siis aijan saatossa viisikymmentä ajastaikaa mene kovin nopiaan.
olen lähtenyt lentoon kauan sitten
60 luku oli käänteentekevä.
silloin sain ylvään lakin ja omenpuut kukkivat
se oli aika
jolloin oli auktoriteettejä
ja saan olla kiitollinen
koulu ja vanhemmat
edesauttivat minua
ja koin hetkiä
julistaessani itseni tärkeäksi.
nyt on muistot jäljellä
tuntuu kipujen raastaessa ,että takasein lähenee.
rakkaat ovat kaikki olleet muassani matkalla.
ja katsellessani iäkästä kuvaa
vuodelta 63,
siinä on suvun rakasw pikkutyttö 3 vuotta, meennyrt aika viisaudessa ohi.rakas
ja oma poijanperhe ihqn sydämeen sattu kun katselen kuviaan.
ja päällimmäisene kaikista lapsuuden ystävä joka on minulle haihattelijale
opettanut yhä vaan realismia. kuuntelee minua, minun pelkopeikkojani
olen oman tieni kulkija, silti tarvitsen kyljelle aallon kannattajia.
kuten pihallemme pesiytynyt merilintu
Vastaa