Surffailin tässä eilen tapojeni mukaan netissä Kirjoitukseni lähtee nyt kirkolliselta pohjalta, koska
tämäkin aihepiiri on nyt tavoitettavissamme sähköisesti.
Usko, uskonto ja kaikki siihen liittyvä on
perin juurin hienosäätöinen ja herkkä asia-turvanamme maailman tyrskyissä.
Mutta joskus
on kovin vaikeaa tavoittaa tuota yastävää tuolla ylhäällä. Älkää pistäkö pahaksenne, vaikka
teksti on vähän leikkisänpuoleista., nyt tuntuu mobiileista sinne olevan kentät tykkänään
pois. Rimahan on kirkonmäelle jo pitkän tovin ollut niin ja näin, kaikki menevät alitse.
Kuule SINÄ LUOJANI, olet joskus luonut medät omaksi kuvaksesi. Nyt voi kysyä tai sanoa, olet varmaan kosolti kauniimpi noin sielukkasti ajatellen- kuin nykyään näyttää.
Mehän emme enää edes noudata käskyjäsi, saatikka toivomuksiasi ja pyyntöjäsi. Rakasta lähimmäistä
niin kuin itseäsi. Älä tapa, älä edes ajattele sellaista. Älä sano väärää todistusta lähimmisestäsi.
Kaikkihan ei tähän mahdu, kaikkiahan me teemme pyyntöjäsi rikkoen. Miten sitten voimme
olla toisten tekojen tuomareita, kun emme saa hallituksi edes oman kotimäkemme asioita.
Shamaani sanoi muinoin: ei kelpaa mihhinkään, jos ei tajjuu. Ja jos ei tajjuu, ravistele ittiäs.
Joka alueella on kivenheittäjiä, mutta pitää huomata_ usein se kivi saapuu bumerangina takaisin.
Näin se menee. Ja heikoin lenkki ei ole hän, joka on köyhä, sairas- sokea, rampa. Vaan hän. joka luulee
sen toisen olevan heikko. Uskokaa tai älkää LUOJAAN. Katsokaa peiliin, totuus.
Osoita kykysi tänään, sinulle osoitetaan kunnioitus huomenna.
Ja Carola Ruotsista laulaa :Störst av allt.
Tuolla jossain
seabird
Vastaa