elämän pituinen meritie

mietin tässä öisinä hetkinä kivun raastaessa olotilaani. ja muutaman heken jo poissaollut migreeni esiintyy varsin äsrhäkkäänä., se hallitsee ja tuo näkökenttään erittäin voimakkaat aurat. aloin luoda ajatuksissani
koko maapallon ja maailman kaikkeudem ihmeellistä kuultokudosta, jonka Luoja on meille osoittanut.. Olen tällä hetkellä turta, tuo jumputus enteilee pahaa.Ja tahdonvoima tiessää, kun alkaa yhtäkkiä kuitenkin asiat taantumaan.

ja mietin, kuten kaikki luovat ajattelijat hmm. me ihmiset koko viisaudessamme olemme täällä ihmeellisismpiä kaikessa.
monasti ajattelemme, kaiken kestämme . olemme kuin roboja, kuljemme eteenpäin päivästä toiseen laput silmillä .
emme suojaa ja varjele itseämme tarpeeksi. sisintämme, sieluamme. Breikki on hyvä pitää aika ajoin, miettiä miten jaksaa. huoltaa itseämme.
huollamme kaikkea muuta omaisuuttammekin. tärkein minäitse unohtuu monasti.Lyödään kipua korvalle, otetaan panadolia ja jatketaan.

ja uskotaan näihin nykyajan ihmevempaimiin. ne on hyödyntavoittelijoita..ottakaamme sensijaan rauha esille, jos ei oo Tartossa.

HILJAISUUS ON PAREMPI VAIHTOEHTO KUIN ÄMYRIEN VISKE.

SILLÄ ON TUHAT ÄÄÄNTÄ JA YKSI HILJAISUUS.
EIPÄ SILTI. NYT OTAN TOISEN ASPEKTIN ASIAAN- OLEN ITSE NÄITÄ HILJAISUUDEN SUOSIJAKANSAA. MUTTA EHKÄ PATOUTUNUT SISIN
KAIPAA JOSKUS MYÖS ULOSPURKUA. ja luolaihmisetkin joskus historiassa huusivat vihansa ja tuskansa uumenissa ulos kenenkään kuulematta.
ehkäpä silloin tällöin kannatta mennä suureen saloon, ja antaa alkukantisuuden tulla esiin. jospa se migreenikin erehtyisi pelästymään.
Muuan toimittaja ystävä kaukaa Kolin seudulta kertoi joskus, että hänelle paras keino tuskanhuutoon oli mennä Pielisjärven kalliolle ja huutaa ,siellä
vain kaiku toi takaisin äänen. ja miete ja kaunis harmonia ja rauhantee illan lopuksi

niin rattaisto voi taas ehkä toimia. ja jumputus ja migreeni kurissa

sillä elämän meri on niiiin suuri ja veneeni niiin pieni ja majakka kyllä näyttää matkan vapaudentiellä Kunhan muistaa vanhan sailoriystävän sanat
. ei kylkeä aalloille.ja pit’ää muistaa, kun on henkisesti tarkkana- silloin kykenne luotsaamaan jahdin haminaan.

eli nyt tuntuu että olen kiertänyt olen lähtöpisteessä takaisin. mutta seilit …
ja kunhan suvi kolkuttaa, ja Linda lopettaa lepäilyn .
niin kerran vielä palaan, armas Estonia.
Karoliin vie minut yli lahden se on hurmaavaa, kun jahtini ottaa voiton vedestä

Hyvää minunlaista olotilaa ja kiitos lukijat

että saan palautetta ok

Vastaa