Arkisto, lokakuu, 2008

PÄIVÄSI ?

lokakuu 30, 2008 - 3:55 Kommentoi

Suostu yllätyksiin, jotka voivat suistaa

päiväsi raiteiltaan.

Ne voivat sekoittaa oletetut unelmasi.

  Durant and Cheryl ImbodenDurant & Cheryl Imboden’s
Europe for Visitors
europeforvisitors.com

Google
 

”Best of the Web” Forbes and The Washington Post
Europe Paris Switzerland
Cruises Venice Austria

Germany

Germany Index

Germany Map

Berlin
Munich

Dresden
Erfurt
Freiburg im
  Breisgau

Garmisch-
  Partenkirchen

Harz Mountains
Heidelberg
Lake Constance/
  Bodensee

Leipzig
Lübeck
Münster
Potsdam
Regensburg
Rothenburg ob
  der Tauber

Car Tourism
Train Travel
GDR Tourism

Christmas Markets


Europe

Europe – Home

About Us
E-mail, PR/media info, advertising, privacy policy.

Currency Converter

Twitter logo

 
 

Regensburg

Tourist Information and Travel Guide

photo

ABOVE: Regensburg’s Steinerne Brücke and the Altstadt or Old Town, with the Cathedral dominating the skyline.

by Durant Imboden

Regensburg bills itself as ”Germany’s best-preserved medieval city.” It’s hard to argue with that description, at least when you’re wandering through the Altstadt with its 13th to 15th Century houses or crossing the Steinerne Brücke (Stone Bridge), which has carried traders and tourists across the Danube since the 1100s.

Uusi käänne voi tulla tälle päivälle.

Ta ehkäpä koko elämällesi.

Ovatko ne sattumaa, eivät toki.

Ne ovat Luojan vapauksia

sommitelmaan päiväsi

kudelmaksi.

Voi tätä päivää

tuleeko siitä parempaa

tai mitä tämä tarkoittaa

 pohtii

 

MERILINTU

HARHAPOLKUJA?

lokakuu 25, 2008 - 12:58 1 kommentti

Joskus lausutaan: elämä on joki, anna virran viedä.

Ja  sanotaan myös::vain  käytyään mananporteilla tajuaa mitä elämä on.

Ja eteenpäin: kulkija kukako olet, tiedätkö itsekään.

Kivipaadetkin ihmettelevät tätä kummajaista.

Nämä ajatukset ja paljon muuta tunkeutuvat ajatuksiin katsellessa

tämänhetkisiä tositv- ohjelmia.

Huomatkaa ihan utelaisuuttani olen alkanut seurata tätä BB_formaatttia.

Ja nyt on Kirkon ulkomaanapu siellä mainostamassa itseään.

Toivat tänne Pohjolaan Zimb:sta nuoren tumman ja heittivät meidän poikamme

tuonne kauas Afrikkaan. Toviksi vain.

Eikä varmaan kirkolta tämä ollut viimeinen negatiivinen huti.

Bisnestäkö tuo on, mihin olen luottanut.

Mutta eniten kummastuttaa näiden nuorten elämä:

 Miten laput silmillä nykyään kuljetaan.

Kielitaitoa en ala arvostelemaan, niin huono se on itsellänikin.

Mutta kun jokainen sentään näistä on käynyt jotain kouluja,

silti heille on aivan vierasta sanat ja käsitteet demokratia, kommunismi, sosialismi.

Joukossa toki on tähtiä, jotka tietävät, että kolhoosi ei ole hyvä paikka.

Ja demokratia on parempi pointti kuin sosialismi.

Ja kun aletaan puhua tälläe africanolle suomalaisesta kulttuurista, niin ei oikeastaan

kuule muuta kuin kikatusta, ciderinlitkintää ja : kato  kultturi …. kulttuuri… sen on  hmmmm.

Ja kolhoosileikin iltalauluna esitetään: maammelaulun versio–

 

Mitä koulut nykyään tarkoittavat tiedonpuulla.

Joskus oli joskus:

Oli ja on päässä edelleenkin sivujoet, artikkelit.Monien kielien tiimoilta.

Ja monia muita juttuja.

Ei muuta

Oi AIKOJA OI TAPOJA:

Mikä onkaan nykynuorison yleisin tervehdys

Mietitään sitä

jatketaan

MERILINTU

KENENKÄÄN SANA EI OLE LIIKAA

lokakuu 24, 2008 - 4:07 1 kommentti

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät:

kaikilla meillä on valtaa?…Voimaaa?????  Oivallusta, ja kaikilla

on oikeus julkituoda sitä. Toinen on viisaampi toista, mutta se ei silti

sulje pois joka ihmisen sanan arvokkuutta. Jalostakaamme omaa itseämme,

ja huomatkaamme : isoksi meitä ei tee vain suuret saavutukset. Oioioi , siihen tarvitaan

paljon sisäistä voimaa.

MINÄ: Jos voisin,antaisin maailmankartan jokaiselle pikkuiselle.

Se olisi vielä parempaa, jos  se olisi valaistu karttapallo.

MINÄ toivoisin, että se auttaisi lapsen katsetta.

Hän näkisi laajalle, niin laajalle kuin ikinä voisi.

Hänessä heräisi rakkaus ja tuntemus kaikkiin kansoihin, rotuihin, kieliin.

Ja uskontoihin.

Se on kyllä mahdotonta, mutta ainahan luotamme

huomispäivään.

Ja ihmeisiin.

Terveisin, vaikkakin syysillan tuuli soi.

Kotona on hyvä, ja siellä on ….. tarpeellinen olotila

Ei yksin, vaan kaksin yhdessä : jaettu onni on parasta

merilintu

SYYSLAULU

lokakuu 23, 2008 - 2:48 1 kommentti

Merta taas. Aaltoa ja myrskyä.

M

Pihlaja (Sorbus aucuparia)Tästä puusta kelpaa kaikki käyttöön. Lehdet teeksi, marjat syötäväksi ja lääkkeeksi, kuori värjäykseen ja puuaines tietenkin puusepäntöihin.
Tämä oli muinoin pyhä puu, omistettu Ukko ylijumalan puolisolle Raunille ja puun oksankin katkaisemisesta seurasi ankara rangaistus.
Marjoja on käytetty lääkkeenä erityisesti reumatismiin ja keuhkovaivoihin mutta niistä saa myös mainiota hilloa.

lisää

 

utta niitä rakastan. laulaa trubaduurikin.

Eivät puhalla leudot kevään tuulet nyt.

Vilberi ja minä olemme majoittuneet kammioomme.

Lämpöä rittää,

joulu tuo valoa.

Joulu— sen jälkeen lähdemme kohti kevättä.

Mutta sitä ennen toivottavasti on monen monta kuulasta pakkasaamua,

eikä vain ja ainoastaan vettä ja räntää.

Horros kohdallani on jo alkanut, olen käpertynyt

varjoon ja suojaan.

Tämmöinen tunne on varmaan monen muunkin elämässä.

Mutta on onneksi lukuisia  asioita , joihin on sitoutunut.

Muutenhan olo olisi aivan turhautunut.

Mutta kun niitä taas on vähän  hoitanut, on tilaa uusille väylille.

Voi mennä eteenpäin,

sillä jos ei lähde välillä- ei

voi tulla takaisinkaan.

Oi mikä olisi ihanampaa, kuin saada nauttia hetken

germaanisesta joulunalun ajasta.

Olisikohan näin, varmaan.

Ja senjälkeen  voi odottaa—

niin mitä.

ETTÄ ENSIMMÄINEN KUUNARI TAAS NÄKYY SELÄLLÄ:

Jotkut väenväkisin toistavat sanaa kaljaasi,

mutta siitä tulee niin alkoholisoitunut olo.

Kuunari on romanttisempaa.

Oi vapaus,

eli Grosse Freiheit

 

kuten saksanmaalla lauletaan.

Mutta sivettönnä ei voi lentää,

ja siksi pitää käyttää muita keinoja.

Sellaista on tämä, ihmisen elämä.

Syyspäivän jatkoa kaikille teille

merilintu ja hänen koiransa VILLE

RETRIITTI

lokakuu 21, 2008 - 4:05 1 kommentti

Katsele ympärillesi , kaikkialle..

taivaan miljooniin tähtiin…

ja niistä siirrä katseesi

kiviin, veteen,

eläimiin ja kasveihin.

Kuljet keskellä olentoja,joilla ei ole omaa ääntä.

Katso vielä:

katso

niin pitkään, että näet näkymättömän.

Voitko olla vapisematta

enkelien hiljaisuuden ja

Jumalan hiljaisuuden edessä.

Anno domini 2008

merilintu

Hiljaisuuden retriitit

Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.

VK 525:6

Tavallisimmin retriitti toteutuu viikonlopun mittaisena ohjattuna hiljaisuutena. Osallistujat eivät keskustele keskenään, mutta halutessaan he voivat varata keskusteluajan retriitin ohjaajalta hiljaisuuden esiin nostamien asioiden käsittelyyn.

Retriitin päiväohjelmaan kuuluvat rukoushetket, ohjaajan lyhyt pohdiskelupuheenvuoro retriitin teemasta sekä
ehtoollisenvietto. Aikaa jää runsaasti myös omaan luonnossa liikkumiseen, lukemiseen tai vaikka nukkumiseen. Rannassa lämpiää sauna ja stressin rippeitä voi käydä karistamassa avantoonkin.

Yhteiset ateriat valmiista pöydästä hiljaisen musiikin soidessa ovat nekin monelle harvinaista herkkua. Jokainen saa käyttöönsä oman huoneen ja osallistuminen yhteisiin hetkiin on luonnollisesti vapaaehtoista.

Maapallo pelastettava ja ihmisen elämä

lokakuu 8, 2008 - 3:25 1 kommentti

Miten  itselläni onkaan  hyvä olo,kun vähistä varoistani pistän joka kuukausi pienen almun.

Se ei ole paljon, mutta pisara ja monta pisaraa,,,, siitä se alkaa. Se suurinkin meri.

Me kaikki tarvitsemme vettä, ja vesi meitä.

Ja sekalaisten lahjojen sijaan voimme erilaisina vuotispäivinä antaa ns. toisenlaisia juttuja.

Tänäkin vuonna oli suvussamme  suuri tapahtuma. Minun kohdallani eli muistamisen sijaan

pistin  linkkini kautta pienen hippusen kauas Nepaliin Rumakutan kylään. Siellä on vettä mutta

ei siltaa.. Niin menin taas ohi varsinaisen asiani.

Tässä päivän lukuhetkeksi afrikkalainen runo:

Kadun paahteessa SINÄ jaksat soittaa peltirummullasi.

 

Pitkät päivät ponnistelet saadaksesi jotain sairaalle veljellesi.

Silmissäsi ja sisälläsi , siellä syvällä, on suru.

Olethan jo haudannut isäsi ja äitisi.

Elämä on tätä, sanot sinä.

Kuolema tulee senjälkeen, sanot sinä.

Sinä – vaikkakin olet vasta kolmentoista..

Haluaisit kulkea elämääsi menosuuntaan.

Ja muistaa kaiken rakkaimmistasi.

Surusi laulu  määrittää rummun tahdin.

Ja katu on aurinkoisen paahtava.

Namibian katu…..

Tätä on olla Afrikan lapsi..

Me autamme—  eikö vain.

merilintu

Halloo , Pronto, tai vaikkapa suomalaisittain halojaa

lokakuu 7, 2008 - 4:05 Kommentoi

Nokialaisuus on iskenyt suomikansaan. Nuo viheliäiset kännykät pitäisi lainvoimalla kerran

päivässä pistää äänettömälle. Olemme tekniikan edelläkävijämaa, mutta puhelinkäyttäytyminen

on meiltä pahemman kerran hukassa. Aivan kuten vanhemmuuskin.

Kun mahdollisesti esim. jossain virastossa yrittää rauhassa suorittaa asiointia- ei onnistu.

Selkäsi takana juuri silloin alkaa soida polkka, jenkka- Lordi tai Olli Lindholm. Siinä vaiheessa

ainakin minulla aivot suorittavat pikaisen ripaskan, arkiviihdettäkö. Tätäkö ihminen tarvitsee entisen

asiallisuuden sijaan.

Kun astut bussiin, siellä joku kapula jumputtaa naurua , hihitystä, älyttömyyttä.

Tässä taannoin koin vatrsin exaktin hetken, jonkun vanhan herran  mobiilikoje kajautti ilmoille

Jääkärin marssin, siinä melkein tein kunniaa. Se oli fiktivinen hetki,  kunnia sille.

Joskus puheluita käytiin hissukseen, nyt pitää yhteydenotot  näemmä hoitaa niin, että

kaikki varmasti neliökilometin säteellä  ymmärtävät tämän tärkeän kontaktin.

 

On tienoo mikä tahansa, kaikkialla täytyy olla luuri korvassa. Muinoinkin käytiin kaupassa,

eikä tarvinnut joka hedelmäsatsia kertoa tuttavalleen tai kotiin.

 

Sieltä hypermarketien hyllyjen raosta voisi vielä etsiä toisen ihmisen kunnioituksen. Kaikki eivät

halua kuulla kaikkea.

Mutta niinhän se on, kotoa saamme alkuopit. Koulusta jatkot.

Mutta ne mitä itse ns. aikuisena teemme, ne ovat itsemme aikaansaanoksia.

Ja Mobiilit ja kaistat ja kortit taas haemme kaupasta, Herraparatkoon, ettei taas

keksitä mitään uutta.

Kaikki nämä ovat hyviä ja tarpeellisia.

Niitä pitää kunnioittaa samoin kuin kanssanaapureitamme.

Ja nettikin on meille armollinen, kun osoitamme sille arvostusta.

Pistän loppuun vanhan geometrian lausekkeen m.o.t

 

Eli Mikä. Oli. Todistettava.

Siitä ei tule mitään silloin, jos kone ja käyttäjä ovat yhtä houkkia.

Kuitattu

seabird