Meine Damen und Herren puhun ystävyydestä
Juu ajattelin viime yönä erästä narsistin uhri juttua.
Ystäväni jääskeläinen tuolla linkissä puhuu asiaa.
Ystävyys loppuu usein toisen narsismiin.
Kun liikaa ylistää ja kehuu omaa egoaan, kyllastyy toinen jatkuvasti olemaan
se kuuntelija.
Fiksuja oomme jokaiikka omalla tavallamme, omakehua siihen ei tarvita.
Eikä sitä tarvitse toitottaa, miten jossain joskus
joku on sanonut kauniiksi. Ja miten monet kengät on viime kuussa ostanut.
Ulkoinen kauneus on huuhaa, katoavaa vara,
sisältä se lähtee.
Ja usein käy ystävyydelle:kun alkaa liiaksi
pitää toista itsestäänselvyytenä ja marionettina,
saa toisen kaikkoamaan, kun kyllästymiseen asti kertoo vain ja ainoastaan –
kertoo, eikä kuuntele
Ja sitten kun ollaan erillään, kummastelee
miksi tuo lähti pois.
Se on kuitenkin elämää ja sitä on kaikkiallla.
Rikkimenneen ruukun osat tekijä käyttää uuteen massaan, hyödyntää.
Ystävyyden saralla ei rikkimennyttä oikein tahdo saada eheäksi.
Joo ja minua on joskus ilkeästi naljailtu koiranpalvonnastani
Mutta mikä on parempi ystävä koin koiruus
Haukkuu edessä, ei takana
Älkää unohtako, Ystävyyden majakan valo ei saa sammua
irmaliisa laine
Vastaa