Tapahtumien kulku alkaa ennen 2000- luvun vaihdetta,jolloin olin kurssilla
ns aarrekartan kehittämisessä..Toki varmaan tiedätte, mistä on kysymys.
Eli luennoitsijan sanoin luomme eteemme elämämme unelmat, toiveet ja
myöhemmin voimme verrata niitä vallalla olevaan todellisuuteen.

Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin päivitin karttaa- tässä tuloksia.

Vuoden mentyä on aina muutenkin tapana tehdä tilinpäätös.
Olin ilokseni tasoissa
itseni ja muitten kanssa.Omistettu omalle rakkaalle, pikkuiselle podengolleni. Sairaana, hyvin vopiuneena jaksoit vielä ilokseni

Olin ojentanut ja saanut.
Ainoa mikä mättää, on tämä hyinen talvitauti.
Talven aurinko petti. Ja aarrekartta, jonka luulin jo kadottaneeni.
Päin mäntyä se oli.

Muinoin toiveenani oli jokirsteily Venäjänmaalla.
En saavuttanut suurta Volgaa,atamaani vei sen. Siellä se virta ylväänä ohi
nimikkokaupunginsa ja Astrakanin.

Kohteena , matkani päänä unelmieni Karibia ja Tyyni Meri
En päässyt kuitenkaan tutustumaan rommiin
Martiniquelle,en oppimaan tamureen alkeita Tahitille.

Lottovoiton odotus aina mielessä.Ja hyvä menijä niillä rahoilla.
Eipä seiso tallissa Merzedestä, toto toi ja vei. Huuhaata koko juttu.
Nämä olivat konkreettisia.

Kohteena elämän oppi henkisellä puolella

Sen sijaan olen opiskellut ja oppinut. Kiitollisuutta ja positivisuutta.
Kun antaa anteeksi, on hyvä olla. Muutamat ovat yrittäneet asettaa
minua ruotuun. Ei onnistu, minä olen oman itseni herra ja tiedän paikkani.

Olen monasti voinut antaa siis käteni sovinnoneleenä, hieno tunne.
Hän, joka
ei siihen tartu, omapa on asiansa. Olen noudattanut vanhoja tapoja, Borneosta
Bruneista ja Taivaallisesta Kiinasta. Eli ei lahjoja vuoden vaihteessa vaan
sovitaan vanhat kaunat. Ja mikä parasta, olen alkanut ymmärtää elämää.
Se on taito, kuten myös uskallus . Ja rohkeus jättää hyvästit
menneelle.

Pitää luoda päämääriä uuteen, jutteli eräs tuttavani. Hän elää
nyt kaukana valtameren takana hyvin onnellisena. Mutta hän sanoo:
ei pidä tehdä vääriä valintoja, koska meille annetaan vain yksi elämä.
Olemme osa tätä suurta, kunnioittakaamme ainutkertaisuuttame ja olkaamme
onnen suosikkeja.
Minä totean tässä,pitää siis oikeassa kohdassa kääntää
selkänsä.
Muuten näkyy aina vain loittonevia selkiä, niitä riittää jokaisen
tiellä.Aika tulla ja mennä, sanoi eräs toveri muinoin ja lähti.

Pitää kuitenkin pysyä reaaliteeteissa,eikä niinkuin minä muinoin.
Lensin ja lensin- aina piti mennä kauemmas ja kovaa.

Kunnes olin viimeisten siivekkäiden joukossa Larnacassa, kun Saddam
jo rummutti menoa Persianlahdelle. Silloin pelkäsin, todella.

On siis samaa , missä ja miten toteuttaa ja elää eloaan.
Eräs keino on juuri matkustus. Jotkut huuruilevat
Kasurilassa ja Jämillä, jotkut nousevat ilmaan. Vaikka Baleaareille.
Ja minun tarinani , tämä tällä kertaa, päättyy pian.
Kerron vielä eräästä nuorehkosta seilorista, joka taivalsi kauas.
En toki tiedä, ehtiikö koskaan Salvadoriin asti.
Siellä Etelän Ristin alla lauloi merelle ikävänsä. Nadjan teemaa, ja
huusi yöhön” Hear My Song”. Ja tuuli toi hänelle viestin:
Johnny,
mua muistathan.

Eli lyhyesti sanottuna, jokainen on laulun arvoinen.

Tämän piti olla kaikin puolin asiallinen, suokaa anteeksi huumori.
Mutta lopuksi sanon, ymmärtäkää toisianne.
Älkää antako kaikkien tyrskyjen viedä.
Unohtakaa eilinen-niitä
on joka päivä. Tämä päivä vain on tärkeä ja
huominen. Ja muistakaa: vaikka kuinka paljon kokisitte ja
näkisitte-suurin osa jää huomiotta.

Jaksoitteko lukea
Hyvää jatkoa

irmaliisa laine