Arkisto, elokuu, 2015

elo 08

Alkuperäinen viesti Onko kaikki hyvin, jokseenkin- onhan suvi. Paljon on tekemättä,

ei voimat riitä
Mitään uutta ei kuitenkaan voi aloittaa- jos on vanhaa lastia kuormana.
Noin konkreettisesti tai kuvaannollisesti, olkoon suvi tai talvi.
.Kaunis sana tai ajatus
voi poikia viisi samanlaista takaisin.
Se tuottaa myös peilityvenen
olon
.. Nyt tällä hetkellä on niin,ettÄä juttuni on aika
vaisu
Mutta kyllä mielenlaatu vähän piristyy, kunhan saamme auringon
Ja pääsen veden äärelle
kiikaroimaan, josko tänä vuonna näkisi kihua. .Ehkä.
Ja kuuntelemaan illan viimeistä maininkia, joka lipuu
lahden siloitetulle kalliolle.tässä joutessani aloin taas leikkiä
sanavalinnoillani.
Jos voisin valita, mikä olisin ranta vai vesi. no vesi tietenin. minun MERI jos voisin valita olisinko saari vai niemi no saari .Se ei ole heti tavoitettavissa. Jos saisin valita, olisinko syysmyrsky vai poutapilvi. poutapilvi tietenkin. se ujuu taivaanrannassa muuttaen mustankin valkoiseksi
Jos saisin valita. olisinko ilta saimaalla vai aamu Airistolla. no jälkimmäinen tietysti
jos olisi valtaa, haluaisin olla paljon muutakin. haluaisin olla syreenin tuoksu keväällä.
turkulaisten aurajoen pikku lintu
jos voisin valita olisin soitannollinen OBOE
ja ODER JOKI TAI JOONIAN SEUTU
kaihoisa balalaikka
ja ultima thulen lintu haha kyllä tätä riittäisi

ajattelen hetken päästä jo aivan muuta, olen kuin päiväperhonen. apollo- en hymyilevä-

niin yksi jäi. jos voisin olla joku maa kartalla. olisin SUOMI TAI KREIKKA. TAI SAKSA

oodini keväälle ja kesälle. tässä ja nyt, ota koppi

ja nyt pistän cdn soimaan
. mä vai olen lintu pieni

kesä on uksen takana. odotamme oman rakkaan
podengokoirani kanssa hetkeä jolloin syreeni ja ruusut hehkuvat
nosta purjeet kuunaristasi ja aloita aavalle vaellus

irmaliisa

elo 08

Ranta, juhannuksen odotus,.rakas Airiston selkä, ja läheiset ihmiset. Ne saivat
tämän kirjotuksen lähtemään täyteen laukkaan.
Suomen kesä täällä merellä
jo kolmannen rakkaan koiruuteni kanssa. GRIFFON JA KAKSI OMIASTAMAANI PODENGOA ELÄMÄNKULUSSA
OVAT MINUN KOIRAKULTTUURIANI. Se on sitä luonnonkultturia parhaimmillaan .
Edessäni on kasvistokirja, lintukirja, ristikkolehti
ynnä juttu luonnonyrteistä’.
VIIVI harrastaa omaa kultturiaan,
kuuntelee telkkää. JA aamulenkeillä voimme VIIVIN iloksi kuulla käen kukuntaa. ja ilmojen ultima thulen kailotusta viivin inhokkina
-Jopa kaulushaikarankin olemme jossain vaiheesa oivaltaneet.Niin.
Lukiessani MUUTAMAA KULTTUURILEHTEÄ aloin
ajatella. Kulttuuriahan on kaikki. Voisi sanoa: kultturi ja kujanjuoksu.
Olen nähnyt kultturin jopa pyöräilevan. Ja ulkoiluttavan labbistaan. siis eräs tuttu vehmaan puolelta.
JA ELÄINYSTÄVÄNI KAIKKI. TOVI VIELÄ . ON MITTUMAARI
KESÄISEEN LOPPUUN,
TAPAKULTURISTIT JA JUOMAKULTURISTIT
.Kesä on oiva aika esitellä muutakin
kuin omaa egoaan. Voi mennä vaikka lähimmälle kumpareelle, katsoa sitä
kauneutta. Kuunnella hiljaa huminaa. Aistia miedon niityn tuoksun. Ja
odottaa, NIIN MITÄ.. SANOPA SE,. Vaikkakin VIIVI ei pidä
ODOTTAMISESTA. KAIKKI PITÄISI OLLA TÄSSÄ JA NYT.
silti sanomme VIIVIN KANSSA YHTEEN ÄÄNEEN.
hiljaa niin hiljaa, pikkusydämet ..rakkaat kultaiset elukkamme
maalla, merellä, ilmassa
että ruohikkojen ja luotojen kaikki sirkuttajat ja kaakattajat saavat oman rauhansa
kaiken luonnon keskellä.. siteeraan LUONNONSÄÄTIÖTÄ

MUISTAKAA MYÖS KOIRANNE KIINNIPITO. REMMI KAULASSA . JA NIMI JA PUHELIN NUMERO JOS TULEE JOTAIN KATASTROFEJA JA KARKUMATKOJA
EI KOIRAA KUUMAAN AUTOON YKSIN , JA MATKOILLA VETTÄ MUKANA AUTOSSA
EI LASINRIKKOMISIA ETTEI TULE HAAVOJA TASSUIHIN.

NIIN KUN NÄIN ELÄMME

SUVI ON MEIDÄN

HAUKUSTELLAAN

IRMALIISA
LAINEEN LAULUA

elo 02

TML
Viesti ARMON SUONNA 2014 SYSSYN ELONKORJUUSSA
OLEN taas päivittämässä kipujen kalenteriani. Kirjoitan sinulla Luojani siellä taivaasa. Kirjoitan maan päältä.
On toteenkäynyt liian paljon ikävää itsellä, lähipiirissäni ja etäämpäni. Herkkä olo, itkettää. Monen uksen takan kolkuttelee tuo ikävin , ei toivottu vieras,
Rakas sukulaisen joutui antamaan tämän oudon vieraan matkaan oman siippansa.
Mutta olisinko liian paatunut, en
sanon vain elämäntapani mentaliteetti kuten muillakin

Kohdata esteet ja vastoinkäymiset rohkeasti
On jalompaa vetäytyä lepoon
Perhonen joka lentelee lampun ympärillä, kunnes kuolee
On ihailtavampi kuin myyrä
Joka elää pimeässä käytävässä

Vaikka pimeys estääkin meitä näkemästä puita ja kukkia silmillämme, se ei voi
hallita meitä.
JUOPUNEENA RUUKUN VISKASIN YÖLLÄ PIRSTALEIKSI.
SEN SAA EHJÄKSI
MUTTA JOS KIELLÄT YSTÄVÄÄSI, MENEE MOKOMA TEILLEEN.

eli karkota kaikki kauna kateus
luo katse äärettömyyteen. taivaankaari ei lopu milloinkaan.

mieti joka asiaa tuolla KAUKANA.
JA ANNA YSTÄVYYDEN TULEN PALAA.

ÄLÄ POLTA YSTÄVYYDEN SILTAA, PIDÄ SE KOOSSA

tässä päiväni mietteet
miete.

Olen jo alkanut siivota varmuuden vuoksi kaappejani, tyhjentää niitä.

Pelkistynyt olo,tässäkö tämä &

Lyhyt välähdys elämää kahden suuren tuntemattomuuden välissä

Kaikki kupitkin muistuttavat turhuudesta. Kukaan ei niistä juo minun jälkeeni.

Silti tervehdin aamua, jokaista

moni itkee kun ei saa uusia kenkiä. tuolla pimeän lapset pyytävät aurinkoa meiltä
pöyristyttävää oli taas kerran lukea
syksyn katastrofien hetkiä
ESTONIA SAI MERELLÄ APUA SILJAN EUROPALTA. JOKU
HUHUILEE MENETETYN ATERIAN PERÄÄN
SILLÄ HETKELLÄ KUN MONI MENETTI ELÄMÄNSÄ
RAKKAANSA
MEREN AMMOTTAVAAN KUILUUN.
JÄRKEÄ ELÄMÄN TIELLÄ
SILLÄ VOI OLLA ETTÄ ASKELLUS EI ENÄÄ ULOTUKAAN
YÖN USVAN LÄPI, juttelin taannoin työssä olleen pintapelastajan kera, tapaus pysyy mielessä
ristikäämme kätemme ja kiittäkäämme että koko pallomme
on vielä olemassa
vaikka se tekee koko ajan itsenurhaa.
surua ja iloin kumpi on joki kumpi sivujoki

kuuntelen KARI TAPUION VALOON PÄIN.

HÄN ON IKUISESTI MUISTOISSAMME KUTEN
NIIIN MONET TAIPALEELLE JÄÄNEET.

JOKAISEN TIE PÄÄTTYY.
ELÄMÄ ON HERRAN KÄSISSÄ

IRMALIISA

elo 02

JALOJA ASIOITA

Tuumailin käsitteitä lastenmaailma ja aikuistenmaailma.
Molemmat ovat tuiki tarpeellisia ja jaloja juttuja.
Lasten aika on leikin aika ja harrasteiden.
Montaa iloa paitsi ovat he, jotka eivät ole tätä oivaltaneet.
Valitettavasti heitäkin on, suuri lössi milloin missäkin tilassa.
Iän myötä ilon tilalle ”valitettavasti” astuu vakavuus ja elämänkokemus.

Minun maailmassani on aina koetettu ns. kunnioittaa ikäihmisiä.
He kun ovat tehneet elämässään jo sen, mitä tämä pieni polvi vasta
etsiskelee.
Minäkin olen omalla kohdallani työni puolesta kolunnut isänmaatamme
pitkin ja poikin. Asuntoni ohi ovat kulkeneet nelostien yörekat Ouluun.
Auranrannat ja hyinen Pohjanlahti syysmyrskyineen, nekin ovat tuttuja.
MUTTA:
Eilen jäin miettimään, mistä nämä mahdollisesti jotain koulujakäyvät
lapsikullat
kasaavat elementtinsä käyttäytymiseen tai käyttäytymisen puutteeseen.
Kouluko ei? Tulin erään tapahtuman jälkeen täysin varmaksi:
ISKÄ( äiti) – oiva opas elämään.
Jos itse esiinnyn korrektisti, odotan sitä myös mahdolliselta
vastapelurilta.
Lojaalia ,aikuismaista käytöstä ei aikuisen ole harrastaa ikärasismia
vanhempaan ihmiseen. Eikä missään olosuhteissa lapsensa kuullen
nimitellä ketään millää halventavilla sanoilla.
Paljon on itsellänikin vielä opittavaa.
Mutta toivon myös teidän vanhempien yrittävän oppia elämää.
Se on tulevaisuudessa eräs lapsenne hyvän elämän peruspilari.
Jos puhuu kaunisti, saa monta kaunista sanaa takaisin.
Oletettavasti kukan ei ole kenenkään tiellä, kaikille riittää aikaa
ja tilaa.
On paikkoja, joissa noudatetaan normeja ja sääntöjä.
Ehdotan isien,äitien ja jälkikasvun tajuavan tämän.
Pyyntö ei käsky , tämäkin on…
Minä ainakin tarpeen tullen annan tilaa, milloin missäkin.
En ole tukkona, vaikka joskus mieli tekisi.
Kunnioittaa omaa työtä, samoin kuin toisenkin.
Sen kun oivallamme, niin kaikki on hyvin.
Luin pyhänä Turun bussissa näistä kännykkä ja nettikulttureista.
Niitten etiketestä.
Koneita ne ovat:
mutta me käytämme niitä.
Soittoäänet julkisissa tiloissa äänettömälle tms.
Ei mitään Marseljeeseja ja Budapestin siltoja.
Tässäpä tätä, kannattaa muuten miettiä itsekunkin
Ja leikkisä kysymys: miten mahtuu 13 aasia kuplaan.
No kuusi eteen ja seitsemän taakse.

Kiitos , että mahdollisesti jaksoitte lukea.