Kiitos kaikille mukanaolisoille ja kohta kuullaan kiurua ja yll\u00e4nne lent\u00e4\u00e4
\nUltima Thulen lintu
\nMy heart will go on<\/p>\n
irmaliisa<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Ihana ilta ja meit\u00e4 on juuri purkautunut pirtint\u00e4ysi saunakaffeen juojia
\noluelle rantaa, Niemenk\u00e4rjess\u00e4, Ruissalossa, on ihana suurh\u00e4my.Ulkotulet
\nroihuavat, vihdantuoksu viel\u00e4 nenussa.Toiset nauttivat bitteri\u00e4, toiset
\nlageria.
\nJUURI NYT kaislikon takaa vy\u00f6ry\u00e4\u00e4 esiin suhinan aiheuttaja. Vikingin iso
\npunainen siin\u00e4 taivaltaa kohti iloista Stockholmia. Voi niit\u00e4 aikoja. alamme
\nmuistella vanhaa Skansenia. Samalla kuitenkin seuraamme pauhun keskell\u00e4,
\np\u00e4\u00e4seek\u00f6 mokoma paatti taas kerran ohi Saaronniemen, kyll\u00e4 toki.
\nEi ota styyrit
\neik\u00e4 paapuurit kiinni rantamassoihin. Niin jatkamme keskustelua.Ruotsinmaalla
\non aina raikunut iloiset heja Sverige tyylit. Meill\u00e4 taas on ikiajat laulettu
\nmollissa.
\nMiksi laineen
\nlaulu pit\u00e4\u00e4 aina vaan olla bluesia. Miksei yht\u00e4hyvin taaimmainen maininki
\nvoi jym\u00e4ht\u00e4\u00e4 rantaan ilosta itkien.
\nEri asia on, kun lauletan seilorin tyt\u00f6st\u00e4,
\nh\u00e4nen ik\u00e4v\u00e4ns\u00e4 on fanaatttista.
\nMutta min\u00e4 siin\u00e4 muiden viel\u00e4 p\u00e4lp\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 t\u00e4t\u00e4 juttua siirryin
\nmuihin mietteisiin. Ja muut tohtivat jopa alkaa kuuntelun. Sanoin
\nheille, ett\u00e4 huomatkaa: olemme onnellisia.
\nOlemme kukin tahoillamme oman
\nitsemme herroja. Olemme vapaita tulemaan ja menem\u00e4\u00e4n.
\nTurha noiden tuolla eetteriss\u00e4 on hymistell\u00e4
\nmeille sulos\u00e4veli\u00e4.
\nOsaammehan sen itsekin.
\nEli n\u00e4in sanoessani jotenkin todella
\niski vapaudenkaipuu, hypp\u00e4sin laiturilta mereen. Puuskutin ja lauloin
\nmenness\u00e4ni: aallon loisketta kuulla min\u00e4 ain`* haluan.Jatkoin falsettiani,
\nkunnes toiset anosivat :lopeta jo.<\/p>\n
Istahdamme sen j\u00e4lkeen saunan kuistille , naureskelemme ja nautimme yh\u00e4
\npimenev\u00e4st\u00e4 illasta. Minun oli tavattoman hyv\u00e4 olla. Olin ns. lainahy\u00f6heniss\u00e4,
\nyst\u00e4v\u00e4n oloasu ja rakkaan mini\u00e4ni villajakku. Se tuo h\u00e4net l\u00e4helleni, vaikkakin
\nh\u00e4n on nyt toisaalla.<\/p>\n
Alan taas ratkoa el\u00e4m\u00e4nfilosofiaa:
\nKun ihminen uskoo itseens\u00e4, mahdollisesti muutkin tekev\u00e4t samoin. Eli uskovat.
\nMihin? Olkoon.
\nUskottavuus, ja rajojen rikkominen.
\nNuorena pelk\u00e4\u00e4, mutta kun vihdoin huomaa ,ett\u00e4 alhaalta p\u00e4in on vain yksi
\nsuunta.
\nSe on uskaltavuutta aidoimmillaan.<\/p>\n
MIN\u00c4 olen sanut ty\u00f6ni merkeiss\u00e4, Luojalle kiitos, samoilla armasta
\nis\u00e4nmaatamme. . Ikkunani takana on pauhannut hyinen Pohjanlahti
\nsyysmyrskyineen.Kuin my\u00f6s kohissut vaimeana nelostien y\u00f6rekat, kenties matkalla
\nOuluun.Tullut paljon uusia tuttavia.
\nMatkailu avartaa, ja kun sen lis\u00e4ksi osaa ottaa rytmist\u00e4 vaarin-silloin
\nmenee el\u00e4m\u00e4 nappiin.
\nHuomenta Suomi ja kaikki kansa.
\nL\u00e4htek\u00e4\u00e4 kukin lentoon
\n,vaikkei muuta kuin sielun siivin. Ja tarina jatkuu, min\u00e4 olen nyt
\nolosuhteiden pakosta palannut t\u00e4nne Lounaiseen harjustoon.
\nMUTTA en saa rauhaa, ennenkuin kerran viel\u00e4 koneeni laskee
\nKyproksen Larnacaan. Se on yht\u00e4 varma kuin huomisen nousu .Ja silloin siell\u00e4
\nNikosian kupeessa ei pala ihoni, istun ja siemailen anisviinaa.
\nT\u00e4m\u00e4 on taas vain kertomus siit\u00e4, mit\u00e4 akkalauma voi yhden illan aikana, tai
\nl\u00e4hinn\u00e4 y\u00f6n, saada pohdittua.
\nLevylautaselle joku on pist\u00e4nyt Nipa Neumanin laulamaan. Talo ei todellakaan
\nole autio meill\u00e4.
\nAamun auer alkaa jo leijailla. Ja kohta koko sakki alkaa nukkua.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4t\u00e4 Ruissalolaista.
\nPieni tovi viel\u2019.ja saan viett\u00e4\u00e4 MITTUMAARIN
\nKEIKKULASSA.
\nKIITOS JO ETUK\u00c4TEEN KAIKILLE JA KES\u00c4LLE<\/p>\n
irmaliisa<\/p>\n<\/div>\n
<\/div>\n
<\/p>\n