Arkisto, toukokuu, 2009

LUKEMISTA LEMMIKKIEN YSTÄVILLE

toukokuu 29, 2009 - 4:50 Kommentoi

Aihe kiinnostaa minua ja sinuakin.

Lainailen muutamaa koiranalaista sanomaa. Mihin minä tavoistani pääsen,

vaikkakin kuinka rukoilisin- en tunne läsnäoloasi. Tunnen vain, että Vilberi katsoo minua. Minun on ikävä.

Ruokakaan ei maista, kun sitä pitää yksin syödä.

Pakenen todellisuutta,  tai epätodellisuutta.

Tuttu iltalevon huokaus on mennyt, ikkunalla ei vahdi kukaan.

Ei tiputtele kukaan ruokapaloja matolle.

Pikkuhiljaa tässä  kerron sinusta, mutta nyt:

lemmikkiperheissä on omia asetuksia.

Omat säännöt, ei väliä kumpi mitäkin ruokakippaa käyttää.

Missä nukutaan, yhdessä tietenkin?

Joka esine , joka ääni,  joka mainospala tuovat minulle edelleenkin mieleen sinut.

Rakas, viisas olevaiseni. Kaikkialla näen yhä tassunjäkiesi töitä.

Hulluko olen, vastatkaa????

Aamulla ensimmäseksi mietin muinaisia retkiämme, kivoja juttujamme. Tehtyjä ja tekemättömiä.

Kaikki  ei lemmikkien omistajat:

Lempikoirastaan voi pitää enemmän kuin yhdestäkään ihmisestä.

Aiheta enemmän seraavassa jutussa.

En nyt sanoa muuta: meillä oli vuotemme ja toisemme.

Anteeksi sinulle, jos joskus hermostuin ja huusin sinulle.

Sinä pikkuinen urhea koirakultani.

Kaikki on niin turhaa ilman sua.

Olit monesti yhteisössämme se viisaampi-

Joko olet löytänyt oman enkelisi

toivon kaikkea hyvää

mamma/ merilintu

 

Loppuun sopii pieni pala erästä karavaanijuttua.

Ne jatkavat meistä huolimatta kulkuaan keskellä ei mitään.

Vaikkapa Tenerin autiomaassa(Tsadia ja osan Nigeriaa), jo on kokoa.

Pituus niillä kamelijonoilla on aivan käsittämätön.

Tuhannen lauma pistää jo hämmennyksen päälle.

Nehän kuskaavat esim suolaa, samoja reittejä kuin vuosituhannet.

Pyrin kertomaan, että kaikki muuttuu- elämässä

Joku asia on ennallaan, vaikkia vuostuhannet menee ohi.Siis ennallaan nämä ERÄMAAN LAIVAT

Ne ovat hyötyeläimiä tavallaan.

Ja nämä rakkaat omamme ovat todettu hyödyllisiksi nekin:

esim kotikoiran hellyys auttaa jopa kolesteroliarvoihin. Kuittaan sanomani

YKSINÄISYYDEN VERBAALISUUS_verbejäkö, vai vain ajatusta?

toukokuu 27, 2009 - 4:51 Kommentoi

Ihmisellä : kaipaus läsnäoloon, hetkiä hyvän ystävän kanssa.

Ystävä : kaksi- tai nelijalkainen. Kirja tai hyvä

kokemus. Surukin : voimaa antava? Tapa etsiä  sen keskellä jotain pyhää arjen paineisiin.

Surullisin laulu: Espalanadilla  kuuskymmenluvulta Hootenaannyt .

 Ohitsekulkijoita kaikki, vasta

lumihangessa kuollut mies aamulla- kanssakulkijat huomasivat tässä hyvinvoinnin maassa.

Vaikka myös  rikkaiden katto kastuu  sateessa- eriarvoisuutta olemassa.?

Yhtenäisyyden siltoja enemmän

kauaskantoisempia  kuin erottavat seinät

tarpeen- kyllä toki!

 

IN GOD WE TRUST-

luotto Jumalaan.

auttaa meitä pienimmästä suurimpaan

 

merilintu

Se voi olla

ELÄMÄN EHTOJA

toukokuu 26, 2009 - 3:35 Kommentoi

Nytkö pitäisi, niin mitä:

Tässäpä kerron:

pistää cd levylautaselle ja kuunnella Patricia Kaasin uutta tulkintaa.

Lulun laulaja sen minulle esitteli kirjastomme hyllystä.

MINULLE on edessä vaikea kynnys:

elämä pistää nyt valinnan eteen : kuljenko yli vai taannunko paikalleni.

Sinä omani siellä ylhäälle tiedät , mitä tarkoitan.

Tuntuu kuin pettäisin sinut, sillä sävelien soundit olivat meille

yhteiset.

Vaikka kyllä tiedän, olit lojaali kaikessa.

Etkät varmaaan pistä pahaksesi, jos aivan pienen siivun

kuulen tuota chansonin ääntä tänään.

Mutta omasta mielestäni  ei jaksaisi vähempää kiinnostaa

pistää äänitettä pyörimään. Ne hetket olivat MEIDÄN.

Ja nyt voin sanoa, että tekee pahaa.

Vaan oikeampi sana on: eei kuulu tähän hetkeen.

Nyt mietitään, eletään, muistellen.

Luetaan Coelhoa ja tehdään ristisanaa. Ja mikä hurjinta,

koko ajan polvi särkee.

Kokeilen illalla, miten onnistuu kommunikointi Patriciaan.

Ja muutenkin aiheesta on paljon.

Eroa, enkeleitä, pahuudenvoimaa, elämää  ja elegistä

ranskalaista sanomaa.

Kaikki siksi, että parasta aikaa teen ystävä ja minä

aiheesta isompaa oivallusta

Ei  unhoon jää milloinkaan

Tuhannet asiat ja tovit kanssasi sun

Kukatkin näkyvät vuodattavan pisaroita

Ja pihamme pikkulinnut laulavat sinulle- muistollesi

merilintu

meril

OODI SILJAN LINJOILLE

toukokuu 18, 2009 - 3:58 1 kommentti

Löysin muistitikulta tämän vuosikymmenen alun jutun. Se lähtee  liikkeelle eräästä yhteydenotostani

Siljalinen infopalveluun. Olin heille hyvästä palvelusta kiitoksen velkaa ja suurinpiirtein näillä

sanoilla sain puhelimessa olevan virkailijan hyvälle mielelle.

Se oli sitä aikaa, kun yhä enenevässä määrin olin menettänyt sieluani Eestmaalle ja  SINNE LIIKENNÖIVÄLLE

Siljalle. Ensi kertaa tuolloin olin lähtenyt  muinaisella  OPERALLA  kauemmaksi Baltiaan, Riikaan.

Kerroin puhelimessa, miten turvallisilta varustamon alukset tuntuivat. Sinivalkoiset ja hylkeenkuva kyljessä.

Esim Euroopan kipparilla oli, ja on edelleen,  tapana käyttää

sanamuotoa: henkilökuntamme, miehistömme ja alus lähtövalmiina- Tervetuloa matkalle.

Tuntui, kuin hän olisi tutkinut joka mutterin. Olimme turvassa. Me kaikki ja kaiutti-

mista tuttu ripaus chansonia päälle.

Minä kiitin heitä kaikkia  olemassaolostaan, toimistossa, Europalla,menneellä Finnjetillä.

 Seacatilla, Operalla.

Kirjoittelen vapaasti, eräinä aiheina ovat juuri matkat.

Siljan alukset ja Grönin Eikka esiintyvät teksteissäni paljon.

Siis tällä kerralla tuo hylkeenkuva-alus lipui melkein äänettömästi Daugavajokea Riian satamaan.

Laivalla oli muistaakseni hyvää viihdettä ja ajakulua. Luentoja terveydestä.

Ja Maestro Misic, tuo tuntemamme jugoslaavi, ilkamoi pianon ääressä.

Kiitos että sain olla mukana ja sillä kertaa mennä ohi Räävelin.

Nytkin on kevät, kuten silloin.

Paljon on tapahtunut senjälkeen

Mukavaa ja ikävää.

Elämän virta keinuttaa – nyt aallonpohjalla.

Ehkä joskus harjalla

perhosen siivin lentelevät mietteet

 

merilintu