Kuukausi: toukokuu 2009

Aihe kiinnostaa minua ja sinuakin. Lainailen muutamaa koiranalaista sanomaa. Mihin minä tavoistani pääsen, vaikkakin kuinka rukoilisin- en tunne läsnäoloasi. Tunnen vain, että Vilberi katsoo minua. Minun on ikävä. Ruokakaan ei maista, kun sitä pitää yksin syödä. Pakenen todellisuutta,  tai epätodellisuutta. Tuttu iltalevon huokaus on mennyt, ikkunalla ei vahdi kukaan. Ei tiputtele kukaan ruokapaloja matolle. Pikkuhiljaa…

Ihmisellä : kaipaus läsnäoloon, hetkiä hyvän ystävän kanssa. Ystävä : kaksi- tai nelijalkainen. Kirja tai hyvä kokemus. Surukin : voimaa antava? Tapa etsiä  sen keskellä jotain pyhää arjen paineisiin. Surullisin laulu: Espalanadilla  kuuskymmenluvulta Hootenaannyt .  Ohitsekulkijoita kaikki, vasta lumihangessa kuollut mies aamulla- kanssakulkijat huomasivat tässä hyvinvoinnin maassa. Vaikka myös  rikkaiden katto kastuu  sateessa- eriarvoisuutta olemassa.? Yhtenäisyyden siltoja enemmän…

Nytkö pitäisi, niin mitä: Tässäpä kerron: pistää cd levylautaselle ja kuunnella Patricia Kaasin uutta tulkintaa. Lulun laulaja sen minulle esitteli kirjastomme hyllystä. MINULLE on edessä vaikea kynnys: elämä pistää nyt valinnan eteen : kuljenko yli vai taannunko paikalleni. Sinä omani siellä ylhäälle tiedät , mitä tarkoitan. Tuntuu kuin pettäisin sinut, sillä sävelien soundit olivat meille…

Löysin muistitikulta tämän vuosikymmenen alun jutun. Se lähtee  liikkeelle eräästä yhteydenotostani Siljalinen infopalveluun. Olin heille hyvästä palvelusta kiitoksen velkaa ja suurinpiirtein näillä sanoilla sain puhelimessa olevan virkailijan hyvälle mielelle. Se oli sitä aikaa, kun yhä enenevässä määrin olin menettänyt sieluani Eestmaalle ja  SINNE LIIKENNÖIVÄLLE Siljalle. Ensi kertaa tuolloin olin lähtenyt  muinaisella  OPERALLA  kauemmaksi Baltiaan, Riikaan.…