se on konkreettisempi kuin nettisivut.

Osa minun elämään ja ajatuksiani.

Siinä on etukansi-noin 70  esseetyyppistä tekelettä ja sitten saavutetaan takakansi.

Se riittää minulle, ole onnellinen siitä.

Saksalainen mietelmä: Nuori kuolemaan, vanha työhön- mutta sopiva tähän.

Siunatuksi lopuksi KANNESSA LUKEE

ELÄMÄNI PALLOMERI kaikkine variaatioineen .Ja siinä on hyvin minunlaiseni kuva.

Kiitos vielä ystävälleni, joka avitti minua.

TAKAKANNESSA  olllaan poijussa, muttei kivinen tie ole vielä päättynyt.

Sisältä löytyy myös kuvituksia, jotka sanoisin- liittyvät taipaleihini. Seka erään toisen

ystäväni kommentteja ja arvosteluja.

Vaikka alusta loppuun mennään faktaa ja fiktiota,

silti voin sanoa : olen ainakin utopiassa kokenut joka sanan.

Miten sanonkaan, vuorilta tulee hiljaisuus,

mutta voiko hiljaisuudesta puhua ääneen.

Ei, HILJAA- ensimmäinen oppimäärä on vaikein.

Ollaan..

 

merilintu