” En haluu olla vain viikonloppu-uskovainen.”

Näin laulaa Ella Lahtinen laulussaan Hän on mun mukana. Voin yhtyä hänen lauluunsa, koska olen vihdoin löytänyt suunnan elämässäni. Ja se suunta on ylöspäin, koska sieltä tulee apu. Ei minulla ole mitään todisteita siitä, että apu tulisi mutta olen lohduttautunut usein ajatuksella, että Jumala auttaa. Jumala auttaa minua, oli ongelma mikä tahansa. Jeesus nostaa minut ylös kaikista sudenkuopista.

Olen päättänyt, etten jaksa enää hävetä sitä, että olen uskovainen. Voin kertoa sen päin naamaa kaikille jotka kysyvät. Minä olen uskovainen, uskis, mitä vain. Minulla ei ole mitään hävettävää. Sillä on olemassa yksi, joka ei jätä minua yksin. Ei koskaan. Jos joku ei siedä näitä ns. jeesusjuttuja se on hänen ongelmansa. Minun ei tarvitse enää koskaan kantaa ongelmiani yksin.

Oikeastaan 30.4.2009 Vappugospel muutti kaiken. Siellä tuli ihanan rauhallinen ja levollinen olo. Tajusin, että tämähän se minun elämäni suunta on. Ei minulla ole enää mitään muuta tietä, jota kulkea. Kohotan katseeni ylöspäin, sieltä tulee minulle apu.

Hyväksyn sen, että kaikki eivät usko Jeesukseen. Mutta ei heidän tarvitse myöskään tulla sanomaan minulle, että mitään Jumalaa ei ole. Sillä minulle Jumala on.

”En yksin jaksa uskoa, pyydän: mua vahvista
En omin voimin taistella, olethan tukena
Ja kunnes pääsen luoksesi luotan armoosi
Kunnes näen kasvosi katson ristiisi”

– moi.