Arkisto, marraskuu, 2011

ASKELLAN KOHTI JOULUA

marraskuu 24, 2011 - 5:57 Kommentoi

 ASKELLAN KOHTI JOULUA

SUVEN SIRPALEITA ELI MUISTOJA
näin joulu alla, puhun ensin ruuasta. koska  koko jouluruokakin voi olla
lähiruokaa.Lähiruoka on vasta sitten lähiruokaa, kun se maustetaan myös
kotimaisilla yrteillä! Mauteyrtit sisältävät antioksidantteja, tukevat
ruuansulatustamme ja tuovat hyvänolon lisäksi erinomaista makua ruokiin. Nyt
tuoreyrtit on parhaimillaan – laitetaan siis porukalla yrttireseptejä jakoon.
Voit laittaa oman ohjeesi, käyttövinkkisi tms. jakoon kommentoimalla

TÄLLAISEN TEKSTIN SAIN KÄSIINI. OLEN tässä pyöritellyt suvista tekstiä jo hyvän
tovin.

ahti ei suo antejaan, viini on viimeinen pisara mennyt. kippo kaatunut  ja
ruukku hajonnut.

saapaspari on täynnä vettä. upposivat jorpakkoon.

siksi on aika koota suvea paperille. SAIN TOSIN TUOHON ALUN RUOKATEKSTIIN
LIITTYEN  OIVAN TEESEKOITUSOHJEEN. SEN AIKA ON JUURI NYT. KAMOMILLA,
NOKKONEN,MINTTU JA POMERANSSI SOPIVASTI SHEIKATEN. ERÄS TAITEENYSTÄVÄ
KOSKENNIEMI SEPITTÄNYT.

VIINIÄ VOI TEHDÄ KOTONA, AIKA ENSI VIIKOLLA.

NYT MIETIN MITEN KIVAA OLIN MONEN TOVIN JÄLKEEN KÄYDÄ LINDAN KAA TALLINNASSA.

ELI KAIKKINEEN  TYYSTIN ANTOISA  SUVELLINEN MERI OLI MULLE

JA SAARISTON VÄKI  OIVAA JUTTUSEURAA. KIITOS HEILLE.

NYT SIUNATUKSI LOPUKSI AIOIMME ERÄÄN POPPOON KAA RANTAUTUA STRÖÖMILLE. JA KOKEA
LOOTHOLMAN JURTTAIHMEET.MUTTA SYKSYT PUHURI EHTI ENNEN SITÄ LAHDELLE

NYT SIIS pohjanpoika jo HIIPII NURKISSA,, MUTTA MENEN PIILOON

EI EN OTA SITÄ MEILLE

 MENEN VAIKKA KINGSTONIIN
 JOULUNALLA.

KESKITYTÄÄN SIIHEN  ETTÄ AJATTELEMME

VAIN JA AINOASTAAN JOULUMUORIN OLOA.
KOSKA PUKIT OVAT OPPOSITIOSSA KANSSAMME, TÄYNNÄ LOISTOA JA VIEKKAUTA

PIENTÄ SOULIA JA  MUUTA HYVÄÄ OLOA

IRMALIISA

—————————————————————-

VANHA JOULNALUSJUTTU PARHAIMMASTA PODENGOSTA LÄNSIMAALLA

marraskuu 19, 2011 - 5:10 Kommentoi

> Ja niin joulu joutuu jo taas…. Pieni tovi joulunalusjuttua      PS  SINUN PITÄÄ NYT OIVALTAA  ETTÄ JUTTU ON  VANHA. VILBERI ON JO MENNYT
koirista.koiramaisuudesta ja
kaikesta kivasta.
 Hyvät lukijani, kirjoitamme Villen kera juuri teille.
 Meidän kommenttimme on, älkää menkö huviksenne katsomaan koiran-
pentua. Se lähtee takuuvarmasti mukaan. sitoudutte vuosikymmeneksi, ne
silmät ovat kyllä kauniit. Teillä pitää olla yhteinen soundi, muuten  ette
selviä. Kyllästytte toisiinne,kuten Villepojan entiset perheet.  Liian
vilkas heille. Pitää ottaa selvää, koira ei ole kuin auto, eikö  näin ole.
Se on ajatteleva,viisas olento.
>Tässä vähän porinaa omasta Villestä.
>>Nimeni on hienoommin sanottuna Lesibcin Raider Rotuni
koirakirjassa: Portugalin podengo, kuten ymmärrätte- olen jalorotuinen
nuoriherra. Syntymäaikani:27.1.99 jossain Hämeen ja Satakunnan mailla.
Nykyinen asuinkuntani on Laitila. Sinne olen päätynyt hyvin tärkeää
tehtävää suorittamaan. Emäntäni,koiraihminen henkeen ja vereen lunasti
minut ja meillä on elinikäinen pesti. Häneltä kuoli pikkugriffoni  muutama
kuukausi ennen tuloani. Griffonihmiset, he jotka tunsivat tämän  vanhan
FIFIN, he olivat kummissaan. Mitenkä minä täytän ne saappaat, se  ei ole
tarkoituskaan. Minä olen minä koko elämäni, en kenenkään toisen  korvike-
Minulla on nyt ne elämän mahdollisuudet, ne mitä ilman olen  koko
pikkuikäni ollut. Minua ei enää riepotella paikasta paikkaan.  Ammattini
on Olla iso noin luonteeltani ja ilona kaikessa, vahtia  ympäristön
eläimiä ja ihmisiä. Mistäkö pidän, no
ruokapuolella:makkara,riisi,kuivamuona, juomapuolella vesi. Paras
ystäväni, heitä löytyy-kaikki koirat ja
> ihmiset,oman talon väki Ylikaiken Ne jotka saavat kutsua minua
lempinimilläni, Vilkku. Vilberi jne. Huonoin puoleni on se, että olen
huonosti kasvatettu.Niin on kyllä moni muukin koira ja ihminen. Johtunee
kait kasvattajasta tai kasvattajista. Ihaninta elämässsäni ovat
aamuhetket ja retket ja ilta emännän kanssa.Ja keittiön lattialla lojuva
ruokakuppi, fantastista. Ruoka siis, ja olen emäntäni myötä fanaatikko
musiikkiin. Auranaallot hehkuttaa Jamaicaa, ihanaa, millainen emäntä
sellainen koira. Me harrastamme molemmat lintubongailua, nytkin viime
kesällä olimme saaristossa muutaman päivän sukulaisten luona, aah oli
telkkää, joutsenta,uikkua…oioi. Koiranelämää parhaimmillaan.
Harmittavinta ovat sikamaiset ihmiset ja ihmiset,jotka eivät pidä
minusta. Ja ihmisten aiheuttamat kivut, lasinpalat ja muut -ne
satuttavat. Ja pientä koiransieluani kirvelee -kun minua sanotaan
pahasti. Eli kaikkineen, elämäni on mallillaan nyt viisivuotiaana. Olen
onnellinen pikkupesässäni. Kunpa
> kaikki ajattelisivat samoin. Lopuksi viikon luontoääni: ei niinkään
tavallinen, vaan emäntääni mielistellen sanon. Harrikka elossa, bravo.  Ja
kaikki linnut pihallamme. Tämä on meidän, minun ja emäntäni
yhteistyö, minä ajattelen- toinen fiksaa. Eli tarina pienen Villekullan
suuresta elämästä.( Irmaliisa siis menetti  rakkaan Fifinsä, griffon
bruxellois. Siitä on noin pari vuotta.
Koskelinin Eija ja muut griffontuntijat olivat tarjoamassa uutta. Puoli
vuotta Irmaliisa suri ja suree yhäkin, Fifillä on omapikku hauta ystävän
pihalla. Mutta elämän on jatkuttava.Monien vaiheiden jälkeen hänelle
tarjottiin Villeä. Hän, siis ei kumpikaan, ei ole pätkääkään katunut
liittoaan. NIIN ANTOISAA YHTEISELOA ON, TYÖTÄ, MUTTA ILOAKIN- VILLELLÄ  ON
OLLUT ELÄMÄSSÄÄN KASVATTAJAONGELMIA. PAPEREITTEN MUKAAN HÄN OLISI  YLTÄNYT
VAIKKA MIHIN.TÄSSÄKIN OMASSA KOIRALEHDESSÄMME ON OLLUT TÄSTÄ  RODUSTA
KUVAUKSIA. LISÄÄ LÖYDÄTTE KOIRAT COM JNE SIVUSTOILTA.)
>>Koiramaista joulunalusta kaikille, sillä samaa rotuahan
olemme me koiraimmeiset. Ei sitä koiraton ymmärrä, eikä tarvikaan. Terv.
Irmaliisa ja Ville

JÄLKIMAINITA.    HUOMAA, ETTÄ KIRJOITUS ON TODELLA  VANHA

OTAN JA NOSTAN SEN NYT

KOSKA ELÄN ETELLEEN KOIRUUDESTA