Hei taas,
Mietinkö minä liikaa asioita? Pitäisikö vain yrittää unohtaa tämä maailman pahuus ja keskittyä niihin hyviin asioihin elämässä? Mutta se on liian vaikeaa. On helpompi sanoa olevansa huono kuin kehua itseään. Itsekehu ei taida koskaan olla hyvästä, siitä tulee ylimielinen kuva. Mutta välillä tekisi mieli vain sanoa olevansa hyvä, kaunis ja ihana. Mutta samalla katuu ajatuksiaan, kun katsoo peiliin ja säikähtää omaa kuvaansa. Minulle on käynyt usein niin. Pelkään itseäni.
Luulin, että olisin saanut enemmän itsevarmuutta, mutta taisin olla väärässä. Pienikin vastoinkäyminen niin olen jo maassa. Miten se on edes mahdollista? En tajua itseäni ja muitakin pitäisi ymmärtää. Miten minä voin auttaa muita, kun omatkin asiat ovat päin seiniä? Miksi vaaditte minulta sellaista mitä en pysty antamaan. Miksi minulta ylipäätään vaaditaan mitään, kun ei minua mihinkään tarvita. Paitsi tekemään asioita toisten puolesta, auttamaan kaikissa asioissa mitä kyseinen henkilö ei jaksa tehdä. No, minähän teen.
Tuntuu taas, ettei mistään tule yhtään mitään. Miksi minun pitää aina kuvitella liikoja? Miksen voi elää tässä hetkessä? Onko minun aina pakko mennä asioiden edelle? Elänkö minä ns. varastoon tätä elämää. Olen elänyt pääni sisälläni elämäni miljoona kertaa läpi. Minulla on talot ja lapset valmiina päässäni. Mutta mistä minä tiedän, tuleeko mistään mitään? Eihän mikään mene ikinä niin kuin on suunnitellut tai kuvitellut. Ei tämä elämä ole elokuvaa, jonka voi itse kirjoittaa valmiiksi. Pitäisi luottaa, että Jumala on tehnyt sen meidän kaikkien puolesta ja niin edelleen. Tuntuu vain, etten jaksa luottaa siihen. En jaksa luottaa edes itseeni. En osaa arvioida kuinka kauan jaksan, onko minusta mihinkään.
Oikeastaan tämä itseinho ei edes auta. Ei kukaan koskaan ota kantaa mihinkään. Kukaan ei sano niitä sanoja, mitkä minä haluaisin kuulla. Mitä minä edes haluan? Sen kun tietäisi, niin olisi aika mukavaa. Haluanko minä vain huomiota? Ehkä, en tiedä. Jonkun pitäisi huutaa minulle kurkku suorana, sanoa suoraan että pitäisi lopettaa tämä itsensä sääliminen. Mutta kun ei kyse ole pelkästään siitä, että säälisin itseäni. Jossain syvemmällä on jotain. Asiat ovat niin hullusti, niin sekaisin etten itsekään tiedä mitä tunnen. Jonkun pitäisi tehdä diagnoosi ja sanoa mikä tässä elämässä on mennyt vikaan. Missä vaiheessa kaikki alkoi mennä alamäkeä? Sitä kohtaa minä en osaa nimetä.
Jos elämästäni tehtäisiin elokuva, pääosan esittäjä sekoaisi varmasti. Oikeastaan on hauska leikitellä ajatusta, että minusta tulisi jotenkin kuuluisa. Kirjailija tms. Haluan vaikuttaa ja jättää ihmisiin pysyvän jäljen, vaikka tiedän, ettei minusta ole siihen. Tai en minä tiedä. Haluan, että vielä kuolemani jälkeen minut muistetaan. Että kirjoistani tulisi kuuluisia. Ainahan sitä voi toivoa. Mutta entä sitten kun toivoa ei enää ole?
Haluaisin nyt olla kahden henkilön kanssa. Puhua. Kertoa heille kaiken, minkä olen jättänyt kertomatta. Te tunnistatte itsenne tästä kyllä. Varsinkin, jos sanon että olemme tunteneet yli yhdeksän vuoden ajan. Teidän kanssanne minä haluaisin olla juuri nyt. Vaikka olette lähellä, olette silti niin kaukana. Vai olenko se minä, joka on menossa poispäin? Haluaisin olla teillekin enemmän. Haluaisin riittää teillekin. Ja kaikille. Mutta en tiedä riitänkö. Niin, riitänkö?
Haluaisin vastauksia, vakuutteluja siitä että kelpaan. Mutta toisaalta, eivät nekään auta. Auttaako mikään? En edes osaa ottaa apua vastaan, niin miten minua voi auttaa. En tiedä. Olen hukassa. Olisi edes yksi ihminen, joka seisoisi tässä minun vieressäni ja voisin luottaa siihen että hän pysyy siinä. Mutta niin ei taida koskaan olla. Mistään ei tule mitään. Alan olla liian uupunut.
– Jossutin kuittaa
Sitä oppii vihaamaan helvetisti itseään
Jossa ote itsestään, se rupee lipeää
Kunnes lopulta löytää itsensä lähtöpisteestä
Haluisin jotain pysyvää mun elämään
Että oppisin elämään sitä kuuluisaa elämää
Mutta ei kukaan oo jaksanu sitä opettaa,
Vaan ne ekan esteen jälkeen lähti pakenemaan
Ja jätti mut tänne yksinäisyyteen
Onnellisten ihmisten toiseen puoleen
En jaksa enää pettyä uudelleen
(Harhakuvitelma – Vie mut sinne missä ei satu)
Ikäväähän se, jos ei osaa ottaa apua vastaan :/
Joko sun täytyy ruveta luottamaan ihmisiin, jotka on valmiita auttamaan tai sitten yrittää auttaa itse itseään pääsemään niihin tavoitteisiin mihin pyrit. Jokaisellahan on unelmia ja tavoitteita. Jokainen pyrkii ja haluaa päästä niihin.
Koeta jaksaa.
Job. 6:11-15
Nii-in. Se on ikävää. Minkä sitä ihminen itselleen mahtaa.
Onko mulla unelmia? En tiedä. Ainoa tavoitekin on jaksaa huomiseen. Ja on mulla hyviäkin päiviä, mutta ne ei paljon lohduta, silloin kun on oikeasti paha olo. Siinä vaiheessa millään ei oo mitään merkitystä.
Kai mä sitten olen jotenkin sairas, en tiedä. Päässä varmaan jotain vikaa, mutta ei sille mitään voi.
Jossu! Sie oot ihana, ihana ihana! Riität hyvin, tosi hyvin, koeta jo uskoo se. : ) Ja pian me ollaan taas kolmestaan, ja jutellaan. USKO, kaikki kääntyy parhain päin vielä. Sano mun sanoneen. ;)
Maailma on oikeesti maailman ihanin paikka (ei noin voi sanoa..), jos vaan kattoo sitä silleen. Se on vieläkin ihanampi, ku on tollasii ystävii, kun sä. :) Sun täytyy vain oppia nauttimaan tästä paikast, opit vielä, tiedän sen. :) Mua harmittaa, kun sua harmittaa. Mutta mä ymmärrän sua, en tietenkään ihan täysin sillä enhän mie ole kokenut kaikkea mitä sinä, eikä sun päässä oo vikaa. Ja on ihan hitsin hienoo, että sä osaat kirjoittaa!
Ja muistathan viel, mitä oon sanonut, ei Roomaakaan rakennettu päivässä. : ) Kaikki vie aikansa, niin se vain on, ja koskaan ei tiedä, et mitä tapahtuu.
VOIMIA<3
Oi Hanna, sä olet ihana! :) Kiitos, että olet olemassa. En osaa sanoin kuvata miten paljon sinä ja moni muu mulle merkitsette.
Olet oikeassa. Maailma on aika ajoin ihana paikka. Nykyään se on useammin kuin aiemmin. Mutta silti… niin mitä.
Musta taas tuntuu, etten oo kokenu mitään. Meen vaan saman kaavan mukaan joka päivä. En mä oikein koskaan oo missään tai tee mitään. Ja mä tiedän, että oot kokenu enemmän kun mä ;) Ainakin hyviä asioita. Mulla taas on pelkkiä vastoinkäymisiä toisensa perään… Tai ehkä mä teen niistä vastoinkäymisiä.
Noei. On mulla oikeasti ollut vaikeitakin juttuja. Olen selvinny niistä, mutta silti sitä aina odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Vielä ei ole tapahtunut mitään, vaikka edellisestä kriisistä on vierähtänyt tovi aikaa.
”Mä voin suunnitella mun koko elämän
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin”
-olavi uusivirta
ja
”I’m hanging on, another day
Just to see what, you will throw my way
And I’m hanging on, to the words you say
You said that I will, will be okay ”
-lifehouse