Mistähän sitä taas aloittaisi. Pää on täynnä kysymyksiä, mutta missään ei ole mitään vastauksia. Tuntuu kuin seinät kaatuisi päälle. Olenko minä mitään? Merkitsenkö kenellekään yhtään mitään?
Ihmiset ilmeisesti luulevat, että kestän mitä tahansa. (Olen tainnut puhua tästä ennenkin.) Ehkä he luulevat, että minulle voi sanoa ihan mitä tahansa, eikä se satuta minua. Mutta entä jos minuun sattuukin? Minusta tuntuu, että muut saavat sanoa mielipiteensä ja näyttää tunteensa – itkeä silloin kun itkettää ja huutaa raivosta pää punaisena, silloin kun on sen aika. Minulta taas odotetaan myöntymistä kaikkeen, hiljaisuutta, ei vastaväitteen häivääkään. Pitäisikö minun niellä kaikki pureskelematta?
Ihailen niitä ihmisiä, jotka jaksavat katsoa minua vuodesta toiseen. Ihmettelen vain, miksi. Enhän minä ole mitään, muuta kuin ruma, ällöttävän lihava ilmestys. Vai olenko? En näe itsessäni tällä hetkellä oikein mitään hyvää. Paitsi kirjoittaminen, se on ainoa asia mitä minulla on. Ja voisin vaihtaa sen rakkauteen milloin tahansa, ihan milloin tahansa.
Minusta on ristiriitaista, että välitän tietyistä ihmisistä todella paljon! Voisin antaa henkeni, tehdä aivan mitä vain heidän eteensä. Autan heitä niin paljon kuin ikinä kykenen – autan ja kuuntelen. Mutta kuka kuuntelisi minua? Missä nämä ihmiset ovat silloin, kun minä tarvitsisin heitä? Vai olenko minä vain huomionkipeä? Mikä minussa on vikana? Valitanko liikaa? Olenko liian allapäin? Ehkä en osaa näyttää välittämistäni. Mutta en aina jaksa olla se, joka ottaa yhteyttä. Enkä se, jonka kanssa ollaan vain silloin kun ei ole ketään muuta. En halua olla varasijalla.
Ehkä tämä taas tästä, jos saisin suuni auki. Jos saisin sanottua, mitä ajattelen. Jos sanoisin vastaan silloin, kun jokin asia ei miellytä minua. Jos olisin rohkeampi. Mutta kun en ole, enkä osaa muuttua. Sanokaa millainen minun pitäisi olla? Mitä minun pitää tehdä?
Kiitos sinulle, jos jaksoit lukea tämän.
– Jossutin
” Minä olen vähän niin kuin ylimääräinen kaikessa,
käytössä vain tarpeen mukaan ”
ps. Tämä oli jo 40. artikkeli! =)
voi että. aina ”hartaudella” luen tekstejäsi. kirjoita lisää, minä ainakin lue niitä:)
Oo! :) Kiva tietää, että joku lukee.