(Otsikko: Joku kertoi minulle että rakkaus pelastaa meidät)

heippa.

Kesä on tullut! Puissa on lehtiä ja läheisellä kukkulalla kasvaa voikukkia. Koulussa reppu kevenee kovaa vauhtia, kun kirjoja kerätään pois. Ja tänä iltana kun lähdin lenkille, oli ihanan lämmin ja sillee. =) Voisin jopa tykätä tästä, kun yleensä kaikki on aika synkkää.

En oo kirjoitellu taas mitään aikoihin. Väkisin kun ei synny mitään. Nytkin tuntuu, että tää on sellasta pakkopullaa, sellasta mikä on tosi kuivaa ja tahmeeta. Yök. Sellasta mikä laittaa yökkimää. En vaan tajua! Yleensä keväällä pää pursuaa uusia ideoita ja usein lenkkeillessä tai koulussa tunneilla tulee runonpätkiä mielee. Mutta nyt on ollu pelkkää TYHJÄÄ. Ja kirjoittajalukioon pitäis niinku syksyllä mennä. Ei hyvää päivää, täst ei tuu mitään.

Olen tainnu joskus aikasemminkin mainita persoonallisuudesta. Haluaisin olla persoonallinen, sellainen kiva. Tai no toisaalta olenki, koska oon aika pikkune. Ja mun seinällä on kuvakollaasi! Ja toiselle seinälle laitan erilaisia ja erikokoisia peilejä, onks se persoonallista?? Ja eiks blogin pito oo jo erilaista. (vaikka se taitaa olla aika yleistä nykyää.) Mutta ei kukaa puhu niin syvällisii ku meiksi. Kerron asioitani netissä, koska en pysty puhumaan ihmisille. Itken blogissa, koska ihmisten edessä itkeminen tekee minusta heikon.

And they say that a hero could save us
I’m not going to stand here and wait
I’ll hold on to the wings of the eagles
Watch as they all fly away.

(Chad Kroeger – Hero)

Tämä seuraava kuulostaa ehkä TOSI itsekkäältä mutta, kyllä mä jollain tavalla olen tyytyväinen itseeni. Eikö se niin mee, että ensin pitää oppia rakastamaan itseään, ennen kuin voi rakastaa muita. =) (Mutta vihaan itteeni silti.)

Viettäkää ihana kesä, siunausta. =)