> Ja niin joulu joutuu jo taas…. Pieni tovi joulunalusjuttua PS SINUN PITÄÄ NYT OIVALTAA ETTÄ JUTTU ON VANHA. VILBERI ON JO MENNYT
koirista.koiramaisuudesta ja
kaikesta kivasta.
Hyvät lukijani, kirjoitamme Villen kera juuri teille.
Meidän kommenttimme on, älkää menkö huviksenne katsomaan koiran-
pentua. Se lähtee takuuvarmasti mukaan. sitoudutte vuosikymmeneksi, ne
silmät ovat kyllä kauniit. Teillä pitää olla yhteinen soundi, muuten ette
selviä. Kyllästytte toisiinne,kuten Villepojan entiset perheet. Liian
vilkas heille. Pitää ottaa selvää, koira ei ole kuin auto, eikö näin ole.
Se on ajatteleva,viisas olento.
>Tässä vähän porinaa omasta Villestä.
>>Nimeni on hienoommin sanottuna Lesibcin Raider Rotuni
koirakirjassa: Portugalin podengo, kuten ymmärrätte- olen jalorotuinen
nuoriherra. Syntymäaikani:27.1.99 jossain Hämeen ja Satakunnan mailla.
Nykyinen asuinkuntani on Laitila. Sinne olen päätynyt hyvin tärkeää
tehtävää suorittamaan. Emäntäni,koiraihminen henkeen ja vereen lunasti
minut ja meillä on elinikäinen pesti. Häneltä kuoli pikkugriffoni muutama
kuukausi ennen tuloani. Griffonihmiset, he jotka tunsivat tämän vanhan
FIFIN, he olivat kummissaan. Mitenkä minä täytän ne saappaat, se ei ole
tarkoituskaan. Minä olen minä koko elämäni, en kenenkään toisen korvike-
Minulla on nyt ne elämän mahdollisuudet, ne mitä ilman olen koko
pikkuikäni ollut. Minua ei enää riepotella paikasta paikkaan. Ammattini
on Olla iso noin luonteeltani ja ilona kaikessa, vahtia ympäristön
eläimiä ja ihmisiä. Mistäkö pidän, no
ruokapuolella:makkara,riisi,kuivamuona, juomapuolella vesi. Paras
ystäväni, heitä löytyy-kaikki koirat ja
> ihmiset,oman talon väki Ylikaiken Ne jotka saavat kutsua minua
lempinimilläni, Vilkku. Vilberi jne. Huonoin puoleni on se, että olen
huonosti kasvatettu.Niin on kyllä moni muukin koira ja ihminen. Johtunee
kait kasvattajasta tai kasvattajista. Ihaninta elämässsäni ovat
aamuhetket ja retket ja ilta emännän kanssa.Ja keittiön lattialla lojuva
ruokakuppi, fantastista. Ruoka siis, ja olen emäntäni myötä fanaatikko
musiikkiin. Auranaallot hehkuttaa Jamaicaa, ihanaa, millainen emäntä
sellainen koira. Me harrastamme molemmat lintubongailua, nytkin viime
kesällä olimme saaristossa muutaman päivän sukulaisten luona, aah oli
telkkää, joutsenta,uikkua…oioi. Koiranelämää parhaimmillaan.
Harmittavinta ovat sikamaiset ihmiset ja ihmiset,jotka eivät pidä
minusta. Ja ihmisten aiheuttamat kivut, lasinpalat ja muut -ne
satuttavat. Ja pientä koiransieluani kirvelee -kun minua sanotaan
pahasti. Eli kaikkineen, elämäni on mallillaan nyt viisivuotiaana. Olen
onnellinen pikkupesässäni. Kunpa
> kaikki ajattelisivat samoin. Lopuksi viikon luontoääni: ei niinkään
tavallinen, vaan emäntääni mielistellen sanon. Harrikka elossa, bravo. Ja
kaikki linnut pihallamme. Tämä on meidän, minun ja emäntäni
yhteistyö, minä ajattelen- toinen fiksaa. Eli tarina pienen Villekullan
suuresta elämästä.( Irmaliisa siis menetti rakkaan Fifinsä, griffon
bruxellois. Siitä on noin pari vuotta.
Koskelinin Eija ja muut griffontuntijat olivat tarjoamassa uutta. Puoli
vuotta Irmaliisa suri ja suree yhäkin, Fifillä on omapikku hauta ystävän
pihalla. Mutta elämän on jatkuttava.Monien vaiheiden jälkeen hänelle
tarjottiin Villeä. Hän, siis ei kumpikaan, ei ole pätkääkään katunut
liittoaan. NIIN ANTOISAA YHTEISELOA ON, TYÖTÄ, MUTTA ILOAKIN- VILLELLÄ ON
OLLUT ELÄMÄSSÄÄN KASVATTAJAONGELMIA. PAPEREITTEN MUKAAN HÄN OLISI YLTÄNYT
VAIKKA MIHIN.TÄSSÄKIN OMASSA KOIRALEHDESSÄMME ON OLLUT TÄSTÄ RODUSTA
KUVAUKSIA. LISÄÄ LÖYDÄTTE KOIRAT COM JNE SIVUSTOILTA.)
>>Koiramaista joulunalusta kaikille, sillä samaa rotuahan
olemme me koiraimmeiset. Ei sitä koiraton ymmärrä, eikä tarvikaan. Terv.
Irmaliisa ja Ville
JÄLKIMAINITA. HUOMAA, ETTÄ KIRJOITUS ON TODELLA VANHA
OTAN JA NOSTAN SEN NYT
KOSKA ELÄN ETELLEEN KOIRUUDESTA
Vastaa