Nokialaisuus on iskenyt suomikansaan. Nuo viheliäiset kännykät pitäisi lainvoimalla kerran
päivässä pistää äänettömälle. Olemme tekniikan edelläkävijämaa, mutta puhelinkäyttäytyminen
on meiltä pahemman kerran hukassa. Aivan kuten vanhemmuuskin.
Kun mahdollisesti esim. jossain virastossa yrittää rauhassa suorittaa asiointia- ei onnistu.
Selkäsi takana juuri silloin alkaa soida polkka, jenkka- Lordi tai Olli Lindholm. Siinä vaiheessa
ainakin minulla aivot suorittavat pikaisen ripaskan, arkiviihdettäkö. Tätäkö ihminen tarvitsee entisen
asiallisuuden sijaan.
Kun astut bussiin, siellä joku kapula jumputtaa naurua , hihitystä, älyttömyyttä.
Tässä taannoin koin vatrsin exaktin hetken, jonkun vanhan herran mobiilikoje kajautti ilmoille
Jääkärin marssin, siinä melkein tein kunniaa. Se oli fiktivinen hetki, kunnia sille.
Joskus puheluita käytiin hissukseen, nyt pitää yhteydenotot näemmä hoitaa niin, että
kaikki varmasti neliökilometin säteellä ymmärtävät tämän tärkeän kontaktin.
On tienoo mikä tahansa, kaikkialla täytyy olla luuri korvassa. Muinoinkin käytiin kaupassa,
eikä tarvinnut joka hedelmäsatsia kertoa tuttavalleen tai kotiin.
Sieltä hypermarketien hyllyjen raosta voisi vielä etsiä toisen ihmisen kunnioituksen. Kaikki eivät
halua kuulla kaikkea.
Mutta niinhän se on, kotoa saamme alkuopit. Koulusta jatkot.
Mutta ne mitä itse ns. aikuisena teemme, ne ovat itsemme aikaansaanoksia.
Ja Mobiilit ja kaistat ja kortit taas haemme kaupasta, Herraparatkoon, ettei taas
keksitä mitään uutta.
Kaikki nämä ovat hyviä ja tarpeellisia.
Niitä pitää kunnioittaa samoin kuin kanssanaapureitamme.
Ja nettikin on meille armollinen, kun osoitamme sille arvostusta.
Pistän loppuun vanhan geometrian lausekkeen m.o.t
Eli Mikä. Oli. Todistettava.
Siitä ei tule mitään silloin, jos kone ja käyttäjä ovat yhtä houkkia.
Kuitattu
seabird
Vastaa