Kiinan muuri on must-kohde, kun Pekingiin tulee. Joten sinnehän suunta sitten otettiin. Tälläkin kertaa menimme Mutianyuun, koska toiveena lapsilla oli päästä liukumäkeen. Lenkin muurilla teimme osittain hieman eri kohtaan kuin viimeksi, joten näkymät olivat aavistuksen erit. Myöskin kevään edistyminen muutti näkymiä talvi käyntiin verrattuna.

Tavaran myyjät olivat samoilla pakoilla ja roina oli samaa kuin viimeksikin. Samaa tavaraa löytää joka paikasta missä myyjiä on, täällä siinä on vaan muuri-lisä hinnassa. Näitä päivänvarjoja katselimme ja toisaalta sellainen olisi kiva. Lähinnä minua kiinnosti nuo pienet, koristeeksi. Juniori haluaisi tuollaisen ison aurinkovarjon, käyttöön.

Tämä ei taida kuulua ihan paikalliseen alkuperäis eläimistöön. Mutta siellä se makoili muurin juurella. Ehdin ottamaan kuvan ennen kuin huomasin kyltin, jossa kuvaaminen kielettiin. Kuvia sai ottaa vaan kun maksoi kamelin kaverille muutaman sata yuania.

Ylöspäin menimme näillä isommilla hyttihisseillä. Yhteen hyttiin mahtui hyvin koko perhe kerralla.

Vähän maisemaa hissistä.

Muutama maisema kuva muurista.

Päivä oli lämmin ja perhosiakin oli jo liikkeellä. Muurilla on aika ajoin kaupustelijoita, jotka myyvät lähinnä juotavaa ja karkkia. Osa laumastamme oli jo nääntymässä janoon, joten päätin ostaa pullon vettä. Meinasin kuitenkin saada halvauksen kun myyjä kertoi pullon hinnan. Kehtasi pyytää siitä 30 yuania! Hetken kakottuani ilmoitin maksavani 5 yuania enkä yhtään enempää, sekin on jo yli hintaa. Varsinkin kun en voi olla edes varma siitä mitä vettä pullossa oikeasti on. Hetken kinattuaan, myyjä luovutti, taisi olla näköpiirissä jo seuraava ulkomaalaisryhmä ja myi pullon 5 rämpylään. Normaalisti vesipullo maksaa 2-4 yuania, hiukan riippuen siitä mistä sen ostaa ja onko siinä länkkäri-lisä mukana. Vesi pullossa oli mautonta, joten tuskin se sentään hana vettä oli…

Rappuset, kuvakulma on hieman huono, mutta nämä tuottivat hankaluuksia vähän yhdelle jos toisellekin kulkijalle. Askelman väli oli aika pitkä ja jalan oli osuttava koloon, muuten oli tiedossa persliuku alas asti. Matka ei onneksi ollut kovin pitkä, mutta olisi sekin kirpaissut. Näitä rappuja oli meidän matkalla onneksi vain yhdet. Muutama muukin hankalampi rappusosuus oli kyllä. Hankaluutta lähinnä tuotti jyrkkyys ja käsituen puuttuminen. Koko porukka onneksi ylitti itsensä ja selviytyi kaikista hankaluuksista oikein mallikkaasti.

Siitepölykausi alkamassa.

Tykki, se oli muurattu paikoilleen.

Liukumäki ja tuolihissi.

Alas tulimmekin tuolihissillä. Alkuperäinen suunnitelma oli tulla liukumäkeä, mutta jonotukseen olisi mennyt yli tunti aikaa. Pienen neuvottelun jälkeen vastahakoisinkin saatiin käännytettyä suhteellisen pienellä metelillä.

Alhaalla syötiin taas suklaaletut. Eivät kyllä olleet niin hyviä kuin viimeksi, taisi kiire letunpaistajalla vähän vaikuttaa letun paistoon.Osa letuista kun oli jäänyt hieman liian vähäiselle rusketukselle. Autot odottivat siellä minne ne oli jätetty ja kuskitkin paikalla vielä, joten kotimatka saattoi alkaa…