Kesä kului lopuilleen ja Isäntä lähti takaisin Pekingiin. Me jäimme lasten kanssa pärjäilemään tänne Suomen perukoille. Kämpän olimme saaneet hyvinkin nopeasti. Kaupungilla on vuokra-asuntoja aina tyhjänä.
Kaavakkeita sai täytellä ihan omiksi tarpeiksi. Tyttö piti ilmoittaa kouluun, poika päiväkotiin ja Kela myöskin oli hyvinkin kiinnostunut meidän Suomeen paluusta ja rahan tarpeesta.
Päiväkoti oli näistä kaikista kivuttomin suoritus. Poika pääsi samaan päiväkotiin mistä lähtikin, se oli todella hyvä asia hänen sopeutumisensa kannalta. Tuttu paikka ja tutut kaverit ja hoitajat ovat parasta terapiaa pienelle monessa muutoksessa keitetylle mielelle.Ja parasta kaikessa oli, että kaikki ymmärsivät mitä hän puhui. 🙂
Tytön kouluun saaminen ei sinänsä ollut ongelma, lähellä kun ei muita kouluja ole niin hänkin pääsi vanhaan kouluunsa. Valitettavasti ei kylläkään vanhalle luokalle. Luokka selvisi vasta edellisenä päivänä ennen koulun alkua, kun soitin rehtorille ja kysyin sitä. Sehän tietysti oli aivan riittävä aika. Sattumalta tytölle tuli sama opettaja kuin isolla siskolla aikanaan oli. 🙂

Herkullisen värisiä sieniä!

Kela taas oli aivan lukunsa sinällään. Muuttoilmoituksen olin tehnyt jo ennen Suomeen tuloa. Minulla ja lapsillahan ei katkennut Suomen sosiaaliturva missään vaiheessa, koska emme asuneet ulkomailla yli vuotta. Meidän ulkomaan vierailu kesti vain n. 11 kuukautta. Tästä syystä en tiennyt tarvitsevani Suomeen paluuilmoitusta. Sellainen kuitenkin tarvittiin, että kelassa voidaan tehdä muita päätöksiä. Siellä luukulla asioidessani pyysin, että tehdään se nyt. Täti oli aluksi sitä mieltä, että minun pitää mennä kotiin ja tehdä se netissä. Vastalauseena ilmoitin, ettei minulla ole nettiä ja miksei muka hän voi sitä nyt tehdä, kun kerran näkee, että tässä ollaan, Suomessa?
Jep, muutaman puhelun ja parin tätin pähkäilyn jälkeen asia saatiin hoidettua. 🙂
Sitten siirryttiin raha-anomuksen pariin, onneksi olin jo työkkäriin ilmoitellut paluumuuton ja halukkuuteni työntekoon, joten lausunnot sieltä olivat hoidettu kuntoon. Ja sitten odottelemaan päätöstä…

Aamulenkki päiväkotiin ja takaisin. Samalta näytti taivas kuin Pekingissä pahimmillaan. Tämä vain oli sumua, eli vettä, ei mitään sontaa ja saastetta.

Mikäpä sen selkeämmin syksyn aloittaa kuin syysmarkkinat. Vieläkin muistuu mieleen sokeritehtaan haju, joka kuului kultaisten nuoruusvuosien syksyyn ja markkinoihin. 🙂

Markkinoihin mennessä olin jo jopa saanut ensimmäisen kerran rahaakin. Kyllähän sitä hyvin elelee pari kuukautta pelkällä lapsilisillä. Ekasta erästä eteen päin homma toimi niin kauan kunnes tuli jotain muutosta.
Isännän ollessa poissa, päivät kuluivat lasten menojen mukaan. Aamulla juniori hoitoon, tyttö lähetettävä kouluun. Iltapäivisin oli luisteluun vienti, jossain välissä Juniori hoidosta ja omiin harkkoihinsa tai odottelemaan tyttöä harkoista. Muutamana päivänä oli vielä illemmalla sählyä, ettei vaan aika pitkäksi kävisi. Joka päivälle oli jotain harrastusta. Lapsilla tietysti oli vapaapäiviä, koska harrastukset olivat tarkkaan limitetty, ettei tule liian raskaaksi, paitsi minulle.Viikolla ei ehtinyt kunnolla kaupassa käydä tai tehdä ruokaa. Tuttavat rutisivat, miksei me koskaan tulla käymään, viikolla ei ehdi ja viikonloppuisin, jos ei ollut mitään pakollista menoa niin mieluummin jäimme kotiin möllöttämään.
Isompien lasten synttärit menivät, pojan kaffetuksen hoidin ja Esikoinen hoiti kahvitarjoilunsa ihan itse. 🙂

Jossain energia puuskassa vietetty iltakävely lintuja bongaillen 🙂

Halloweenia vähäsen juhlittiin.

Darth Vaderin poika-puoli

Joku Jussikka

Vähäsen sain järjestettyä lapsille viihdykettä jatkuvan arjen rinnalle. Jonkun verran tuli kyselyjä, miksei me koskaan käydä muualla kuin kaupassa ja jäähallilla…?