Kylläpä ihminen voi tulla hyvälle mielelle pienestä, tai no tällä hetkellä se on iso juttu, mutta Suomessa itsestäänselvyys. Minä sain uunin! En tiedä oliko myöhästynyt naistenpäivä lahjus vai etukäteinen synttärilahja.
Asiasta on puhuttu koko täällä olo aika. Nyt vaan on ollut enempi taas tapetilla lähestyvän synttäri-buumin takia.
Täällä on tapana viedä vähintään täytekakku kouluun koko luokalle kun on syntymäpäivä. Toiset ovat tarjonneet myös muita herkkuja, kuten pizzaa lounaaksi koko luokalle, jäätelöä, karkkia, keksejä. Hieman eri linjaus kuin Suomessa, jossa ei nipojen takia saa tarjota edes yhtä karkkia syntymäpäivänään. Niin alkaahan meillä tietysti tyttö kanssa haluamaan ja suunnittelemaan mitä hänen syntymäpäivänään tarjotaan koululla kavereille. Sainoin etten osaa tehdä mitään leipomuksia ilman uunia ja tyttöhän keksi, ettei voileipäkakkuun tarvita uunia. Voileipäkakuthan ovat meillä Isännän heiniä… Ja siitähän se ajatus sitten lähti edistymään. Meidän piti käydä ostamassa uuni jo viikonloppuna, muttei ehdittykään. Ajattelinkin, että ensi viikonloppuna sitten. Mutta tässä kohtaa huomataan mielikuvan ja vatsan mahti miehen toiminnassa. Isäntä oli odotellut jo pari päivää makaronilaatikkoa, sitä kun lupasin tehdä uunin saapuessa meille.Ylivoimaisen vahva oli vatsan voima, joten aamupäivällä sitten uuni käytiin ostamassa.

Siinähän se, juuri saapuneena uuten kotiinsa

Minun uusi uljas Midea, grillillä ja ajastimella varustettuna. Pitänee varmaan joku päivä ostaa sellainen ankka tuolta marketista, joita on tyrkyllä aina kun on joku juhlapäivä. Sillä ankalla voi testailla grilli ominaisuuksia…

Sisään-ajo

Valmista tuli, yli puoleen vuoteen ensimmäinen makaronilaatikko meidän ruokapöydässä.

Siinä on kiitos-annos, tai 1/4 siitä. Pääsisipä aina näin helpolla tuossa kiittämisessä… Tai vielä tuntuu helpolta, meillä kun kuulemma syödään seuraavat kolme viikkoa makaronilaatikkoa

Hyvin upposi, jopa meidän rimpula ronkeli söi hyvin, otti ison lautasellisen lisääkin. Taisi siis olla taito tallella. Olihan se hyvää pitkästä aikaa. Taitaa meidän ruokavalikoima laajentua jonkin verran uunin tulon myötä.

Vaikkei meillä täällä kissoja mukana olekaan niin laatikolle löytyi asukki.

Laatikon lopullinen kohtalo se on auto, jos joku ei heti hokannut…