Pesualtaassa on muumimukeja, hemulin naama on saippuassa. Antti Tuisku laulaa media playerissa keittiön pöydällä. Minun käteni ovat veden alla, tiskiharja puoliksi pinnalla. Fysiikan kirja on avattuna ja luettuna pöydällä. Kynät lentäneet pitkin poikin. Sinä olit taas siinä.

Aivan samanlaisena kuin ennenkin, tuttuna ja turvallisena – silti niin tuntemattomana. Minä ajattelen sinua. Pidän usein puhelinta kädessäni, kysyäkseni mitä kuuluu. Milloin minä voin tulla käymään? Tiedän, että jos tulen, on minun tultava varkain, hiljaa hiipien. Mutta minä en halua nähdä sinua, on liikaa kysymyksiä. Etkä sinä vastaa niihin. Katson sinua sanomalehden sivulla – enkä enää tiedä kuka olet. Luen näytelmästä, jossa sinä näyttelet. Vasta äskenhän sinä olit tässä, vieressäni istumassa. Nyt sinulla on oma elämä, toinen nainen. Hän ei ole minun äitini, enkä minä ole sinulle mitään.

Pelkään, että tulet vastaan kadulla. Se nainen käsipuolessasi. Pitääkö minun pysähtyä juttelemaan? Esitteletkö sinä minut hänelle? Olenko vain ex-muijan pentu vai sinun tyttösi? Minä en tiedä. Haluan sinut kotiin.

Äiti on kai sekaisin tai sitten hän elää normaalisti. Lonkkupulloja tyhjenee liikaa ja liian usein. Puhelin soi usein ja liian kovaa. Miehet soittavat, he haluavat minun äitini – mutta minä en halua heitä tänne. Äiti ei ole enää sama. Haluan takaisin sen piinaavan hiljaisuuden!Vaihdan Mamban sävelet, näppäinten naputukset ja naurun hiljaisuuteen. Haluan, että puhelimen viestiääni vaikenee. Siideri ja lonkkupullot takaisin kauppaan.  Haluan tänne elämää.

En tiedä kuinka kauan hemuli on ollut pinnan alla. Valutan vettä päälle ja nostan sen kaappiin. Katson kuinka vesi katoaa pyörteinä viemäriin. Antti Tuisku on vaiennut. Käteni ovat kuivat ja koko tiskipöytä lainehtii vedestä. Huokaisen. Et ole enää tässä.

Sinä olet minun isäni, äitini mies. Vaikka emme ole samaa verta, olemme yhtä. Ehkä olit kanssani liian kauan, en osaa unohtaa. Tiedän, että elät tässä kaupungissa. Muistan osoitteen ulkoa, vaikka minun ei pitäisi. En ole sinulle enää mitään.

Kun mulle riittää

sinusta rippeet

niissä tiukasti mä olen kii

Kiitti ja kuitti

– Jossutin