Suunnittelin sukupuuta. Söin omenapiirakkaa. Kävin HongKong kaupassa. Kaulapannan sieltä ostin. Sitten jalkapalloa potkin ja matikkaa harjottelin. Pii kertaa tää ja toi potenssiin kaks. Nyt on suunnitelmissa da-datausta ja itseni säälimistä. Itkemistä ja runojen kirjoitusta jeij.

Kuuntelen uniklubia. Äsken soi stella.  Musiikkia korville, villapipo kutittaa. Ruskea pipa, minu iha iki oma! Väsyttää ja huomenna kahdeksaan. Me mennään taas kuviksen tunnilla kylmään maalaamaan. Sitten on terveystietoa kera mummon, joka sokerista on. Taas se kertoo meille jostain sen tutusta jolla oli se ja se! Tautista.

Sitten painan kaasua, skootteri lentää. Ovesta sisään ja ulos taas. Koira hihnan toisessa päässä vipeltää. Sitten läksyt ja muutakin. Torstaina koulupsykologille! Saan helpotetun matititikan. Sitten ei matska satu enää! Jeij.

Nyt täytyy lopettaa. Heihei ja nähdään taas.

– Rakkain terveisin Jossutin!

Telkkarissa menee Elämä Lapselle-konsertti. Anna Abreu laulaa. Luin muistoyhteisöjä galleriasta. Ihan nuoriakin on kuollut. Ihania muistoyhteisöjä. Niistä ihmisistä oikeesti välitetään. <3 Nukuttaa ja väsyttää. Yritän vielä valvoa, ainakin yhteentoista. Täytyy katsoa BB. On pakko!

Tahtoisin välillä olla pien! Ois olo huoleton ja mieli kevyt kuin höyhen.  Mutta ei, ei ei ei eieiii! Isommaksi kasvan vaikken tahtoiskaan, mieli painaa enemmän kuin sata naulaakaan.

Kirjoitan päättömiä runoja ja syön itseni ähkyyyn!

-Jossutin

ps. Tahdon rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Hukkasin kirjeen ja lauantaina on koulua. Sain matikan kokeesta ysi plussan. On kauhea ikävä ja kaikki on sirpaleina. Isoskoulutus on tylsää, en jaksais sitä ollenkaan. Tuuli kuivasi kyyneleet ja koiralla on turvaliivi. Ulkona on pimeää ja mieleni on musta.

Äiti paistoi pullaa ja tietokone hurisee. Mustikkahilloa suupielessä ja päärynämehu kirvelee.  Nukuttaa kauheasti ja kattolampusta paloi valo. Punainen tussi hukkui ja laatikko hajos. Biologian tehtävä oli helppo ja matikka yhtä juhlaa. Hunajan tuoksuista suihkusaippuaa ja kuumaa vettä. Kohta alkaa Big Brother ja on pakko valvoa. Silmät ei pysy auki siks täytyy uinua.

-Jossutin

” Hetken tuulet ehti häntä kuljettaa
Vähän aikaa oli vapaa, piti ilmojen valtikkaa
Ja sitten ihan kuin yllättäin
Kai hän lensi pilviin
Puhtaan valkoisiin
Ainakin toivoisin niin ”

(Kaija Koo – Viimeinen lento)

Isälle, kuolemasi vuosipäivänä 8.9.2008

Sinua ikuisesti rakastaen,

-Jossutin

Voi kun mä saisin sinut takaisin tänne,

Takaisin meidän elämäämme,

Heiluttamaan häntääsi,

Elämään meidän kanssamme.

Tiedän että suojelet

Sateenkaarisillalta katselet

Etkö olisi voinut jaksaa

Vielä kappaleen matkaa

Kesän edes, hetken pienoisen..

(c) Jossutin

On niin ikävä, niin ikävä. Voi rakkaani, voi minun rakkaani..

– Jossutin

Lintu nousee siivilleen,

se lentää suoraan siniseen,

 valoon auringon, sen laulu katoaa.

( Miian laulu)

-Jossutin

” On tullut aika pois se antaa

jota niin paljon rakastaa         

Sen järjellä me ymmärrämme:

Kun toinen lähtee, toinen jää

Vain pieni lapsi sisällämme

Ei sitä tahdo käsittää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa

Kulje kanssa enkelin

Hyvää matkaa, hyvää matkaa

Sinua paljon rakastin ”

(Markus Bäckström)

Kaikki on hiljaa mun ympärilläin. Ikävä.

–Jossutin

Mä oon rikki, mä oon pieni.

-Jossutin

Tervetuloa Jossuttimen uuteen entistä ehonpaan bloggeriin!

Halu kirjoittaa on taas päällä. Siksi minä kai tämän uuden blogin perustin, mutta tästähän piti tulla erilainen, sellainen ei liian henk.koht. Miksi sitten aina avaudun! Onko se oikein, kiinnostaa Teitä lukijani! Jos tätä ylipäänsä kukaan lukee. Paitsi vanhat vakkarit! ;) Tiedätte itse ketkä on vakkareita.

Kuuntelen / katselen Youtubesta muistovideoita. Ne on kauniita, useimmat. Ne nostavat mieleen tunteet, muistot ja ikävän. Ehkä jotkut, jotka tuntevat minut muistavat että ensi maantaina tulee vuosi täyteen. Menetyksestä. (8.9.!) Mutta ei siitä sen enempää. Ei nyt eikä milloinkaan. Itkun aika ei ole nyt, vaan vasta maanantaina.

Huooh. Taas viikonloppu yksin kotona. Ensi viikonloppu siis. Porukat lähtee mökille ja ottaa koiran mukaan. Eikä siskokaan tule kotiin. Pläh. Aika tylsää, mutta samalla kivaa. Saa miettiä yksin, ihan yksin.

Noniiiin! Taas alkaa mennä niin syvälliseksi että huhhuijaa. Lopettelen, kirjoittelen, joskus.

– Jossutin